Hyvä rekrytoija

Osaamistamme ja ennen kaikkea rohkeuttamme heittäytyä uusiin haasteisiin on ihasteltu viime päivinä niin esimiehemme kuin kouluttajiemme suulla. Tai lähinnä sitä, kuinka lyhyen perehdytyksen jälkeen rupesimme tekemään "oikeita töitä". Ja onneksi rupesimme, sillä tekemällä itse oppii paljon paremmin kuin vierestä katsomalla. Pääkaupungista tullut kouluttajamme kertoi, että tähän saakka kun heille on tullut uusi työntekijä, tämä on istunut ensimmäiset neljä viikkoa seuraamassa vanhaa tekijää. Toki saman tien puikkoihin tarttumalla syntyy myös virheitä, mutta nepä sitten jäävätkin kahta paremmin mieleen. Kantapään kautta.

Eilen esimiehemme totesi, että meidän yksiköllä voisi olla hyvät mahdollisuudet voittaa esimiesten joulukisa, "te kun ootte niin hyviä". Palkintona kuukauden parhaasta liikevaihdosta on muistaakseni sadan euron lahjakortti S-ryhmän toimipisteisiin. Jos onnistumme kikkailemaan voiton itsellemme, käytämme sen yhteiseksi hyväksi, ostamme suklaita, jotain hyvää aamupalaa tai muuta sellaista.

Vastakommenttina esinaiselle heitin: "Meillä oli hyvät rekrytoijat!" Ja niinhän se onkin, rekrytointi on vaikea laji, jossa lienee melko helppo myös epäonnistua.

Aloin sitten miettiä, millainen on hyvä rekrytoija. Kirjoja lukemalla tai luennoilla istumalla tätäkään taitoa tuskin on mahdollista hankkia, vaikka toki opiskellen hankittu faktapohja on eduksi ja avuksi. Vaan mikä olisi Hyvän Rekrytoijan Top 3 työnhakijan näkökulmasta?

1. Ennakkoluulottomuus. Rekrytoija ei luokittele hakijoita lopulta täysin epäolennaisten seikkojen kuten iän, sukupuolen tai koulutustason perusteella. Tietenkin kustakin tehtävästä riippuen onnistunut työsuoritus vaatii tietynlaista koulutus- tai kokemuspohjaa, mutta toisaalta - työ tekijäänsä opettaa.

2. Kuuntelukyky ja usko hakijan sanoihin. Jos hakija sanoo olevansa todella halukas kovaankin työntekoon ja oppimaan uutta pitkittyneen työttömyyden jälkeen tai työn vaatimustasoa korkeammasta koulutuksesta huolimatta, hän oikeasti tarkoittaa sitä. Tai jos hakija sanoo olevansa valmis käymään töissä vähän pidemmästä matkasta tai järjestämään lasten päivähoidon nopeallakin varoitusajalla, hän tarkoittaa sitäkin. Kuulkaa ja uskokaa meitä hakijoita!

3. Tsemppihenki ja hyvän työilmapiirin ylläpito rekrytoinnin jälkeen. Jos esimiehiltä tulee aina vain risuja ja ruusun arvoiset suoritukset jätetään huomioimatta, ei ole ihme jos työntekijä lyö lossiksi eikä yllä vaaditulle tasolle tai karistaa työpaikan pölyt jaloistaan ennemmin kuin myöhemmin. Pikkujutut, kuten vaikka kuivahedelmät ja pähkinät työpäivän piristykseksi, ja sanat kuten KIITOS ja ANTEEKSI tekevät ihmeitä. Ja hyvä kello kauas kuuluu - seuraavassakaan rekryssä ei liene vaikeuksia löytää hakijoita, jotka ovat kiinnostuneita tästä hyvämaineisesta työpaikasta.

To Do -lista: Töiden alkaessa

Postaan nyt tällä erää viimeistä kertaa työttömän statuksella. Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä, mutta huomenna on alkamassa kuitenkin uusi elämänvaihe. Ainakin joksikin aikaa.

