Luuserin Joulukalenteri: Shoppailua

Joulukuu alkoi shoppaillen. Tai itse asiassa kävin vain hakemassa lauantaina varaamamme kengät Sokokselta - tuolloin minulla ei ollut mukana alennuskuponkia, jonka toki halusin hyödyntää ostoksessani. 

Ehei, en shoppaillut itselleni, vaan tyttärelleni. Joulukuu on juhlien aikaa, ja yläkoululaisemme juhlistaa Suomen 97. itsenäisyyspäivää perjantaina 5.12. muun muassa juhlaruokailun, "presidentin" kättelyn ja tanssiaisten merkeissä. Ja pitäähän tanssiaisissa olla juhlan arvoiset vetimet!

Mekon tilasimme jo jokin aika sitten Ellokselta - tuolloinkin alennuskoodia hyödyntäen :) Ja vielä on postissa tulossa Huuto.netistä bongattu samettinen bolero - alle kympillä postikuluineen.

Oletko Sinä tehnyt hankintoja / löytöjä juhlakauteen?

Liput I Love Me -messuille!!!

Kutsuvat minua tuurihaukaksi, perheenjäseneni. Pienissä jutuissa mulla usein onkin tuuria, vaikka onhan sitä epäonneakin vastaan tullut. Kaiken maailman arvonnoissa on onni kuitenkin aika usein ollut myötä. Vuosien varrella on tullut voitettua Aalto-vaasia, laukkuja täynnä kokista tai purkkaa ja karkkia ja mitä milloinkin. No, lotossa en oo kyllä koskaan kymppiä enempää voittanut. Viime vuoden keväänä voitin Fjällrävenin Kånken-repun näkkäripaketin koodilla, ja tänä kesänä Budweiserin jalkapallon K-kauppojen nettiarvonnassa.

Eilen aamulla, kun en oikein saanut itsestäni muutakaan irti, eksyin osallistumaan useampaan kuin yhteen kilpailuun radioasemien nettisivuilla. Ja hups, tänään iltapäivällä Voicen iltapäivän tuottaja soitti ja kertoi minun voittaneen muotikyselyn arvonnassa liput I Love Me -messuille! Hän kysyi, olisinko puhelimen ääressä, kun iltapäiväjuontajat Lauri ja Noora soittaisivat minulle vartin kuluttua. No olisinhan minä. Tuottaja sanoi heidän kysyvän minulta jotain muotiin, muotiblogeihin, nettikauppoihin, kirppiksiin tms. liittyvää ja pyysi minua näyttelemään yllättynyttä kun puhelu tulisi ja juontajat kertoisivat voitostani, niin kuin kuulisin asiasta ensimmäistä kertaa.

Ja sitten puhelin soi ja minä vastasin. Vaan eivätpä nuo ketaleet kyselleetkään mistään nettikirppiksistä, vaan pohjustivat jutelleensa juuri yömuodista ja siitä, että tutkimuksen mukaan niin ja niin monta prosenttia naisista nukkuu rintaliivit yllään. Niin että mites minä nukun, rintaliiveissä vai ilman....?!

Kuvitteellinen pulla meinasi takertua kurkkuuni. Ajattelin sitten kuitenkin että mikäs tässä, kun on leikkiin kerran lähdetty, ja vastasin ihan totuudenmukaisesti että ei rintsikoita kiitos eikä mitään muutakaan ahistavaa, ihan paljasta pintaa vaan. Siihen Lauri totesi että "Nainen minun makuuni" :)

Ja tulihan sieltä sitten ne fanfaarit ja uutinen voitostani. Ja minä hihkuin kuin viimeistä päivää: Mahtavaa, olipa yllätys! Kiitos kauheesti! Ja sovittiin treffit heidän messuständillään. 

