Viisi positiivista asiaa

Sain Facebookissa positiivisuushaasteen: viisi päivää positiivista kerrottavaa ja joka päivä yksi negatiivinen juttu positiiviseksi muutettuna. Koska positiivisuudesta ei ole koskaan haittaa työttömänkään elämässä (vrt. vetovoiman laki: samankaltainen vetää puoleensa saman-kaltaista), sovellan saamaani haastetta tässä postauksessa ja kaivan päällisin puolin negatiivisesta asiasta eli työttömyydestä esiin viisi positiivista asiaa. Haastan samalla kaikki niin työlliset kuin työttömätkin lukijani tekemään samoin, ja jos siltä tuntuu, kirjoittamaan omat listansa kommenttiosioon.

1. Minulla on enemmän aikaa itselleni ja perheelleni sekä itseni toteuttamiselle vaikkapa näin bloggaamalla. Eri asia tietysti on, käytänkö sen kallisarvoisen ajan parhaalla mahdollisella tavalla - enemmänkin voisi kuntoilla, perehtyä puutarhanhoitoon ym. ym. Yritän kuitenkin olla vaatimatta liikaa itseltäni työttömänäkään: Minä s a a n välillä olla vaan. Minä s a a n olla just tällainen kuin olen. Minä s a a n olla Minä.

2. En pode sitä jatkuvaa huonoa omaatuntoa, joka vaivasi yhdeksästä viiteen -duunissa, työmatkan ollessa 40 kilometriä suuntaansa. Huonoa omaatuntoa siitä, että kaikki kotityöt jäivät miehen harteille, hän kun oli tuolloin hypännyt pois it-oravanpyörästä ja jättäytynyt työttömäksi. Huonoa omaatuntoa siitä, etten muka saanut riittävästi aikaan töissä enkä kotona. Huonoa omaatuntoa poissaolosta, ellen raahautunut kuumeisena työpaikalle.

3. "Vapaa" elämä mahdollistaa myös melkomoisen sitoutumisen pojan aikaa vievään jalkapallo-harrastukseen. Reilun viikon sisällä on ollut neljät harkat 40 km päässä meiltä, Junioricupin loppuottelu 60 km päässä, yksi oman joukkueen peli 130 km päässä ja yksi saman ikäluokan toisen joukkueen peli, jossa tuurasin joukkueenjohtajaa. Jojon tehtävät vievät jonkin verran aikaa pelien ulkopuolellakin, mutta onneksi meitä on kaksi jakamassa urakkaa. Ja mullahan on sitä aikaa keskivertoa enemmän...

4. Meillä ei ole taloudellisesti hätää ainakaan vielä. Toimeen tulee vähemmälläkin, kun ei tavoittele taivaita. Toki eläkettä ei ole ihan kauheasti ehtinyt karttua rikkonaisella työ(ttömyys)urallani, mutta olen perinyt jonkin verran rahaa, saanut vapaaehtoisia sisar-osuuksia ja tehnyt maltillisia sijoituksia. Tiedän, että suhtautuisin työttömyyteen toisin, jos eläisin todella kädestä suuhun.

5. Tiedän, että monissa perheissä tämäkin on toisin, mutta meillä parisuhde pysyy parempana stressittömämpinä (lue: työttöminä) aikoina. Kun on aikaa ottaa yhteiset päiväunet ja suoda huomiota puolisolle. Me emme kaipaa parisuhteemme mukaparantamiseen kalliita lomamatkoja, tai vaikka minä olisinkin joskus kaivannut, olen ajan saatossa sopeutunut siihen, että mieheni viihtyy parhaiten kotona, olivat taloudelliset resurssit sitten mitkä hyvänsä. Jos todella rakastaa, hyväksyy koko paketin, työttömänä tai ei.

Älköön kukaan nyt kateellisena ajatelko, ettei minun päähäni mahtuisi k o s k a a n yhtään negatiivista ajatusta työttömyydestä tai muustakaan. Joskus vaan on ihan terveellistä päänupin kannalta kääntää ajatuskatkaisin tietoisesti yltiöpositiivisuuden puolelle. Ja ellet usko - kokeile!