Artikkelin mukaan ensimmäiset työhaastattelut pidettiin loppuviikosta viime viikolla. Minua ei kutsuttu. Eipä tietenkään. Taisin olla hakijoista niitä matalamman koulutuksen omaavia, ja joukossa oli sentään tohtoritasonkin ihmisiä. Vaikka kelpoisuusvaatimuksia ei asiantuntijan tehtäviin sinänsä ollut, toki korkeakoulutaustasta on hyötyä.
Eilen laitoin hakemuksen ihan oman alani työpaikkaan, joita löytyi mollin sivuilta maakunnastamme tasan yksi. Paikka on osa-aikainen ja määräaikainen ja kaiken lisäksi vielä yli yhdeksänkymmenen kilometrin päässä kotoani, joten hetken aikaa kyllä harkitsin ennen kuin hakemuksen lähetin. Olin yhteydessä ilmoituksessa mainittuun yhteyshenkilöön ja sain kuulla, että hakemuksia oltiin parhaillaan käymässä läpi
haastateltavien valintaa varten, ja valinnasta päättävä tutustuisi
mielellään minunkin hakemukseeni, mikäli edelleen kokisin paikan kiinnostavana. Kun minulle vakuuteltiin, että listoja tehdessä voidaan kyllä pyrkiä siihen, että vuorot olisivat peräkkäin, ja majoituskin järjestyisi varaustilanteen salliessa, rohkenin tarttua tilaisuuteen.
Kilometrikorvauksista on tässäkään työpaikassa turha haaveilla, mutta saahan työmatka-kustannukset vähentää verotuksessa. Työaikaa olisi noin 60 tuntia kolmessa viikossa, mutta mahdollisesti lisätunteja voisi kartuttaa muilta osastoilta. Ja jos tienestit jäisivät pieniksi, ehkä vielä voisi saada soviteltua työmarkkinatukea päälle? Tuohon asiaan en ole vielä perehtynyt, kun nyt ensin pitäisi päästä edes sinne haastatteluun asti.
Aika paljon muokkasin tämänkertaista hakemustani toisenlaiseksi kuin aiemmat diipadaapa -tilitykseni. Kun kerrankin on kyseessä ala, jolle minulla on ihan oikeasti koulutusta, passit ja paperit, niin paljon helpompi oli vain lyödä faktat pöytään. Ensi kertaa liitin alatunnisteeseen linkin LinkedIn -profiiliini, ja muistin myös mainita aktiivisuuteni harrastus- ja yhdistystoiminnassa. Hyviä vinkkejä sain esim. tästä blogipostauksesta.
Kuinkahan monta miljuunaa tuhatta hakemusta tähänkin paikkaan on lähtenyt? Huoh.
On valitettavan totta, että useimpiin työpaikkoihin tulee älyttömän paljon hakemuksia. Siinä sitä sitten pitäisi koettaa erottua edukseen sieltä satojen muiden hakemusten joukosta.. Erottuvuus (tietysti sillä hyvällä tavalla) on itselleni suurin haaste työnhaussa.
VastaaPoistaKuten sanoitkin, on oman alan töitä kuitenkin huomattavasti helpompi hakea ja muotoilla hakemukset naseviksi, kun konkreettista pätevyyttä löytyy. Toivottavasti tällä kertaa lykästää ja pääset haastatteluun! :)
Kiitos tsemppauksesta - toivotaan... :)
PoistaHei! Pakko kommentoida, vaikka tästä postauksesta on jo aikaa.
VastaaPoistaLuulen, että ko, TE-toimisto, johon hait on sama, mihin itsekin meinasin (vaan sitten jäi) hakea. Satuin kuitenkin asioimaan ko. toimistossa juuri haun päättymisen jälkeisellä viikolla ja otin asian puheeksi virkailijan kanssa. Hänen puheestaan sain sen käsityksen, että talossa on paljon määräaikaisia, jotka ovat varmasti paikkaa myös hakeneet vakituisen duunin toiveessa. Ja onhan heillä jo sitä hakemuksessa vaadittua työmarkkinalan tuntemustakin plakkarissa.... Eli näin se usein menee: valitut ovat jo valmiina, mutta pakko laittaa paikat julkiseen hakuun, kun on kyse julkissen alan työpaikoista.
Hyvää jatkoa sinulle! Taidamme asua samassa kaupungissa.....
Moi, kiitos kommentistasi! Toki saa kommentoida vanhempiakin postauksia :) Kaupungissa en asu, mutta samalla talousalueella kuitenkin..
PoistaNiinhän se taitaa usein mennä. Ja menee usein yksityiselläkin puolella: vasta sain vastauksen yhteen hakemukseeni, että kyseisen rekryfirman asiakas oli valinnut tehtävään henkilön yrityksen sisältä sisäisen haun kautta.
Lämmintä syksyä sinulle!