Että nyt sitten tais selvitä mitä tehdään tyttären kanssa syyslomalla :)

Viikonloppua ja uuden viikon alkua

Viikonloppu takana ja uusi viikko edessä. Viikonloppuun mahtui monenlaista, ja se alkoi pahaenteisesti perjantaina koulun jälkeen yhteenotolla murkun kanssa: ylivilkasta ja -mielistä ruokapöytäkäytöstä, joka johti kännykän takavarikointiin, joka sai murkun raivostumaan ja heittämään jälkiruokamunkin seinään, joka johti myös tietokoneen takavarikkoon ja ylimääräiseen tiskivuoroon.... Ja äipän oli lähdettävä ulos huutamasta, rauhoittumaan metsään katajan kainaloon. Siellä on minun turvapaikkani, minun kirkkoni :)

Lauantaiaamuna päästiin kuitenkin reissuun, ja taukopaikoilla nähtiin niin rekkamarssilla olevia varusmiehiä kuin Classic Touriin osallistuvia hienoja vanhoja autojakin. Bongasinpa sieltä Jope Ruonansuunkin ajopelin :) Kameraa ei tietenkään ollut valmiudessa, kun jätskit vaan oli mielessä. Perillä mummolassa odotti makkarasoppa, ja tietenkin siellä meidän ihanat murkut sai taas riidan aikaiseksi ja äitillä meni yllättäin hermot. Ja eikun taas kännykät takavarikkoon - mistä sitten myöhemmin "maaseutumatkalla" tuli sanomista, kun metso käveli kaikessa rauhassa auton edessä ja lopulta pyrähti lentoon; olis saanu niiiin hienon kuvan jos vaan olis ollu se kännykkä...

Kahvit, simat, suolaiset ja makeat pakattiin sitten kylmälaukkuihin ja lähdettiin parin-kymmenen kilsan päähän veljen luo juomaan peltokahvit kuusentaimien istuttajien iloksi. Kylläpä kahvit maistuukin hyvältä noin ulkosalla nautittuna! Ei haitannut pienet rae- ja räntäkuurot. Paluumatkalla piti vielä poiketa Karismaan syömään ja shoppailemaan, ja pitihän ne isännän tuliaisviskitkin sieltä hakea. Pojan mukaan tarttui tummansininen paita David Beckhamin mallistosta ja tytölle limenvihreä perushuppari. Ja kaikki olivat taas vähän aikaa tyytyväisiä.

Pikku breikki piristää työttömänkin arkea, ja sunnuntaina jaksoi taas tehdä normihommia: muutama sponssilasku liikkeelle joukkueen hyväksi, pyykit koneeseen ja sitten narulle, tiskipöytä puhtaaksi (meillähän ei ole tiskikonetta). Parempi puoliskoni ahkeroi heti aamusta putsailemalla vessan putipuhtaaksi ja mäntysuovantuoksuiseksi. Illalla vielä Hubotteja Areenasta ja Abban Agnetha -dokumenttia suorana, ja viikonloppu oli siinä.

Tänä aamuna sain jo yhden tärkeän homman tehtyä eli työnhakua jatkettua puhelinsoitolla, ilman että tarvitsi lähteä neljänkymmenen kilsan päähän ehkä koko päiväksi jonottamaan. Tosin työnhaku on voimassa vain kuukauden tästä eteenpäin, mutta tällä kertaa "oman palvelulinjani" pitäisi soittaa siihen mennessä minulle eikä toisinpäin. Hyvä niin, te-toimiston puhelinlinjoilla jonotellessakin kun paikallisverkkomaksu juoksee koko ajan. Omalla kohdallani joustavuutta ja ystävällisyyttä on onneksi te-toimistosta löytynyt, ainakin ajoittain. Mutta on niitä huonoja kokemuksia minullakin ollut, niin kuin monilla muillakin.

Mutta nyt bloggarin suu suppuun ja muihin hommiin. Hyvää viikon alkua kaikille lukijoilleni!

Hyvää suomalaisen työn päivää!

Sehän se on vappupäivän virallinen nimitys, noin niinku liputuspäivänä. Kaipa sitä saa työtönkin juhlistaa. Minä aloitin päivän juhlistamisen täyttämällä aamukahvipöydässä työmarkkinatukihakemuksen. Takana taas yksi kuukausi lisää työttömyyttä. Eilen pienosakkuusyritykseni tj lähetti kylläkin toivoa antavan nettilinkin uutiseen pilottihankkeesta, joka saattaisi kohtapuoliin työllistää minutkin. Ehkä en siis pian enää olekaan työtön luuseri. Uskoo ken näkee.

