Muutenkin meillä on talo täys lohikäärmeitä, tulppaaneita, tähtiä, kilpikonnia, hiiriä, pupuja - kaikenlaista maan ja taivaan väliltä, mitä vaan paperista voi taitella. Halpa ja hieno harrastus, joka vaatii kärsivällisyyttä ja kädentaitoja. Näistä kumpaakaan ei minulle ole suotu, mutta upeaa että jollekulle on - tytöstä polvi paranee :)
Huomenna on pojallakin ekat fudisharkat pitkästä aikaa upper classin Espanjan-matkan aiheuttaman pakkoloman jälkeen. Toivotaan että pallo vielä kulkee ja meidän junnu nähdään pelikokoonpanoissa, vaikkei hän ollutkaan kovan rahan huippuvalmennusta saaneiden joukossa. Onhan hän toki käynyt koululla potkimassa luokkakavereiden kanssa, ja tänä iltanakin olis mahdollisuus lähteä kyläkoululle koko kylän jalkapalloiltaan - jos sisko sallii, että isovelikin tulee paikalle -, mutteihän se taida olla ihan sama asia.
Kaivoinpa muuten minäkin ikivanhat lenkkarini esiin talviteloiltaan, josko sitä itsekin innostuisi lähtemään futaamaan. Siinä on vaan taas se mutta, että sietääkö tytär muita perheenjäseniään samassa peliporukassa. Viime kesänä neiti oli nimittäin tosi tiukkana, että hän ei mee pelaamaan jos äiti tai veli tulee sinne. No ei sit menty, isoveljellä kun on tuota jalkapalloa muutenkin ympäri vuoden enemmän kuin lääkäri määrää, ja neidin harrastukset jää kesäksi lomalle. Oman kylän fudisilta oli sit neidin oma juttu.
Että on noita kalliita harrastuksia, ja sit on ihan ilmaisia tai ainakin hyvin edullisia. Niin kuin kyläfutis tai origamit - tai kirjastossa käynti. Tänään mennään taas, ennen soittotuntia. Pitäis saada lisää animorfeja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kissa kiitoksella elää. Bloggaaja kommenteilla. Kiitos kommentistasi!