Valmistautuminen orastavaan työelämään vaatii muutamia toimenpiteitä, joista tässä tuttuun tapaan top 3 -lista:

1. Vaihda kassaa. Olen ollut tähän saakka yrittäjien työttömyyskassan jäsen. Yrittäjyyteni jälkeen olin kyllä jonkin aikaa töissä muka-palkansaajana, vaikken palkkaa saanutkaan - asuntoneuvottelijana (=kiinteistönvälitystä) provikkapalkalla. Tein koko aikana vain yhden kaupan, josta palkan sain matkakorvauksina. Summa ei tosin todellakaan kattanut kaikkia niitä kilometrejä, joita sen homman parissa tuli ajettua. Anyways, silloin mulla oli vielä niin sanottu jälkisuoja-aika menossa, enkä pitänyt kiirettä kassan vaihtamisessa. Ja kun sen homman lopetin ja jäin taas työttömäksi, menikin vähän pitemmän aikaa ennen kuin olin taas palkansaaja. Nyt on siis kassan vaihtaminen ajankohtaista.

2. Rastita verokortista vaihtoehto B. Mulla on tosi pieni ennakonpidätysprosentti, vain puolitoista prosenttia. Sehän kertoo siitä, ettei ole ollut palkkatuloillakaan juhlimista viime vuosina. Etenkin yrittäjyyden loppuvaiheessa en palkkaa juuri itselleni maksanut, starttirahalla ja matkakorvauksilla eleltiin. Palkkakauden tulorajat ovat verokortin vaihtoehdossa A kuitenkin tosi matalat, ja luulen että ne paukkuvat äkkiä yli pienemmilläkin tuntimäärillä. Ja sen jälkeen ennakonpidätys toimitettaisiin lisäprosentin mukaan, joka onkin sitten jo yli kolmekymmentä. B-vaihtoehdossa verot pidätetään yhden tulorajan mukaan, ja se on kyllä sen verran korkea että varmasti riittää tässä vaiheessa vuotta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että työmarkkinatuesta pidätetään aina se vakio 20 %.

3. Ratkaise blogisi jatko. Tää tuntuukin nyt aiheuttavan mulle kovasti päänvaivaa. Bloggaaminen ilmaisumuotona, vaikuttamiskeinona ja tietynlaisena uuden yhteisöllisyyden kanavana kiehtoo edelleen, mutta täysin tyhjästä uuden blogin ja blogi-identiteetin luominen ei tunnu parhaalta vaihtoehdolta. Olenkin saanut neuvoja brändätä blogiani uuteen suuntaan nimen ja toki myös sisällön vaihdoksella. Näin saisin ehkä uusia lukijoita ja säilyttäisin samalla entiset. Onhan mulla se toinenkin, telakalla oleva blogi, jota omalla nimelläni olen kirjoittanut, mutta se on keskittynyt taas nimeään myöten aikaisempaan ammattialaani. Tämä nyt alkava työ menee kyllä vähän sivuun siitä, eli tavallaan olen alanvaihtaja. Taas.

Mut hei, mullahan on täällä paljon älyttömän fiksuja lukijoita! Julistankin tässä nyt avatuksi nimikilpailun: Millä otsikolla Työttömän luuserin pitäisi jatkaa bloggaustaan? Vai pitäisikö aloittaa kokonaan uusi blogi?

Myös tulevasta sisällöstä otan mielelläni neuvoja ja toiveita vastaan. Pliis, auttakaahan Työtöntä (kohta ex-työtöntä) luuseria mäessä!

Työttömän syysloma

Syysloma alkoi! Minun asennemaailmassani lomani sijoittuvat samaan aikaan kuin opiskelevalla nuorisollamme, vaikka kuten on monesti todettu, työtönhän on toisaalta aina lomalla ja toisaalta ei koskaan. Onhan minullakin ensi viikolla yksi tärkeä työnhakijan statukseeni liittyvä meno, mutta sehän nyt on lähes juhlaa ja ekstraohjelmaa itsessään...

Tässä kolme asiaa, jotka rytmittävät "syyslomaani":

(Kuva: FreeDigitalPhotos.net / Stuart Miles)

Loma alkaa huomenna kälyn viiskymppisillä, kukat täytyy vielä aamulla käydä hakemassa (ja viemässä myymäni tyttären vanha My Little Pony -setti uudelle omistajalleen :)). Illalla vien mieheni viettämään poikain iltaa kaverinsa tupareihin ja piipahdan samalla työttömän ystäväni luona viemässä hänelle pari jostain meille siunaantunutta leffalippua. Kun hyvän laittaa kiertämään, palaa se vielä joskus takaisin luoksesi.

