Irti tiskirättifiiliksestä, osa 2

Tässä lupaamani toinen osa Marc Chernoffin kahdenkymmenen kohdan listasta Muista nämä 20 asiaa, kun sinusta tuntuu ettet ole riittävän hyvä. Ensimmäiset kymmenen kohtaa löytyvät suomeksi muokattuina täältä. Tänään paistaa aurinko :)

11. Millainen visio, sellainen elämä. On sinusta kiinni, miten visualisoit asioita ja mihin keskityt. Unohda se mistä et pidä. Keskity siihen mikä innostaa sinua. Jos näet mahdollisuuden, tutki sitä. Jos sinulla on unelma, elä se todeksi.

12. Sinun ei ensimmäiseksi tarvitse saada kaikkien hyväksyntää. Älä enää kuuntele, mitä maailman mielestä sinun pitäisi haluta. Ala kuunnella, kuka sinä olet. Totta puhuen tässä maailmassa on vain muutama ihminen joka ei petä sinua ikinä, ja SINUN pitäisi olla yksi heistä.

13. Se mitä saavutat riippuu pitkälti siitä paljonko sitä haluat. Jos se on sinulle tarpeeksi tärkeää, pystyt sen tekemään. Välistä saatat uupua, mutta ymmärräthän että tuon uupumuksen selättäminen on tärkein yksittäinen tekijä menestymisessä.

14. Jos haluat onnistua, älä anna itsellesi mitään muuta vaihtoehtoa. On hämmästyttävää mihin pystyt, kun sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Lopeta kiukuttelu. Älä murehdi enää. Älä valita. Tiedät mitä sinun täytyy tehdä. Siis tee se.

15. Myös itsensä kanssa on tehtävä kovasti töitä. Itsekunnioitus, itsensä rakastaminen, itsetunto... kaikki nämä alkavat sanalla "itse" tietystä syystä. Et voi saada niitä keneltäkään muulta. Ansaitse toisten kunnioitus kunnioittamalla rohkeasti itseäsi.

16. Mikä tahansa sinulle aiheuttaakaan ongelmia, sinä olet sitä vahvempi. Olet paljon vahvempi kuin luulet olevasi. Et ehkä vielä ole siellä missä haluat olla, mutta katso miten pitkälle olet päässyt. Ole ylpeä siitä, ettet ole enää siellä missä olit ennen.

17. Kaiken menettämäsi tilalle olet saanut jotain muuta. Arvosta sitä mitä sinulla on tänään. Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen ihanaa. Elämäntarinassasi on monta lukua. Yksi huono luku ei merkitse loppua. Joten lopeta jo sen huonon luvun lukeminen ja käännä sivua.

18. Olet selvinnyt monesta kovasta paikasta. Se että hymyilet ei aina tarkoita sitä että olet tyytyväinen kaikkeen. Joskus se tarkoittaa vain että olet tarpeeksi vahva ja fiksu hyväksyäksesi tilanteen ja tehdäksesi siinä parhaasi.

19. Arpesi symboloivat voimaasi. Älä koskaan häpeä arpia joita elämä on sinuun jättänyt. Arpi tarkoittaa, että kipu on ohi ja haava on parantunut. Se tarkoittaa sitä, että olet voittanut kivun, oppinut läksysi, vahvistunut ja jatkanut eteenpäin. Et voi saada elämäsi arpia katoamaan, mutta voit muuttaa tapaa, jolla näet ne.

20. Et ole lakannut yrittämästä. Jos et just nyt pysty muuta sanomaan, voit kuitenkin sanoa: "En oo lakannut yrittämästä." Ole positiivinen, kärsivällinen ja sisukas. Mitä enemmän tekee mieli lyödä hanskat tiskiin, sitä enemmän voit saavuttaa noilla kolmella edellä mainitulla. Koska vahvimpia ei oo ne ihmiset jotka aina voittaa, vaan ne jotka ei anna periksi vaikka häviää.