Kevään juhlaa vietimme joka tapauksessa perinteisin menoin munkkeja syöden ja simaa juoden. Alkoholipitoisten virvokkeiden nauttiminen rajoittui yhden oluttölkin jakamiseen puolison kanssa, migreenin uhallakin. Ei auttanut, aamulla niskan oikeaa puolta jomotti kuitenkin. Onneksi täsmänappi ja hyvät päiväunet korjasivat tilanteen ja iltapäivällä istuttiin jo grillikatoksessa viileää säätä uhmaten nautiskelemassa porsaan ulkofileepihvejä (tunnustan: ei suomalaisia, vaan Rainbow'n saksalaisia valmiiksi pakattuja -30 % alennuksessa olleita), jotka olin marinoinut anopin hyväksi havaitulla reseptillä eli ihan kuulkaa sinapilla ja ketsupilla.

Huomenna sitten taas paluu arkeen. Nuorimmainen tosin viettää vielä perjantaina vappujuhlia koulussa naamiaisten merkeissä, ja mikäs on viettäessä kun puvun tärkeät ja halutut osaset löytyivät lopulta kaikki: yksi äidin vaatekaapista, yksi Huuto.netistä ja yksi Mick'sistä asiakasomistajapäiviltä -20 % alennuksella. Minulla taitaapi olla edessä siivouspäivä. Josko sitä viikonloppuna lähtisi sukuloimaan, kun ei noi pojan harkatkaan oikein tunnu pyörivän nyt, kun suurin osa joukkueesta treenaa Epsanjassa. Vaan myöhän kannatetaan sitä tämän päivän juhlakalua, suomalaista työtä, ja poiketaan huoltsikalla nelostien varressa mummolaan päin ajellessamme.

Vaatehuolia

Tytär tyhjensi vaatekaappiaan pieneksi menneistä vaatteista. Tulos on tämä:

Eli vaatekaupoille on lähdettävä. Aika monta hametta neiti on napannut mun vaatekaapista, ja yhden neuleen otin mukaani neuvolan vaihtotorilta, mutta enpä tiedä kelpaako se neidille vai jääkö mulle. Mehän ollaan melkein samankokoisia, paitsi että mä olen vähän lyhyempi ja leveämpi. Olen siis perheen pienin pituuden puolesta. Lisäksi tytölle pitäisi löytää poncho tai jokin muu meksikolaistyylinen vaatekappale vappujuhlien naamiaisasua varten, ja viikko on aikaa. Yhdestä vaihtoehdosta käyn parhaillaan kauppaa Huuto.netissä, saa nähdä päästäänkö myyjän kanssa molempia osapuolia tyydyttävään sopimukseen :)

Yhtä suuret tarpeet on tietty pojallakin. Yksi hänen vaatehuolistaan ratkesi eilen, kun hain aiemmin facebook-kirppikseltä bongaamani puvun sovitettavaksi, ja sehän passas kuin valettu. Dressmannilta puku oli ostettu 160 eurolla ja pidetty kolme kertaa: peruskoulun päättäjäisissä, rippijuhlissa ja yksissä häissä, kunnes oli mennyt pieneksi. Ja tuon perheen nuorempi poika oli sen verran isompi, että tämä isoveikan puku ei hänelle mahtunut vaan piti ostaa uusi. Meidän onneksi! Sain puvun kuudellakympillä ja vältettiin kaupoissa kiertelyn vaiva. Nyt uupuu enää paita ja kengät (tarviikohan solmionkin), niin ollaan valmiita meidän herran peruskoulun päättäjäisiin ja rippijuhliin. Viimeviikkoiset hautajaiset käytiin ihan farkuissa, ruudullisessa kauluspaidassa, puvun takissa ja tennareissa. Vaan on se hianoo että nykyajan nuoret haluaa tälläytyä jo ysiluokalta päästessään, ei meijän aikana kaheksakytluvulla vaan...

Seuraava kysymys on, mitä tehdä pieneksi käyneille tyttöjen vaatteille, kun ei meidän lapsilla ole enää yhtään tyttöserkkuakaan. Kaverien tytöille olen vaatteita joskus lykännyt, joskus koittanut myydäkin, mutta siinäkin on oma vaivansa eikä minun kokemukseni mukaan tuon ikäisten lasten arkivaatteilla ole ollut hirveästi kysyntää. Ehkä vien ne vaan kirpparille tai neuvolan vaihtotorille, tai UFFin laatikkoon. Poikien vaatteet ja unisexit menee toki serkuille, halusivat tai eivät.

Joo mut nyt täytyy mennä hoitelemaan näitä päivittäisiä vaatehuolia eli ripustamaan pyykkiä. Mahtavaa kun pyykin voi jo kuivattaa ulkona, siitä tulee niiiin ihanan tuoksuista :) :)