Tiistaina on vuorossa se tähdellinen meno: työvoimakoulutushaastattelu. En jaksa valittaa siitä, että haastattelu järjestetään juuri koulujen loma-aikana, jolloin ehkä perheellisillä työttömillä olisi lomasuunnitelmia, koska nykyaikana on ilmeisesti ainakin neljäsosa lottovoittoa jo päästä näissä koulutuksissakin haastatteluun asti.

Loppuviikosta olenkin sitten vapaa lähtemään oikeasti lomalle. Etelän mummolaan suunnataan ja I love me -messuille, jonne onnekkaasti voitin pari lippua. Vielä on auki, ketä saan kaverikseni messuille - alun perin suunnittelin lähteväni tyttäreni kanssa, mutta viimeksi kun asiasta juteltiin, ei hän enää halunnutkaan mukaan. Ehkä menen sitten äitini kanssa, ehkä tytär kuitenkin lähtee - tai ehkä mennään koko porukka. Eiköhän se vielä selviä viikonloppuun mennessä.

Vielä loppuun syyslomavinkki: jos et vielä ole mukana, nyt kannattaa kokeilla Ostohyvitystä! Juuri nyt saat kymmenen euron lahjakortin valitsemaasi verkkokauppaan kiitokseksi palvelun kokeilusta.

Syyslomaterveisin Työtön Luuseri :)

Iloisia yllätyksiä top 3

Nämä asiat ovat ilahduttaneet minua viime päivinä:

1. Mollin Omista tiedoistani huomasin, että minut kutsutaan työvoimakoulutushaastatteluun! Paperikirje ei ole minua vielä saavuttanut, mutta yllätys oli iloinen kun piipahdin sähköisessä palvelussa. Jo viime viikolla sain iloita työttömän ystäväni puolesta, joka oli vastikään ollut omassa haastattelussaan toiseen, akateemisille työnhakijoille tarkoitettuun verkkopedagogiikkaa käsittelevään koulutukseen. Tsemppiä meille molemmille, toivotan ihan itse!

2. Jo lähes kuukautta aiemmin clickworker.comissa tekemäni testi pätevyydestäni suomenkielisen tekstin tuottamiseen oli vihdoin arvioitu. Jeee, sain täydet pisteet! Siitä pääsin jatkamaan uusiin testeihin ja odottelemaan mahdollisia työtehtäviä. Selvitin vielä pari koetta ja harjoitusta, joilla sain pätevyyden osallistua UHRS-toimeksiantoihin (Universal Human Relevance System). Ehkä tässä on mahdollisuus pieniin lisäansioihin ja mielenkiintoiseen tekemiseen. Mikäli joku muukin on kiinnostunut, rekisteröityä voi täällä. 

3. Sain arvostamaltani toimittajalta mukavaa postia. Olin lähettänyt hänelle linkin blogiini, ja hän vastasi nyt kehuen blogini nimeä: on kuulemma sopivasti provosoiva ja silti kertoo hyvin siitä, mikä aiheena pääsääntöisesti on. Lupasi vilkaista blogiani myös jatkossa. Myös Twitterissä sain ihka ensimmäisen seuraajani: JULKKIKSET.FI seuraa nyt Työtöntä Luuseria. Hei tarkoittaax se et mä oon ny julkkis...?!?!

Image: FreeDigitalPhotos.net by Stuart Miles

Työttömyys á la Miljoonasade

Olen suurella mielenkiinnolla seurannut TV2:lla lauantaisin pyörivää We Want More -tositv:tä, jossa jo hajonneita bändejä on koottu jälleen yhteen ja kuultu heidän tarinoitaan. Pyhiinvaeltajan pieteetillä olen tehnyt muusikoiden kanssa yhteistä matkaa, kuunnellut myös sarjaan liittyvät radio-ohjelmat Areenasta ja katsellut joitakin ekstrapätkiäkin.

Tänä iltana on ohjelmassa vihdoin vuorossa Miljoonasade, jonka musiikki on ollut voimakkaasti läsnä nuoruudessani ja varhaisaikuisuudessani niin c-kaseteilla, vinyyleillä kuin cd-levyilläkin. Yhtyeen ura on ollut pitkä ja tuotanto laaja ja monimuotoinen. Lämmittelyksi iltaa odotellessa kokosin tähän itselleni ja kaikille muille Työttömyyden Top Kolmosen Miljoonasateen tuotannosta:

1. Köyhät

Kaikki työttömät eivät ole köyhiä eivätkä kaikki köyhät työttömiä. Hekxa83 on kuitenkin tehnyt tähän biisiin niin osuvan kuvakollaasivideon, ettei paremmasta väliä. Video toimii edelleen vuonna 2014, jopa nykyinen pääministerimme vilahtaa kuvissa.