Amen.

Iloisia yllätyksiä top 3

Nämä asiat ovat ilahduttaneet minua viime päivinä:

1. Mollin Omista tiedoistani huomasin, että minut kutsutaan työvoimakoulutushaastatteluun! Paperikirje ei ole minua vielä saavuttanut, mutta yllätys oli iloinen kun piipahdin sähköisessä palvelussa. Jo viime viikolla sain iloita työttömän ystäväni puolesta, joka oli vastikään ollut omassa haastattelussaan toiseen, akateemisille työnhakijoille tarkoitettuun verkkopedagogiikkaa käsittelevään koulutukseen. Tsemppiä meille molemmille, toivotan ihan itse!

2. Jo lähes kuukautta aiemmin clickworker.comissa tekemäni testi pätevyydestäni suomenkielisen tekstin tuottamiseen oli vihdoin arvioitu. Jeee, sain täydet pisteet! Siitä pääsin jatkamaan uusiin testeihin ja odottelemaan mahdollisia työtehtäviä. Selvitin vielä pari koetta ja harjoitusta, joilla sain pätevyyden osallistua UHRS-toimeksiantoihin (Universal Human Relevance System). Ehkä tässä on mahdollisuus pieniin lisäansioihin ja mielenkiintoiseen tekemiseen. Mikäli joku muukin on kiinnostunut, rekisteröityä voi täällä. 

3. Sain arvostamaltani toimittajalta mukavaa postia. Olin lähettänyt hänelle linkin blogiini, ja hän vastasi nyt kehuen blogini nimeä: on kuulemma sopivasti provosoiva ja silti kertoo hyvin siitä, mikä aiheena pääsääntöisesti on. Lupasi vilkaista blogiani myös jatkossa. Myös Twitterissä sain ihka ensimmäisen seuraajani: JULKKIKSET.FI seuraa nyt Työtöntä Luuseria. Hei tarkoittaax se et mä oon ny julkkis...?!?!

Image: FreeDigitalPhotos.net by Stuart Miles

A Blog Challenge: Strong Woman

I'm writing this post in English, as for the first time ever I'm attending Mrs K's Blog Challenge with the topic Strong Woman.

This post is based on an article, which you can find in English here and in Finnish here. But, as I'm a fan of three-point lists (which you can find in my blog by the tag "top 3") and a job seeker, I chose to post about the last three qualities on the Blush list.

1. I own my feelings

Sometimes life just sucks. I don't have a job, I'm arguing with my husband and my teen-age kids. You bet I cry, shout and act like a baby. And after that - reconciliation and living life forward. Well, at least that's the goal.

2. I release guilt

Ok, I've made a bunch of mistakes in my life. As we all have. But actually, why should I carry the guilt around for the rest of my life? I can as well forgive myself. In particular, unemployment is not alone my fault. Why should I feel so damn guilty about it?

3. I support others

If you're getting a promotion and enjoying your work, why should I be jealous of that? I'm happy for you. I'm having a great life just like this, so many good things to be grateful of if I just sit down for a moment to think about it. And, when you will have that rough day - I'll be there to support you.

Periaatepäätöksiä

Tein periaatepäätöksiä kuin poliitikot ikään.

1) Vaikka en saisikaan töitä, en masennu.

2) Vaikka masentuisinkin, en pura sitä täällä.

3) Vaikka purkaisinkin sen täällä, olen seuraavassa postauksessa positiivisempi.

Saa nähdä onnistunko lupausteni pitämisessä paremmin kuin poliitikot keskimäärin.

Tänään kuitenkin vielä paistaa aurinko, joten nautitaan näistä ihanista keleistä niin kauan kuin niitä riittää! Ensi viikolla sataa ja sitten on aikaa vaikka masentua.

