Mä sitten vihaan tätä pimeää vuodenaikaa. Lumi toi hetkellisesti vähän valoa maisemaan, mutta nyt se on sulanut ainakin kaupungista ja maanteiltä, jotka tuntuu ihan imevän kaiken valon niin, että tien reunat hämärtyy ja saa melkein arvailla, missä ajorata kulkee. Pimeässä ajaminen on ikävimpiä asioita, mitä tiedän. Moottoriliikennetie keskikaiteineen on pahinta laatua; onneksi sitä ei tarvitse ajella kovin usein. Tänään kuitenkin täytyi, kun ajoin pitempää reittiä kotiin kunnan keskustaajaman kautta. Ja tietenkin valaistuksessa säästetään ja monta pätkää on ihan pimeänä kun katulamppuja ei voi sytyttää.
Kotiin on siinäkin mielessä ihana tulla, että loppupätkän pikkutiet ovat vielä hennosti lumipeitteisiä. Niin kuin meidän pihakin. Katulamppuja ei ole täälläkään, mutta "omat" mutkat tuntuvat niin tutuilta ettei valaistusta välttämättä kaipaakaan. Eikä rapa roisku niin kuin vilkkaammin liikennöidyillä asvalttiteillä. Esikoista kehotin laittamaan heijastimen heilumaan, ettei kulkisi niin näkymättömänä tuolla pimeässä. Hän vastasi: "E." Sama vastaus on saatu myös keskusteltaessa pyöräilykypärän käytöstä. 15-vuotiaalle on tärkeämpää olla cool kuin safe. Ja äiti on sydän syrjällään. Lauantain Putouksesta saakka on soinut päässäni ihana jouluklassikko Walking in the Air piirroselokuvasta Snowman. Unelmoin jo tuollaisista lumisista maisemista...
Toivotan teille kaikille ihanille lukijoilleni turvallisia askelia ja ajomatkoja pimeyden keskellä!
Niin tuntuu olevan kiireistä ja työntäyteistä tämä "uusi" elämäni, ettei meinaa bloggaamaankaan ehtiä. Työn lisäksi päiviä, tai oikeastaan iltoja on tällä viikolla täyttänyt esikoisen lukioilta ja itsenäisyyspäivän tanssiaisvaatteiden etsintä tyttärelle. Ja onhan noita kotitöitäkin pitänyt yrittää hieman tehdä silloin kun on kotona ehtinyt pyörähtämään, ainakin sen verran että tiskaa kasvavat vuoret pois, meillä kun ei ole sitä tiskikonetta. Onneksi on olemassa mainioita some-kavereita, jotka patistelevat ystävällisesti ex-työtöntä luuseria postaustenkin pariin. Pari päivää sitten sähköinen postiluukkuni kolahti iloisesti ja matkamies Tanen uusin musiikillinen hengentuote tipahti virtuaalieteisen lattialle. Rennonletkeä biisi kuvailee mainiolla tavalla, kuinka vaikeaa työnpaluu saattaakaan olla pitkittyneen työttömyyden jälkeen. Hektinen työelämä tehokkuusvaatimuksineen ei ehkä enää houkuttelekaan?
Itse olen taas intoa piukeana, kun puhelintyöskentely alkoi tänään. Usean viikon puisevahkon sähköpostien käsittelyn jälkeen on mahtavaa saada olla tekemisissä oikeiden ihmisten kanssa. Jännitin kyllä kovasti, miten homma lähtee toimimaan, kun puhelinkoulutuksemme jäi hyvin vähäiseksi, mutta kyllähän asiakaspalvelu kulkikin taas kuin itsestään. Kai se on vähän niin kuin polkupyörällä ajo. Kun sen on kerran oppinut ja siihen tykästynyt, siitä nauttii ja se kuuluu äänestä ja välittyy asenteesta. Palvelua Sydämellä, kuten koulussa (ei peruskoulussa vaan aikuisopistossa) opetettiin. Juu-u, minun elämäni ei liiku akselilla Siwa, hima, sohva ja sauna vaan jotakuinkin toimisto, kauppa, blogi ja sänky. Ainakin tänä iltana. Matkamies Tanen aiempaan sisällöntuotantoon löydät linkin blogini alapalkista otsikon Lisää näkökulmia työttömyyteen alta. Valoisaa viikonjatkoa kaikille, koittakaahan kestää tätä marraskuun harmautta!