2. Ai mikä mua vaivaa?

Tää on ihan pakko laittaa tähän. Punkasennetta, josta tulee mieleen alkuaikojen Apulanta. Röyhkeän sanoituksen rivien välissä piilee loistokuvaus tilanteesta, jossa työttömyyden ja talousahdingon masentama päähenkilö kanavoi tuskansa ruumiillistumaan etusormeensa. On helpompi selittää, että sormeen sattuu kun se paloi, kuin että mikä kaikki muu ahdistaakaan. Sä köyhä, työtön, körttiläinen sinisilmä oot jo syntyjään.

3. Meitä jyrätään

Kaikkien työttömien voimalaulu 1990-luvun alun lamavuosilta. Toimii yhä ja antaa toivoa. Mutta rakas, rakkain, rakkaimpani me kyllä pärjätään kun vain elämän juoksuhaudassa saan sun syliisi painaa pään kuin kypärään.

A Blog Challenge: Strong Woman

I'm writing this post in English, as for the first time ever I'm attending Mrs K's Blog Challenge with the topic Strong Woman.

This post is based on an article, which you can find in English here and in Finnish here. But, as I'm a fan of three-point lists (which you can find in my blog by the tag "top 3") and a job seeker, I chose to post about the last three qualities on the Blush list.

1. I own my feelings

Sometimes life just sucks. I don't have a job, I'm arguing with my husband and my teen-age kids. You bet I cry, shout and act like a baby. And after that - reconciliation and living life forward. Well, at least that's the goal.

2. I release guilt

Ok, I've made a bunch of mistakes in my life. As we all have. But actually, why should I carry the guilt around for the rest of my life? I can as well forgive myself. In particular, unemployment is not alone my fault. Why should I feel so damn guilty about it?

3. I support others

If you're getting a promotion and enjoying your work, why should I be jealous of that? I'm happy for you. I'm having a great life just like this, so many good things to be grateful of if I just sit down for a moment to think about it. And, when you will have that rough day - I'll be there to support you.

Miksi työtön bloggaa?

Eilen Suomi24:llä eräs vajaa kaksi viikkoa sitten yllätyspotkut saanut henkilö kertoi alkaneensa melkein heti irtisanomisensa jälkeen etsiä aiheesta blogeja, vertaistukea, ja todenneensa niitä olevan vähän tilanteen yleisyyteen nähden. Nyt hän kertoi suunnittelevansa omaa blogia, ei työttömyysblogia vaan työttömyyden aiheuttaman uuden elämäntilanteen blogia teemalla Miten tästä elämääni jatkaisin. Toivotin hänet tervetulleeksi blogistien joukkoon, uusia näkökulmia tarvitaan ja jokaisella työttömällä(kin) on oma erilainen tarinansa.

Aloin sitten miettiä, mikä minut sai aloittamaan tämän blogin pitämisen vajaa puoli vuotta sitten. Minullahan oli jo blogi omalla nimelläni, tosin postasin sinne melko harvoin, korkeintaan pari kolme kertaa kuussa. Viime aikoina tahti oli vielä siitäkin harventunut, kun ei ollut enää niitä työasioita mitä mainostaa. Markkinointivälineeksihän blogin aikanaan oikeastaan perustin erään somekurssin innoittamana.

Mutta miksi työtön bloggaa? Tässä syitä:

1. Tarve purkaa sisimpiä tuntojaan

Tämä kai se on se ensisijainen primus motor. Minulla ainakin oli. Omalla nimelläni en pystynyt enkä halunnut olla kovin avoin niistä kipeimmistä asioista, jotka sieluani kaihersivat. Olin jakanut blogini osoitteen sukulaisille ja tutuille ja postaukset jaoin facebookissa. Kulissit kuntoon, muusta ei niin väliä.

Näin anonyyminä voin olla se mitä oikeasti olen. Täällä olen julkityötön, vaikkakin anonyymisti. Minä tarvitsin tätä. Todella.