Työttömän pää pysyy parhaiten kasassa ulkona liikuskellen. Tai niin kuin tyttäreni totesi: "No sä ny oot muutenkin aina ihan pihalla..."

Loppukevennyksenä vielä terkut rakkaalta pääministeriltämme:

Aurinkoista viikonloppua kaikille lukijoilleni!

Hidasta vai laahaavaa?

Nykyään on trendikästä puhua hitaasta elämästä: oman ominaisen elämänrytmin löytämisestä, sen kunnioittamisesta ja sen mukaan elämisestä. Unelmasta, josta moni uraohjus voi vain haaveilla.

Viime viikolla soitellessani yhdeksättäkymmenettään käyvälle äidilleni hän totesi elämänsä olevan nykyään "jotenkin laahaavaa". Ilmaus jäi mieleeni. Viikonloppuna kyselin sitten, ovatko vanhempani kotona seuraavalla viikolla, jos piipahtaisin tervehtimässä. Tiistaina kuulemma ovat poissa, muuten kotona. Niinpä lähdin maanantaiaamuna ajelemaan parinsadan kilometrin päässä asuvien vanhempieni luo, minulla kun ei ollut sitä kouluun tai töihin menoa.

Meinasi vanhan pariskunnan laahaava elämä muodostua kovinkin kiireiseksi, kun isälle ilmaantui aikatauluttoman päivän keskelle lyhyellä varoitusajalla hammaslääkärissä käynti (oli hammas lohjennut muutamaa päivää aiemmin, ja nyt hän sai päivystysajan puolen tunnin päähän puhelinsoitostaan). Ehdittiin kuitenkin käydä pienellä kävelylenkillä joen rannassa hammashoitolasta päästyämme. Illalla oli vielä äidilläni kirjallisuuspiiri, seuraavana päivänä he olivat menossa senioripäivään naapurikuntaan ja torstaina vielä retkelle tutustumaan paikalliseen kartanoon. Kuulostaapa toosi laahaavalta elämältä. Eipä tuonikäinen varmaan paljon enempää jaksaisikaan.

Äitini lausuntoihin tosin vaikuttaa alkava Alzheimerin tauti; aina hän ei ihan muista, mitä kaikkea on tehnyt lähiaikoina ja mitä sopinut tuleville päiville. Rupesin sitten miettimään, vaivaako minuakin samanlainen dementia - ellei nyt vielä ihan fyysinen niin henkistä laatua oleva? Kun ei mun elämässä tapahdu mitään - ja tapahtuu kuitenkin.

Näkökulmastahan se on kiinni. Arvostaako vaan sitä palkkatyön puitteissa tapahtuvaa tekemistä vai kaikkea tätä kivaa, pientä ja tärkeääkin, mikä tapahtuu kotona ja harrastusympyröissä. Pitääkö katseensa tiukasti menneessä tai vaihtoehtoisesti tulevassa vai näkeekö sen, mitä juuri nyt on ympärillä. Sen kaiken hyvän. Elääkö tässä ja nyt vai silloin ennen (kun oli töitä) ja sitku (on taas töitä). 

Onko lasi puolityhjä vai puoliksi täynnä. Onko elämäni laahaavaa - vai positiivisella tavalla Hidasta.

Täydellinen tauko

ABC-huoltoasemaketju mainostaa itseään sloganilla Täydellinen tauko ABC:lla antaa energiaa! Eilen vietin täydellisen tauon Joutsan ABC:lla ajellessani etelästä kotiin päin. Yllätyin positiivisesti, kun valikoimissa oli paikan päällä tehtyjä smoothieita ja suolaista talon piirakkaa. Makuelämys oli nappi siihen paikkaan ja taas jaksoi jatkaa.