Nyt Työtön luuseri on virallisesti töissä. Blogissaankin. Otsikko muuttui, ja nimikilpailun voitti Minttu! En siis vieläkään malttanut luopua luuseroinnistani. Rappiolla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla. Uudet tilanteet ja jännitys vaikuttavat minuun niin, etten tahdo saada nukuttua. Saatan kyllä nukahtaa illalla aika piankin, mutta herätä parin tunnin päästä ja ollakin sitten monta tuntia hereillä. Kuin ihmeen kaupalla nukuin makeasti kuin lapsi rekrytointipäivää edeltävänä yönä, ja oloni ja vireystilani oli mitä parhain. Palaset loksahtivat siis siinäkin kohtaa paikalleen ja enkelit olivat mukana. Sosiaaliset tilanteet eivät minua jännitä ja muutenkin sukellan hullunrohkeasti uuteen. Olen vain jonkinlaisessa hypertilassa kun niin paljon uutta tapahtuu ympärillä. Kynnys työelämään ei ole tuntunut korkealta, kun sen yli sain vihdoin luvan astua. Työpaikalla olen täysin tasavertainen ja samalla viivalla muiden kanssa; homma on meille kaikille uutta. Toki jotkin osa-alueet ovat tutumpia talon entisille työntekijöille, jotka nyt siirtyvät näihin uusiin tehtäviin, mutta minulla on taas muita vahvuuksia, jotka ilmeisesti painoivat vaakakupissa valinnassani. Meistä viidestä untuvikosta kaikki muut ovat muuten syntyneet 1980- tai 90-luvuilla... Helpottavaa oli kuulla, että kukaan ei saanut meidän takia kenkää pääkaupunkiseudulla; hekin siirtyivät uusiin tehtäviin. Nyt väsyttää sen verran, etten jaksa postata pitempään. Voimalauluksi meille kaikille tähän loppuun Donkkareiden iki-ihana Hyvää yötä ja huomenta piiitkänä versiona:
Hyvää yötä ja huomenta, ehdit myöhemmin nukkua 24 tuntia toivottavat sulle onnea Hyvää yötä ja huomenta, hei älä vielä luovuta Kaikella on hintansa mut mikään ei oo vielä mahdotonta
Jostain syystä en saanut tota DonHuonotVEVO:n ihanaa keikkaversiota upotettua tähän, mutta tästä linkistä pääset katsomaan sitä. Hyvää yötä ja huomenta - hei älä vielä luovuta!
Olen suurella mielenkiinnolla seurannut TV2:lla lauantaisin pyörivää We Want More -tositv:tä, jossa jo hajonneita bändejä on koottu jälleen yhteen ja kuultu heidän tarinoitaan. Pyhiinvaeltajan pieteetillä olen tehnyt muusikoiden kanssa yhteistä matkaa, kuunnellut myös sarjaan liittyvät radio-ohjelmat Areenasta ja katsellut joitakin ekstrapätkiäkin. Tänä iltana on ohjelmassa vihdoin vuorossa Miljoonasade, jonka musiikki on ollut voimakkaasti läsnä nuoruudessani ja varhaisaikuisuudessani niin c-kaseteilla, vinyyleillä kuin cd-levyilläkin. Yhtyeen ura on ollut pitkä ja tuotanto laaja ja monimuotoinen. Lämmittelyksi iltaa odotellessa kokosin tähän itselleni ja kaikille muille Työttömyyden Top Kolmosen Miljoonasateen tuotannosta:
1. Köyhät
Kaikki työttömät eivät ole köyhiä eivätkä kaikki köyhät työttömiä. Hekxa83 on kuitenkin tehnyt tähän biisiin niin osuvan kuvakollaasivideon, ettei paremmasta väliä. Video toimii edelleen vuonna 2014, jopa nykyinen pääministerimme vilahtaa kuvissa.