2. Mielekäs ja antoisa harrastus

Bloggaaminen antaa päiviini sisältöä, ja muista blogeista saamieni ohjeiden avulla olen oppinut paljon uutta teknisistäkin asioista, kun olen uhrannut enemmän aikaa bloggaukseen. Aina aiheita ei ole helppo keksiä, mutta joskus ne tulevat kuin itsestään. Ja mitä useammin postaan, sitä enemmän itse innostun. Tätä harrastusta en enää vaihtais pois.

3. Vaikuttaminen ja vertaistuki

Tämä asia on tullut yhä tärkeämmäksi matkan varrella. Aluksi aloin kirjoittaa vain omista lähtökohdistani, ajatellen että olen varmaan ainoa työtön joka kehtaa blogata. Sitten aloin löytää ja seurata muiden työnhakijoiden blogeja ja yleistä keskustelua työttömyydestä. Tuli halu vaikuttaa asioihin omalta pieneltä osaltaan. Toisaalta haluan luoda myös positiivista henkeä vaikeisiinkin elämäntilanteisiin. Me ollaan täällä pallolla kuitenkin yhdessä, ei yksin!

Tässä minun syitäni. Mitkä ovat sinun syysi blogata tai lukea näitä juttuja?

Image: FreeDigitalPhotos.net by Salvatore Vuono

Periaatepäätöksiä

Tein periaatepäätöksiä kuin poliitikot ikään.

1) Vaikka en saisikaan töitä, en masennu.

2) Vaikka masentuisinkin, en pura sitä täällä.

3) Vaikka purkaisinkin sen täällä, olen seuraavassa postauksessa positiivisempi.

Saa nähdä onnistunko lupausteni pitämisessä paremmin kuin poliitikot keskimäärin.

Tänään kuitenkin vielä paistaa aurinko, joten nautitaan näistä ihanista keleistä niin kauan kuin niitä riittää! Ensi viikolla sataa ja sitten on aikaa vaikka masentua.

Työttömän pää pysyy parhaiten kasassa ulkona liikuskellen. Tai niin kuin tyttäreni totesi: "No sä ny oot muutenkin aina ihan pihalla..."

Loppukevennyksenä vielä terkut rakkaalta pääministeriltämme:

Aurinkoista viikonloppua kaikille lukijoilleni!

Viikon vieras & vihatuimmat

Vieläkö muistatte matkamies Tanen, tuon armoitetun biisinikkarin viime keväältä? Sain Tanelta postia, että taas olis biisiä tyrkyllä. Hyvin on Tane taas vanginnut sanoiksi ne tuntemukset, joita jokainen meistä on tuntenut sitä tärkeää puhelua turhaan odotellessaan. Ja nämä tuntemuksethan ovat universaaleja, tuttuja muillekin kuin oululaisille koodareille:

Linkki löytyy jatkossa myös sivupalkin Näkökulmista työttömyyteen. Jos Sinulla on työttömyyteen liittyvä blogi, artikkeli, video tai muuta materiaalia, jonka haluaisit näkyvän blogissani, tee niin kuin Tane ja ota rohkeasti yhteyttä!

Työttömyyden lisäksi olen pohtinut tällä viikolla myös positiivisuutta ja sen kääntöpuolta. Pohdinnoissani tulin siihen lopputulokseen, ettei oikeasti aina t a r v i t s e olla niin hemmetin positiivinen, jos ei vaan satu tuntumaan siltä. Negaatioidenkin julki tuominen puhdistaa ilmaa. Sen tähden - tänään ei onnellisuushehkua eikä edes hyvää yritystä vaan:

(Kuva: FreeDigitalPhotos/artur84)

1. Banaanikärpäset. Mä VIHAAN niitä. Isoilla kirjaimilla ja lujaa. Syksyn tullen ne aina saapuu kiusaamaan ja härnäämään. Onneksi ne häviää, kun talo jäähtyy tarpeeksi ekoilla pakkasilla.

(Kuva: www.sclera.be)

2. Pöly. Mä VIHAAN sitäkin. Vaikka oisit just pyyhkinyt pöydän, kohta siinä on taas sitä. Turhauttavaa ja ä r s y t t ä v ä ä. Eikä se häviä mihinkään talven tullen. Ja vain hetkeks siivoomalla.