Tulipa mieleeni, että miksei työttömyyttäkin voisi vaihteeksi ajatella "täydellisenä taukona"? Kun se nyt kumminkin on eikä sille just nyt mitään voi (paitsi hakea töitä, mutta sekään ei aina välttämättä tepsi), niin miksi käyttää päivänsä sen murehtimiseen, ettei vieläkään oo niitä töitä. Vaikka kuinka sitä murehtis ja märehtis, ei se sillä muuksi muutu. Itsesyyttelyähän voi jatkaa loputtomiin: en osaa tehdä erottuvia hakemuksia, en ole korkeasti koulutettu, en halua töihin tarpeeksi... Vaan onko siitä loppujen lopuksi mitään hyötyä?

Mitäs jos suhtautuisikin tähän tilanteeseen luovana taukona, josta oikeasti on lupa nauttia? Ties mitä se positiivisen vireen löytäminen toisikaan tullessaan! Tästä ajatuksesta inspiroituneena ote ABC:n nettisivuilta työttömyyteen sovellettuna:

Parhaimmillaan työttömyys on suorastaan voimauttava kokemus. Täydellinen tauko antaa lisää sekä fyysistä että henkistä virtaa. Sellaisen jälkeen jaksaa taas aivan eri tavalla toteuttaa omia juttuja. Maailma näyttäytyy uudesta kulmasta. Pienistäkin arjen toimista kasvaa suuria: halkopino joka hetki sitten oli vain kasa elotonta puuta, on kohta suomalaista luontoa väkevästi kuvaava taideteos.

Työttömän ilonaiheita - tämän viikon top 3

Työttömällä masennus ja itsesääli hiipivät aivan liian helposti mieleen. Ja kun sitä kaivattua haastattelukutsua ei vaan näy eikä kuulu, on nelkytplus-työnhakijan helppo ajatella, että emmä enää mitään töitä saa koskaan ikinä, mää oon liian vanha kelpaamaan yhtään mihinkään. Minä en ole poikkeus tähän sääntöön.

Tämän takia mun on ihan pakko tietoisesti kiinnittää ekstrapaljon huomiota elämän pieniin, hyviin asioihin, joita oikeesti jokaisen elämässä on. Sillä kyllä mä haluan nauttia elämästä ja olla onnellinen, työttömyydestä huolimatta tai juuri sen takia, miten vaan. Tässä top kolme -lista asioista, jotka ovat ilahduttaneet mua tällä viikolla:

 

1. Sain vihdoinkin pojan pieneksi jääneet jalkapallokengät myytyä! Sporttidivarissa ois maksettu niistä vain vitonen, enkä sillä hinnalla suostunut niitä sinne jättämään. Nyt sain kuitenkin popoista viistoista euroo, tosin postikulut lupasin samaan hintaan, mutta kyllä siitä varmaan silti lähes tuplahinta divarin tarjoamaan verrattuna jää. Ja joku tarvitseva fudisjunnu saa ehjät, hyvät kengät :)

2. Vaikka tällä viikolla on taas satanut aika paljon, on välillä paistanutkin. Rippijuhlat saatiin vietettyä kauniissa säässä, tiistai-iltana käytiin miehen kanssa pitkästä aikaa lenkillä auringonpaisteessa, ja lenkin jälkeen tarkenin vielä käydä pesulla järvessä. Eilen oli poutaa juuri matonpesun ajan, ja vielä sain iloita matonpesupaikalle edellisen vierailuni jälkeen ilmestyneestä mattomankelista. Eikä illallakaan satanut fudisjunnujen piirisarjapelin aikana. Olisko jo kuusinkertaista aihetta iloon?

3. No kyllä tämäkin ilahdutti: tein uuden ennätykseni QBubblesissa :) Tosin se ei hivo vielä lähellekään mieheni vastaavia lukemia...

Ja tietenkin iloitsen myös tästä tärkeästä harrastuksestani, bloggaamisesta. Nyt löydät muuten kaikki otsikon "Työttömän..." alla kulkevat postaukseni tunnisteella Työttömän.