2. Ai mikä mua vaivaa?
Tää on ihan pakko laittaa tähän. Punkasennetta, josta tulee mieleen alkuaikojen Apulanta. Röyhkeän sanoituksen rivien välissä piilee loistokuvaus tilanteesta, jossa työttömyyden ja talousahdingon masentama päähenkilö kanavoi tuskansa ruumiillistumaan etusormeensa. On helpompi selittää, että sormeen sattuu kun se paloi, kuin että mikä kaikki muu ahdistaakaan. Sä köyhä, työtön, körttiläinen sinisilmä oot jo syntyjään.
3. Meitä jyrätään
Kaikkien työttömien voimalaulu 1990-luvun alun lamavuosilta. Toimii yhä ja antaa toivoa. Mutta rakas, rakkain, rakkaimpani me kyllä pärjätään kun vain elämän juoksuhaudassa saan sun syliisi painaa pään kuin kypärään.
Vieläkö muistatte matkamies Tanen, tuon armoitetun biisinikkarin viime keväältä? Sain Tanelta postia, että taas olis biisiä tyrkyllä. Hyvin on Tane taas vanginnut sanoiksi ne tuntemukset, joita jokainen meistä on tuntenut sitä tärkeää puhelua turhaan odotellessaan. Ja nämä tuntemuksethan ovat universaaleja, tuttuja muillekin kuin oululaisille koodareille:
Linkki löytyy jatkossa myös sivupalkin Näkökulmista työttömyyteen. Jos Sinulla on työttömyyteen liittyvä blogi, artikkeli, video tai muuta materiaalia, jonka haluaisit näkyvän blogissani, tee niin kuin Tane ja ota rohkeasti yhteyttä! Työttömyyden lisäksi olen pohtinut tällä viikolla myös positiivisuutta ja sen kääntöpuolta. Pohdinnoissani tulin siihen lopputulokseen, ettei oikeasti aina t a r v i t s e olla niin hemmetin positiivinen, jos ei vaan satu tuntumaan siltä. Negaatioidenkin julki tuominen puhdistaa ilmaa. Sen tähden - tänään ei onnellisuushehkua eikä edes hyvää yritystä vaan:
(Kuva: FreeDigitalPhotos/artur84)
1. Banaanikärpäset. Mä VIHAAN niitä. Isoilla kirjaimilla ja lujaa. Syksyn tullen ne aina saapuu kiusaamaan ja härnäämään. Onneksi ne häviää, kun talo jäähtyy tarpeeksi ekoilla pakkasilla.
(Kuva: www.sclera.be)
2. Pöly. Mä VIHAAN sitäkin. Vaikka oisit just pyyhkinyt pöydän, kohta siinä on taas sitä. Turhauttavaa ja ä r s y t t ä v ä ä. Eikä se häviä mihinkään talven tullen. Ja vain hetkeks siivoomalla.
3. Kokoomus. Sopii samaan listaan edellisten kanssa. Ihmisiä en VIHAA mutta ajattelutapaa ja aatemaailmaa kyllä. Paitsi ehkä pääministeriä vähän kun se on niiiin ärsyttävä. Presidentti on ok, mutta se onkin luovuttanut jäsenkirjansa pois. Kokoomus on omien sanojensa mukaan aito kansanliike, jonka tavoitteena on luoda "mahdollisuuksien tasa-arvon Suomi", niin sanottu paremminvointivaltio. Ei oikein sanat ja teot kulje synkassa tällä porukalla. Mitä mieltä Sinä olet? Mitkä ovat Sinun viikon vihatuimpasi?