3. Kokoomus. Sopii samaan listaan edellisten kanssa. Ihmisiä en VIHAA mutta ajattelutapaa ja aatemaailmaa kyllä. Paitsi ehkä pääministeriä vähän kun se on niiiin ärsyttävä. Presidentti on ok, mutta se onkin luovuttanut jäsenkirjansa pois.

Kokoomus on omien sanojensa mukaan aito kansanliike, jonka tavoitteena on luoda "mahdollisuuksien tasa-arvon Suomi", niin sanottu paremminvointivaltio. Ei oikein sanat ja teot kulje synkassa tällä porukalla. 

Mitä mieltä Sinä olet? Mitkä ovat Sinun viikon vihatuimpasi?

Työttömän ilonaiheita - tämän viikon top 3

Työttömällä masennus ja itsesääli hiipivät aivan liian helposti mieleen. Ja kun sitä kaivattua haastattelukutsua ei vaan näy eikä kuulu, on nelkytplus-työnhakijan helppo ajatella, että emmä enää mitään töitä saa koskaan ikinä, mää oon liian vanha kelpaamaan yhtään mihinkään. Minä en ole poikkeus tähän sääntöön.

Tämän takia mun on ihan pakko tietoisesti kiinnittää ekstrapaljon huomiota elämän pieniin, hyviin asioihin, joita oikeesti jokaisen elämässä on. Sillä kyllä mä haluan nauttia elämästä ja olla onnellinen, työttömyydestä huolimatta tai juuri sen takia, miten vaan. Tässä top kolme -lista asioista, jotka ovat ilahduttaneet mua tällä viikolla:

 

1. Sain vihdoinkin pojan pieneksi jääneet jalkapallokengät myytyä! Sporttidivarissa ois maksettu niistä vain vitonen, enkä sillä hinnalla suostunut niitä sinne jättämään. Nyt sain kuitenkin popoista viistoista euroo, tosin postikulut lupasin samaan hintaan, mutta kyllä siitä varmaan silti lähes tuplahinta divarin tarjoamaan verrattuna jää. Ja joku tarvitseva fudisjunnu saa ehjät, hyvät kengät :)

2. Vaikka tällä viikolla on taas satanut aika paljon, on välillä paistanutkin. Rippijuhlat saatiin vietettyä kauniissa säässä, tiistai-iltana käytiin miehen kanssa pitkästä aikaa lenkillä auringonpaisteessa, ja lenkin jälkeen tarkenin vielä käydä pesulla järvessä. Eilen oli poutaa juuri matonpesun ajan, ja vielä sain iloita matonpesupaikalle edellisen vierailuni jälkeen ilmestyneestä mattomankelista. Eikä illallakaan satanut fudisjunnujen piirisarjapelin aikana. Olisko jo kuusinkertaista aihetta iloon?

3. No kyllä tämäkin ilahdutti: tein uuden ennätykseni QBubblesissa :) Tosin se ei hivo vielä lähellekään mieheni vastaavia lukemia...

Ja tietenkin iloitsen myös tästä tärkeästä harrastuksestani, bloggaamisesta. Nyt löydät muuten kaikki otsikon "Työttömän..." alla kulkevat postaukseni tunnisteella Työttömän.


Hei Sinä työtön työnhakija siellä ruudun ääressä! Nyt ylös itsesäälistä ja ilonaiheita etsimään. Aurinko ei jaottele, kelle paistaa. Annathan sen paistaa Sinullekin!

Kohti kiitollisuutta - kolmen kärki

Ihmisen mieli on siitä jännä, että lähes minkä tahansa asian voi nähdä just niin negatiivisessa tai positiivisessa valossa kuin millaiseksi sen itse päässään kääntää. Kaikkiin asioihin ei pysty vaikuttamaan, ei tällä hetkellä eikä ehkä koskaan, muttei silti kannata jäädä suruun rypemään ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Pikku notkahdukset on toki sallittava itselleen - jo se antaa mielenrauhaa, ettei vaadi itseltään ainaista positiivisuutta ja superaikaansaavuutta.

