Siwa, hima, sohva ja sauna

Niin tuntuu olevan kiireistä ja työntäyteistä tämä "uusi" elämäni, ettei meinaa bloggaamaankaan ehtiä. Työn lisäksi päiviä, tai oikeastaan iltoja on tällä viikolla täyttänyt esikoisen lukioilta ja itsenäisyyspäivän tanssiaisvaatteiden etsintä tyttärelle. Ja onhan noita kotitöitäkin pitänyt yrittää hieman tehdä silloin kun on kotona ehtinyt pyörähtämään, ainakin sen verran että tiskaa kasvavat vuoret pois, meillä kun ei ole sitä tiskikonetta.

Onneksi on olemassa mainioita some-kavereita, jotka patistelevat ystävällisesti ex-työtöntä luuseria postaustenkin pariin. Pari päivää sitten sähköinen postiluukkuni kolahti iloisesti ja matkamies Tanen uusin musiikillinen hengentuote tipahti virtuaalieteisen lattialle. Rennonletkeä biisi kuvailee mainiolla tavalla, kuinka vaikeaa työnpaluu saattaakaan olla pitkittyneen työttömyyden jälkeen. Hektinen työelämä tehokkuusvaatimuksineen ei ehkä enää houkuttelekaan?

Itse olen taas intoa piukeana, kun puhelintyöskentely alkoi tänään. Usean viikon puisevahkon sähköpostien käsittelyn jälkeen on mahtavaa saada olla tekemisissä oikeiden ihmisten kanssa. Jännitin kyllä kovasti, miten homma lähtee toimimaan, kun puhelinkoulutuksemme jäi hyvin vähäiseksi, mutta kyllähän asiakaspalvelu kulkikin taas kuin itsestään. Kai se on vähän niin kuin polkupyörällä ajo. Kun sen on kerran oppinut ja siihen tykästynyt, siitä nauttii ja se kuuluu äänestä ja välittyy asenteesta. Palvelua Sydämellä, kuten koulussa (ei peruskoulussa vaan aikuisopistossa) opetettiin.

Juu-u, minun elämäni ei liiku akselilla Siwa, hima, sohva ja sauna vaan jotakuinkin toimisto, kauppa, blogi ja sänky. Ainakin tänä iltana.

Matkamies Tanen aiempaan sisällöntuotantoon löydät linkin blogini alapalkista otsikon Lisää näkökulmia työttömyyteen alta. Valoisaa viikonjatkoa kaikille, koittakaahan kestää tätä marraskuun harmautta!

Viikon vieras & vihatuimmat

Vieläkö muistatte matkamies Tanen, tuon armoitetun biisinikkarin viime keväältä? Sain Tanelta postia, että taas olis biisiä tyrkyllä. Hyvin on Tane taas vanginnut sanoiksi ne tuntemukset, joita jokainen meistä on tuntenut sitä tärkeää puhelua turhaan odotellessaan. Ja nämä tuntemuksethan ovat universaaleja, tuttuja muillekin kuin oululaisille koodareille:

Linkki löytyy jatkossa myös sivupalkin Näkökulmista työttömyyteen. Jos Sinulla on työttömyyteen liittyvä blogi, artikkeli, video tai muuta materiaalia, jonka haluaisit näkyvän blogissani, tee niin kuin Tane ja ota rohkeasti yhteyttä!

Työttömyyden lisäksi olen pohtinut tällä viikolla myös positiivisuutta ja sen kääntöpuolta. Pohdinnoissani tulin siihen lopputulokseen, ettei oikeasti aina t a r v i t s e olla niin hemmetin positiivinen, jos ei vaan satu tuntumaan siltä. Negaatioidenkin julki tuominen puhdistaa ilmaa. Sen tähden - tänään ei onnellisuushehkua eikä edes hyvää yritystä vaan:

(Kuva: FreeDigitalPhotos/artur84)

1. Banaanikärpäset. Mä VIHAAN niitä. Isoilla kirjaimilla ja lujaa. Syksyn tullen ne aina saapuu kiusaamaan ja härnäämään. Onneksi ne häviää, kun talo jäähtyy tarpeeksi ekoilla pakkasilla.

(Kuva: www.sclera.be)

2. Pöly. Mä VIHAAN sitäkin. Vaikka oisit just pyyhkinyt pöydän, kohta siinä on taas sitä. Turhauttavaa ja ä r s y t t ä v ä ä. Eikä se häviä mihinkään talven tullen. Ja vain hetkeks siivoomalla.

3. Kokoomus. Sopii samaan listaan edellisten kanssa. Ihmisiä en VIHAA mutta ajattelutapaa ja aatemaailmaa kyllä. Paitsi ehkä pääministeriä vähän kun se on niiiin ärsyttävä. Presidentti on ok, mutta se onkin luovuttanut jäsenkirjansa pois.