Kesälomareissut on nyt reissattu ja lomat lusittu. Vaikka eihän työttömällä oikeastaan ole lomaa, tai toisaalta on koko ajan, mistä näkökulmasta nyt asiaa katsoo. Itse nautin kyllä siitä, ettei minun tarvitse lähteä mihinkään aamulla, ja päivälläkin voin nukkua reilut päiväunet jos väsyttää. Ja tänään toden totta väsytti. Reissulla sitä nukkuu aina huonommin, ja näillä helteillä kotonakin - viime yönäkin piti käydä kolmen jälkeen uimassa, kun oli niin hiki ettei saanut nukutuksi. Aamusta sitten nukuttikin melkein puoli yhdeksään saakka, ja päivällä vetäisin vielä parin tunnin päikkärit. Jokohan sitä taas jaksais... Pikkuhiljaa kaikki muut perheenjäsenet palailevat kouluelämään, lapsilla vaihtuvat opinahjot ja esikoisella kortteerikin, ja minä jään pitämään taloa pystyssä. Mies jo palaili lomilta koulunpenkille, seuraava koulukas aloittaa torstaina ja vihoviimeinenkin maanantaina. Ellei ihmettä tapahdu ja minua valita nyt haussa olevaan työpaikkaan, ei itselläni tarkempia suunnitelmia syksyksi ole. Tai kesähän nyt vielä on. Moni asia on jäänyt tekemättä tai vähemmälle kuumuuden takia: imuria ei millään viitsisi huudattaa, kun muutenkin lämpöä riittää, eikä marjametsässäkään jaksa ravata niin ahkeraan kuin vähän vilpoisemmilla keleillä.
Enemmän kuin marjoja on tullut metsästeltyä lukiokirjoja käytettyjen kirjojen kaupasta ja Tori.fi:stä. Ja tietysti pisteitä QBubblesista :) Viron-reissulta mukaan tarttui pojalle uudet kengät ja tytölle reppu, entisten reikäisten ja rikkinäisten tilalle. Ja karkkia ja miehelle tupakkaa ja kaikenlaista muutakin... Kesälomien jälkeenkin yritän pitää kiinni siitä, etten turhaan stressaisi, oonko töissä vai en. Mun on ihan hyvä näin, mutta jos työpaikka eteen tupsahtaa, suhtaudun siihen niin, että nyt on sen aika. Oikeastaan enemmän kuin työpaikasta stressaan kylläkin siitä, maksaako entinen yhtiökumppanini vihdoinkin entiselle firmalleni myöntämäni lainan takaisin. Eräpäivä on elokuun loppupuolella - viime vuonna laina erääntyi ensimmäisen kerran, mutta silloin ei firmalla ollut maksuvalmiutta, ja annoin lisää maksuaikaa vuoden verran. Nyt kuitenkin olisi jo korkea aika saada omani takaisin, etenkin kun koko ajan hiertää mieltä tietty epävarmuus siitä, ettei firma vaan pamahda konkurssiin ennen lainan takaisinmaksua... Oli miten oli, näillä mennään. Toistaiseksi mä en oo menossa mihkään.
Viime viikko vierähti
turnausreissulla Helsingissä. Se reissu ja vihdoinkin luoksemme saapunut
heinäkuun lämpö on puristanut tästä bloggarista mehut sen verran
tehokkaasti, että kynän sijaan annan nyt musiikin puhua puolestaan.
Paluumatkalla meidän nuoriso-deejiit pitivät huolen viihdepuolesta, ja
osassa (ellei kaikissa) alla olevista onkin havaittavissa selkeitä
vaikutteita takapenkin musiikkivalinnoista :)
Joukkueessamme
urheilevat eri kansallisuudet sulassa sovussa, ja tää biisi kolahti.