Hei Sinä työtön työnhakija siellä ruudun ääressä! Nyt ylös itsesäälistä ja ilonaiheita etsimään. Aurinko ei jaottele, kelle paistaa. Annathan sen paistaa Sinullekin!

Kohti kiitollisuutta - kolmen kärki

Ihmisen mieli on siitä jännä, että lähes minkä tahansa asian voi nähdä just niin negatiivisessa tai positiivisessa valossa kuin millaiseksi sen itse päässään kääntää. Kaikkiin asioihin ei pysty vaikuttamaan, ei tällä hetkellä eikä ehkä koskaan, muttei silti kannata jäädä suruun rypemään ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Pikku notkahdukset on toki sallittava itselleen - jo se antaa mielenrauhaa, ettei vaadi itseltään ainaista positiivisuutta ja superaikaansaavuutta.

Netti tietenkin pursuaa erilaisia vinkkejä, neuvoja ja listoja siitä, miten ylläpitää positiivista elämänasennetta. Usein nää listat kuitenkin toimii just päinvastaisesti ja saa tekopirteydellään aikaan oksettavan olon silloin, kun ei vaan kerta kaikkiaan jaksais enää yhtään. Ideaa ja hyvä tarkoitus niissä kaikesta huolimatta on. Eniten näistä vinkeistä saa irti silloin, kun ei niele purematta ihan kaikkea, vaan soveltaa ja tekee niiden pohjalta oman listansa. Mä tartuin tänään tämän listan kakkoskohtaan, rakensin oman top kolmosen niistä asioista, jotka eniten vituttaa, ja käänsin ne mielessäni positiivisiksi. Kas näin:

1. Sataa eikä pääse edes ulos. Mut hei, nythän mullon aikaa selata nettiä ja kuunnella voimabiisejä YouTubesta, GFM:ää tai Timo Rautiaista ja vaikka jorata samalla, kun en lenkille pääse. Kyllä ne marjat siellä metsässä odottaa sateen jälkeenkin, ja ellei odota, niin pärjätään ilman. Ja kas, Booztista saa tänään ilmaisen toimituksen kaikkiin tilauksiin - pitäisköhän tilata jotain alennusmyynneistä? Lapset kumminkin tarvitsee housuja...

 

2. Emmä pysty ees kirjoja lukeen vaikka aikaakin ois. Vaikka muuten oonkin nykyään ihan okei, kyvyn lukea pitempiä tekstejä vei OCD jo nuorena. Asia johon en juurikaan pysty vaikuttamaan (yritetty on), joten parasta vaan sopeutua. Ristinsä ja sairautensa kullakin, vaikka sattuuhan se, kun asia, mitä on eniten maailmassa rakastanut, viedään pois. Mut hei, pystynhän mä sentään nykyään lukemaan lehtiä (jonkin verran) ja nettiä (jonkin verran), ja kai mä istuisin sit nenä kiinni kirjassa koko ajan niinku lapsena, jos se olis mahdollista. Jäis kuntoilut ja muut vielä vähemmälle kuin nyt. Ja oisko kuitenkin syytä olla pikkusen ylpee ja kiitollinen, et oon saanu suoritettua ammatillisen perustutkinnon ja oltua ihan hyvissä duuneissa "vammastani" huolimatta? Eikä kirjoitustaito onneksi ole hävinnyt mihinkään, vaikka lukeminen tökkiikin.

3. Mulla ei oo töitä. Mä en siis oo yhtään mitään. No hei, eihän se nyt noin mee. Mun päivät kuluu ihan hyvin ilman työn aiheuttamaa stressiäkin, talous on kunnossa ja elinympäristö ja perhe takaa sen, että mielekästä tekemistä riittää. Monihan vois pitää tätä ihan ihanne-tilanteena. Itse asiassa munhan on syytä olla kiitollinen siitä, että voin olla työtön = omalla arkipyhällä JA onnellinen, ykköskohdan voimabiisejä lainatakseni. Ja jos jonkun silmissä työtön on nolla, luuseri, siipeilijä, miksi mä kantaisin siitä syyllisyyttä niskoillani. Ei kai se mun vika ole, jos nykymaailmassa ei riitä töitä kaikille. Taas yksi asia, jota on ihan turha ylettömiin murehtia, jos ei sille tässä hetkessä voi mitään tehdä.