Kokoomus on omien sanojensa mukaan aito kansanliike, jonka tavoitteena on luoda "mahdollisuuksien tasa-arvon Suomi", niin sanottu paremminvointivaltio. Ei oikein sanat ja teot kulje synkassa tällä porukalla. 

Mitä mieltä Sinä olet? Mitkä ovat Sinun viikon vihatuimpasi?

Eurovaalien jälkeen

Vähältä piti että olisin jättänyt kokonaan äänestämättä tällä kertaa. Jotenkin ei vaan jaksanut napata, vaikka periaatteessa olenkin sitä mieltä, että turha valittaa, jos ei edes yritä vaikuttaa asioihin omalla pienellä osuudellaan eli käy äänestämässä. Melkein joka kerta olen kansalaisvelvollisuuteni täyttänyt tai paremminkin äänioikeuttani käyttänyt, mutta on se jäänyt joskus väliinkin.

Vielä varsinaista vaalipäivää edeltävänä iltana minulla ei ollut hajuakaan ehdokkaasta saati puolueesta, ketä äänestäisin. Olen äänestyshistoriani aikana tainnut äänestää lähes kaikkia eduskuntapuolueita paitsi perussuomalaisia, joita en ole enkä tule äänestämään. Tai tietysti, vannomatta paras siinäkin asiassa. En jaksa juurikaan ryhtyä vaalikoneisiin enkä seurata puheenjohtajatenttejä, valitsemani ehdokkaan nettisivullakin kävin vasta kun numero oli jo raapustettu äänestyslipukkeeseen. Eli melkoisella mutu-tuntumalla mennään.

Mikä sitten sai mieleni muuttumaan ja askeleeni käymään kohti äänestyskoppia? No ainakin nämä asiat:

1. Tajusin, että vaikken ehkä haluaisikaan äänestää mitään tiettyä puoluetta (mikä sekin on tietysti tehtävä), olisi tärkeää äänestää tiettyjä arvoja ja kehitystä vastaan.

2. Joka tapauksessa oli käytävä kaupassa. Miksen sitten poikkeaisi samalla vaaliuurnilla, kun nyt sitten sain valittua itselleni kelpaavan ehdokkaan ja puolueen?

3. Radion hömppätoimittajakin paasasi äänestämisen tärkeydestä ja sanoi, ettei voi ymmärtää välinpitämättömyyttä asioihin vaikuttamisen suhteen. Prkl, minähän en ainakaan ole välinpitämätön!!!

4. Facebookin äitiryhmässä eräs kunnanvaltuutettu kävi muistuttamassa äänestämisen tärkeydestä - 80 % kansallisesta lainsäädännöstämme tulee hänen mukaansa tällä hetkellä EU:sta. Miten asumme, mitä syömme ja millä liikumme.

5. Eräs kommentti TOIvottoman työttömän blogissa: "Mutta muuta en voi omalta osaltani tilanteellemme tehdä ... Kuin äänestää vaaleissa. Suomen tilanteen vuoksi ja sen eteen."

Ja pakko myöntää, että itse ehdokkaan valikoitumisessa lyhtytolppamainoksilla oli ilmeinen osuus siihen, että ylipäänsä tiesin hänen olevan ehdokkaana ja edustavan tiettyä puoluetta. Kun vielä maakuntalehdestä luin, että ko. ehdokkaalla voisi olla mahdollisuuksia mennä meidän maakunnasta läpi, uskalsin hänelle ääneni antaa. Varasijallehan hän jäi sitten roikkumaan, mutta minä olen osuuteni kuitenkin tehnyt.

(Kuva: FreeDigitalPhotos.net/xedos4)

Vaikuttaa voi monella tavalla, ehkä tällä blogillakin. Lisäsin alapalkkiin linkkiluettelon "Lisää näkökulmia työttömyyteen" - laita postia jos haluat oman linkkisi mukaan. Matkamies Tane toimi näin, ja hänen sanoittamansa ja säveltämänsä kappale Ringelingeling löytyy nyt linkin takaa. Tanen omin sanoin: "Biisi kertoo ICT-alan rakennemuutoksesta ja koskettaisi ainakin tämän myötä työttömäksi joutuneita. Ja ovathan työttömän tuntemukset paljolti samat taustasta riippumatta."

Tanen sanat allekirjoitan ja lisään: Samaa porukkaa ollaan, oli potkut tulleet sitten Nokialta tai lähikaupasta, oma yritys mennyt konkkaan tai ei ikinä työpaikkaa ollutkaan. Samaa porukkaa - kaikkialla Euroopassa. Hyvää eurovaalien jälkeistä aikaa itse kullekin säädylle!!