Toki nyt voi myös jo nostalgisoida noita Itä-Helsingin metrolinjoja,
joita suhattiin viikon aikana edes sun takasin. Sinivalkoisia sirpaleita mustassa mullassa.
Tää
biisi soi itseoikeutetusti paluumatkalla, ja koti-ikävä sai kyyneleet herahtamaan silmiin. Siinä määrin olen kuudentoista
vuoden aikana keskisuomalaistunut, että Jyväskylä mä tuun aina kotiin.
Tätä
biisiä ei soitettu turnausmatkalla, tai ehkä soitettiinkin? Kappale
lukeutuu kuitenkin omiin hyvän tuulen suosikkeihini ja videokin on
nautittava. Ja sitä paitsi - seuraava reissukohteemme käy ilmi tästä
biisistä...
Nautitaan
musiikista yli sukupolvirajojen (turnausbussissa soi myös Kari Tapio
;-)), nautitaan heinäkuusta! Voimaannuttavaa kesää kaikille
lukijoilleni!
Vaikka sataa, on maanantai eikä vieläkään töitä, ei vaivuta synkkyyteen. Musiikki antaa toivoa ja voimaa. Tässä mun tämän päivän top kolme. Koska sanat merkkaa mulle tosi paljon, tän päivän biisit on yllättäin kaikki kotimaisia.
1. Kuningasidea: Pohjolan tuulet
Mulla on ollut jo pari vuotta puhelimen soittoäänenä Enemmän duoo ku sooloo.Tässä tämän ihanan kahdentoista hengen kollektiivin uutta tuotantoa. Yhtä korvamadon lailla tarttuva hyvän olon biisi kuin edellinenkin kesähitti.
2. Juha Tapio: Meillä on aikaa
Juha Tapio on aina ihana. Tämäkin biisi sisältää niin viisasta ja osuvaa elämänfilosofiaa että. Sitä kun vaan osais noudattaa. Joka ainoa päivä on tänään.
3. Jonna Tervomaa: Minä toivon
Upeaa naisenergiaa. itse asiassa halusin upottaa tähän kohtaan tämän vaikuttavan värikylläisen videon, mutta jostain syystä en onnistunut. Kun ensi kerran viime kesänä katsoin tämän, oli pakko katsoa toisen ja kolmannenkin kerran. Itkin kerran, kaksi, kolme kertaa kolme ja puoli minuuttia. Kylmät väreet lähtivät liikkeelle heti ensimmäisillä sekunneilla. Miten joku ihan vieras ihminen voi pukea sanoiksi ja kuviksi sen mitä tunsin ja tarvitsin juuri silloin? Olin lähempänä itseäni, lähempänä katharsista.
Vaikka monen meistä elämää sulostuttamaan ei marssikaan pataljoonaa leikkiviä lapsia saippua-kuplineen ja inkkaripäähineineen - yksikin kyllä hoitelee varsin hyvin tämän tehtävän :-) -, oman elämänsä tabula rasan voi kuitenkin lopulta maalata ihan niin iloisilla väreillä kuin haluaa. Toki niissä reunaehdoissa mitä kukin on tähän elämään saanut, mutta omat reuna-ehtonsa on sillä onnekkaimman tuntuisella hannuhanhellakin, usko pois!
Oikeastaan molemmat jiiteet laulavat biiseissään samasta asiasta: menneisyyttään ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Minun maailmassani eivät lapsuuden kesät olleet lämpimämpiä eikä me edes hiihdetty kouluun kesät talvet; paras päivä on juuri tänään ja vielä parempi huomenna. Eläköön ei historia vaan tulevaisuus!