Tässä siis mun tämän päivän Kolmen kohdan kiitollisuuslista. Heitetääs haaste eteenpäin: Mitkä kolme asiaa sinä voisit ajatella tänään parhain päin?

Uskon asia

Kirjoitan nyt aiheesta, josta suomalaiset mieluummin vaikenevat, elleivät sitten satu olemaan luonteeltaan tai ammatiltaan saarnamiehiä. Kyseessä on asia, joka on pitänyt ja pitää minut pinnalla läpi kaikkien vaikeidenkin vaiheiden. Tuli elämässä vastaan mitä hyvänsä tai on tulematta, yksi on ja pysyy: usko Jumalaan ja siihen, että kaikella on tarkoituksensa.

Viime aikoina nämä asiat ovat olleet normaalia enemmän mielessäni, koska esikoinen on käynyt rippikoulua, ja hänen mukanaan on tullut osallistuttua tavallista useampaan kirkolliseen tilaisuuteen. Muuten on seurakuntayhteyteni jäänytkin valitettavan vähäiseksi viime vuosina. Mieheni ei kuulu kirkkoon eikä meillä jeesustella - valitettavasti. Se, mitä sydämessäni tunnen ja uskon, on kuitenkin oma asiani, josta pidän tiukasti kiinni. Tänä kesänä minulla on ollut lisäksi onni osallistua vuorisaarnaluennoille ihan tuossa naapurissa :)

Hakiessani edellisen kerran avointa työpaikkaa juhannuksen jälkeen kirjoitin saman tien myös esirukouspyynnön eräälle kristilliselle nettisivustolle. Sen sijaan, että olisin suoraan rukoillut, että saisin sen paikan, pyysin esirukousapua siihen, että saisin töitä, jos niin on tarkoitettu. Näin yritän aina ajatella - tapahtukoon Sinun tahtosi. Se tapahtuu, minkä on tarkoitettu tapahtuvan. Ellen saa jotain työpaikkaa, ei se ollut tarkoitettu minulle; joku muu tarvitsi sitä enemmän. Näin minun on helpompi myös elää tätä hetkeä onnellisena, töissä tai ei, sen sijaan että murehtisin alinomaa työttömyyttäni.

Niinhän sitten kävikin - kun viime viikolla sain tutun sähköpostiviestin "Olemme tehneet valinnan ja valitettavasti valinta kohdistui tällä kertaa toiseen henkilöön", en suuremmin edes osannut olla pahoillani. Kyllä minä pärjään, tämä paikka oli tarkoitettu toiselle.

Uskoi kukin mihin uskoi, siitä olen joka tapauksessa satavarma, että positiivinen, eteenpäin katsova elämänasenne kantaa pitemmälle kuin katkeruus ja itsesääli. Tietenkään en voi väittää, ettenkö itsekin vajoaisi välillä masennuksen ja itsesäälin syövereihin, mutta aina sieltä on noustu - käsi Jumalan kädessä. Vaikka menettäisin kaiken muun, tämän suloisen lapsenuskon tahdon säilyttää. 

Tähän loppuun on pakko vielä laittaa linkki tähän ihanaan somessakin kiertäneeseen videoon: Ollaan enkeleitä toisillemme <3!

