lauantai 31. toukokuuta 2014

Jo joutui armas aika

Mä oon tosi herkkis, ja on kaksi paikkaa, joissa olen takuuvarmasti pala kurkussa ja tippa linssissä alusta loppuun: kirkolliset (etenkin lapsiin liittyvät) tilaisuudet ja koulujen kevät-juhlat. Esikoistamme kastettaessa en meinannut millään saada veisattua virsiä, kun itku pyrki väkisin läpi ihme ulvahduksina - juhlavieraat luulivat mun nauravan mut ei, hyvä etten parkunut onnesta ja liikutuksesta. Ja jos meidät olis aikanaan vihitty kirkkohäissä eikä maistraatissa, olisin varmaan vollottanut läpi koko toimituksen.

Nyt parin päivän sisään on liikutuksen hetkiä riittänyt. Torstai-iltana olin rippikoululaisemme mukana lapsi- ja nuorisotyön kevätkirkossa ja tänään kaksissa kevätjuhlissa, kun sekä kuopus että esikoinen jättivät hyvästit tähänastiselle koululleen. Kuopus siirtyy yläkouluun kunnan keskuskouluun ja poika päätti peruskoulunsa. 12.6. selviää, missä koulutie jatkuu vai jatkuuko missään. Eiköhän sentään jokin ovi kolmesta yhteishakukaavakkeeseen merkatusta aukene.

Nyt on sitten Suvivirsi veisattu ihan uhallakin kolmeen kertaan kahden vuorokauden sisällä. Älytöntä vöyhkäämistä tuonkin asian kanssa, saako jotain perinteikästä laulua laulaa koulujen kevätjuhlissa, jos siinä mainitaan Jumala. Hui. Eikö tällä kansakunnalla tosiaankaan ole mitään tärkeämpää ajateltavaa, esimerkiksi nyt vaikka uusien työpaikkojen luominen?

Lasten ja nuorten esitykset ovat aina omalla tavallaan sykähdyttäviä ja hellyyttäviäkin, etenkin alakoulun puolella. Taisin olla nyt ensimmäistä kertaa yläkoulun kevätjuhlassa mukana, ja kylläpä yllätyin nuorten lahjakkuudesta ja taitavuudesta. Koko päivän on soinut päässä parin kahdeksasluokkalaisen tytön esittämä Nopsajalan Lupaan olla. Näennäisen tavan-omaiseen rakkauslauluun kätkeytyy parin rivin mittainen salasanoma, joka sykkii varmasti niin monen angstisen teinin kuin lohduttoman työttömänkin sydämessä:

Haluun jotain muuta kuin tää.
Haluun mielen, merkityksen elämälle.

Onnea, menestystä ja turvallista matkaa kaikille koulutiensä tänään päättäneille. Uskoa, luottamusta ja toivon pisaroita meille kaikille. Hyvää kesää!!

3 kommenttia:

  1. Kirjoitin tuosta liikutuksesta kaksi vuotta sitten, kun esikoisemme lopetti alakoulun: http://toivotontyoton.blogspot.fi/2012/05/turvallista-matkaa.html (videolinkki ei valitettavasti enää toimi, se oli kappale "Lintu" ranskaksi enkä muista enää sen alkuperäistä nimeä). Nyt oli kuopuksellamme ruusujuhla ja yllättävän hyvin onnistuin hillitsemään itkuni... Meidänkin juhlassa laulettiin Suvivirsi ja sekin meinaa aina itkettää!

    VastaaPoista
  2. Päivitin tuon linkin, ja kappale on tietenkin L'Oiseau - olenhan sen verran ranskaa opiskellut...

    VastaaPoista
  3. Todella kaunis tuo Lintu-kappalekin. Jollain Talent Suomen tuotantokausista eräs pikkutyttö lauloi kyseisen kappaleen sydäntäsärkevän kauniisti.

    Kävin lukemassa tuon postauksesi, ja sävähdyttivät myös nuo kommentit siellä. Itse sain tällä kertaa vastattua ihan rehellisesti olevani tällä hetkellä työtön työnhakija, kun poikani tuleva rippipappi sitä koulun pihalla kyseli. Aika usein valitettavasti vaan suusta pujahtaa valkoisia valheita :(

    VastaaPoista

Kissa kiitoksella elää. Bloggaaja kommenteilla. Kiitos kommentistasi!