Vähältä piti että olisin jättänyt kokonaan äänestämättä tällä kertaa. Jotenkin ei vaan jaksanut napata, vaikka periaatteessa olenkin sitä mieltä, että turha valittaa, jos ei edes yritä vaikuttaa asioihin omalla pienellä osuudellaan eli käy äänestämässä. Melkein joka kerta olen kansalaisvelvollisuuteni täyttänyt tai paremminkin äänioikeuttani käyttänyt, mutta on se jäänyt joskus väliinkin. Vielä varsinaista vaalipäivää edeltävänä iltana minulla ei ollut hajuakaan ehdokkaasta saati puolueesta, ketä äänestäisin. Olen äänestyshistoriani aikana tainnut äänestää lähes kaikkia eduskuntapuolueita paitsi perussuomalaisia, joita en ole enkä tule äänestämään. Tai tietysti, vannomatta paras siinäkin asiassa. En jaksa juurikaan ryhtyä vaalikoneisiin enkä seurata puheenjohtajatenttejä, valitsemani ehdokkaan nettisivullakin kävin vasta kun numero oli jo raapustettu äänestyslipukkeeseen. Eli melkoisella mutu-tuntumalla mennään. Mikä sitten sai mieleni muuttumaan ja askeleeni käymään kohti äänestyskoppia? No ainakin nämä asiat: 1. Tajusin, että vaikken ehkä haluaisikaan äänestää mitään tiettyä puoluetta (mikä sekin on tietysti tehtävä), olisi tärkeää äänestää tiettyjä arvoja ja kehitystä vastaan. 2. Joka tapauksessa oli käytävä kaupassa. Miksen sitten poikkeaisi samalla vaaliuurnilla, kun nyt sitten sain valittua itselleni kelpaavan ehdokkaan ja puolueen? 3. Radion hömppätoimittajakin paasasi äänestämisen tärkeydestä ja sanoi, ettei voi ymmärtää välinpitämättömyyttä asioihin vaikuttamisen suhteen. Prkl, minähän en ainakaan ole välinpitämätön!!! 4. Facebookin äitiryhmässä eräs kunnanvaltuutettu kävi muistuttamassa äänestämisen tärkeydestä - 80 % kansallisesta lainsäädännöstämme tulee hänen mukaansa tällä hetkellä EU:sta. Miten asumme, mitä syömme ja millä liikumme. 5. Eräs kommenttiTOIvottoman työttömän blogissa: "Mutta muuta en voi omalta osaltani tilanteellemme tehdä ... Kuin äänestää vaaleissa. Suomen tilanteen vuoksi ja sen eteen." Ja pakko myöntää, että itse ehdokkaan valikoitumisessa lyhtytolppamainoksilla oli ilmeinen osuus siihen, että ylipäänsä tiesin hänen olevan ehdokkaana ja edustavan tiettyä puoluetta. Kun vielä maakuntalehdestä luin, että ko. ehdokkaalla voisi olla mahdollisuuksia mennä meidän maakunnasta läpi, uskalsin hänelle ääneni antaa. Varasijallehan hän jäi sitten roikkumaan, mutta minä olen osuuteni kuitenkin tehnyt.
(Kuva: FreeDigitalPhotos.net/xedos4)
Vaikuttaa voi monella tavalla, ehkä tällä blogillakin. Lisäsin alapalkkiin linkkiluettelon "Lisää näkökulmia työttömyyteen" - laita postia jos haluat oman linkkisi mukaan. Matkamies Tane toimi näin, ja hänen sanoittamansa ja säveltämänsä kappale Ringelingeling löytyy nyt linkin takaa. Tanen omin sanoin: "Biisi kertoo ICT-alan rakennemuutoksesta ja koskettaisi ainakin tämän myötä työttömäksi joutuneita. Ja ovathan työttömän tuntemukset paljolti samat taustasta riippumatta." Tanen sanat allekirjoitan ja lisään: Samaa porukkaa ollaan, oli potkut tulleet sitten Nokialta tai lähikaupasta, oma yritys mennyt konkkaan tai ei ikinä työpaikkaa ollutkaan. Samaa porukkaa - kaikkialla Euroopassa. Hyvää eurovaalien jälkeistä aikaa itse kullekin säädylle!!