Viisi positiivista asiaa

Sain Facebookissa positiivisuushaasteen: viisi päivää positiivista kerrottavaa ja joka päivä yksi negatiivinen juttu positiiviseksi muutettuna. Koska positiivisuudesta ei ole koskaan haittaa työttömänkään elämässä (vrt. vetovoiman laki: samankaltainen vetää puoleensa saman-kaltaista), sovellan saamaani haastetta tässä postauksessa ja kaivan päällisin puolin negatiivisesta asiasta eli työttömyydestä esiin viisi positiivista asiaa. Haastan samalla kaikki niin työlliset kuin työttömätkin lukijani tekemään samoin, ja jos siltä tuntuu, kirjoittamaan omat listansa kommenttiosioon.

1. Minulla on enemmän aikaa itselleni ja perheelleni sekä itseni toteuttamiselle vaikkapa näin bloggaamalla. Eri asia tietysti on, käytänkö sen kallisarvoisen ajan parhaalla mahdollisella tavalla - enemmänkin voisi kuntoilla, perehtyä puutarhanhoitoon ym. ym. Yritän kuitenkin olla vaatimatta liikaa itseltäni työttömänäkään: Minä s a a n välillä olla vaan. Minä s a a n olla just tällainen kuin olen. Minä s a a n olla Minä.

2. En pode sitä jatkuvaa huonoa omaatuntoa, joka vaivasi yhdeksästä viiteen -duunissa, työmatkan ollessa 40 kilometriä suuntaansa. Huonoa omaatuntoa siitä, että kaikki kotityöt jäivät miehen harteille, hän kun oli tuolloin hypännyt pois it-oravanpyörästä ja jättäytynyt työttömäksi. Huonoa omaatuntoa siitä, etten muka saanut riittävästi aikaan töissä enkä kotona. Huonoa omaatuntoa poissaolosta, ellen raahautunut kuumeisena työpaikalle.

3. "Vapaa" elämä mahdollistaa myös melkomoisen sitoutumisen pojan aikaa vievään jalkapallo-harrastukseen. Reilun viikon sisällä on ollut neljät harkat 40 km päässä meiltä, Junioricupin loppuottelu 60 km päässä, yksi oman joukkueen peli 130 km päässä ja yksi saman ikäluokan toisen joukkueen peli, jossa tuurasin joukkueenjohtajaa. Jojon tehtävät vievät jonkin verran aikaa pelien ulkopuolellakin, mutta onneksi meitä on kaksi jakamassa urakkaa. Ja mullahan on sitä aikaa keskivertoa enemmän...

4. Meillä ei ole taloudellisesti hätää ainakaan vielä. Toimeen tulee vähemmälläkin, kun ei tavoittele taivaita. Toki eläkettä ei ole ihan kauheasti ehtinyt karttua rikkonaisella työ(ttömyys)urallani, mutta olen perinyt jonkin verran rahaa, saanut vapaaehtoisia sisar-osuuksia ja tehnyt maltillisia sijoituksia. Tiedän, että suhtautuisin työttömyyteen toisin, jos eläisin todella kädestä suuhun.

5. Tiedän, että monissa perheissä tämäkin on toisin, mutta meillä parisuhde pysyy parempana stressittömämpinä (lue: työttöminä) aikoina. Kun on aikaa ottaa yhteiset päiväunet ja suoda huomiota puolisolle. Me emme kaipaa parisuhteemme mukaparantamiseen kalliita lomamatkoja, tai vaikka minä olisinkin joskus kaivannut, olen ajan saatossa sopeutunut siihen, että mieheni viihtyy parhaiten kotona, olivat taloudelliset resurssit sitten mitkä hyvänsä. Jos todella rakastaa, hyväksyy koko paketin, työttömänä tai ei.

Älköön kukaan nyt kateellisena ajatelko, ettei minun päähäni mahtuisi k o s k a a n yhtään negatiivista ajatusta työttömyydestä tai muustakaan. Joskus vaan on ihan terveellistä päänupin kannalta kääntää ajatuskatkaisin tietoisesti yltiöpositiivisuuden puolelle. Ja ellet usko - kokeile!