Netti tietenkin pursuaa erilaisia vinkkejä, neuvoja ja listoja siitä, miten ylläpitää positiivista elämänasennetta. Usein nää listat kuitenkin toimii just päinvastaisesti ja saa tekopirteydellään aikaan oksettavan olon silloin, kun ei vaan kerta kaikkiaan jaksais enää yhtään. Ideaa ja hyvä tarkoitus niissä kaikesta huolimatta on. Eniten näistä vinkeistä saa irti silloin, kun ei niele purematta ihan kaikkea, vaan soveltaa ja tekee niiden pohjalta oman listansa. Mä tartuin tänään tämän listan kakkoskohtaan, rakensin oman top kolmosen niistä asioista, jotka eniten vituttaa, ja käänsin ne mielessäni positiivisiksi. Kas näin:

1. Sataa eikä pääse edes ulos. Mut hei, nythän mullon aikaa selata nettiä ja kuunnella voimabiisejä YouTubesta, GFM:ää tai Timo Rautiaista ja vaikka jorata samalla, kun en lenkille pääse. Kyllä ne marjat siellä metsässä odottaa sateen jälkeenkin, ja ellei odota, niin pärjätään ilman. Ja kas, Booztista saa tänään ilmaisen toimituksen kaikkiin tilauksiin - pitäisköhän tilata jotain alennusmyynneistä? Lapset kumminkin tarvitsee housuja...

 

2. Emmä pysty ees kirjoja lukeen vaikka aikaakin ois. Vaikka muuten oonkin nykyään ihan okei, kyvyn lukea pitempiä tekstejä vei OCD jo nuorena. Asia johon en juurikaan pysty vaikuttamaan (yritetty on), joten parasta vaan sopeutua. Ristinsä ja sairautensa kullakin, vaikka sattuuhan se, kun asia, mitä on eniten maailmassa rakastanut, viedään pois. Mut hei, pystynhän mä sentään nykyään lukemaan lehtiä (jonkin verran) ja nettiä (jonkin verran), ja kai mä istuisin sit nenä kiinni kirjassa koko ajan niinku lapsena, jos se olis mahdollista. Jäis kuntoilut ja muut vielä vähemmälle kuin nyt. Ja oisko kuitenkin syytä olla pikkusen ylpee ja kiitollinen, et oon saanu suoritettua ammatillisen perustutkinnon ja oltua ihan hyvissä duuneissa "vammastani" huolimatta? Eikä kirjoitustaito onneksi ole hävinnyt mihinkään, vaikka lukeminen tökkiikin.

3. Mulla ei oo töitä. Mä en siis oo yhtään mitään. No hei, eihän se nyt noin mee. Mun päivät kuluu ihan hyvin ilman työn aiheuttamaa stressiäkin, talous on kunnossa ja elinympäristö ja perhe takaa sen, että mielekästä tekemistä riittää. Monihan vois pitää tätä ihan ihanne-tilanteena. Itse asiassa munhan on syytä olla kiitollinen siitä, että voin olla työtön = omalla arkipyhällä JA onnellinen, ykköskohdan voimabiisejä lainatakseni. Ja jos jonkun silmissä työtön on nolla, luuseri, siipeilijä, miksi mä kantaisin siitä syyllisyyttä niskoillani. Ei kai se mun vika ole, jos nykymaailmassa ei riitä töitä kaikille. Taas yksi asia, jota on ihan turha ylettömiin murehtia, jos ei sille tässä hetkessä voi mitään tehdä.


Tässä siis mun tämän päivän Kolmen kohdan kiitollisuuslista. Heitetääs haaste eteenpäin: Mitkä kolme asiaa sinä voisit ajatella tänään parhain päin?

Työttömän turnausbiisit

Viime viikko vierähti turnausreissulla Helsingissä. Se reissu ja vihdoinkin luoksemme saapunut heinäkuun lämpö on puristanut tästä bloggarista mehut sen verran tehokkaasti, että kynän sijaan annan nyt musiikin puhua puolestaan. Paluumatkalla meidän nuoriso-deejiit pitivät huolen viihdepuolesta, ja osassa (ellei kaikissa) alla olevista onkin havaittavissa selkeitä vaikutteita takapenkin musiikkivalinnoista :)

Joukkueessamme urheilevat eri kansallisuudet sulassa sovussa, ja tää biisi kolahti. Toki nyt voi myös jo nostalgisoida noita Itä-Helsingin metrolinjoja, joita suhattiin viikon aikana edes sun takasin. Sinivalkoisia sirpaleita mustassa mullassa.

Tää  biisi soi itseoikeutetusti paluumatkalla, ja koti-ikävä sai kyyneleet herahtamaan silmiin. Siinä määrin olen kuudentoista vuoden aikana keskisuomalaistunut, että Jyväskylä mä tuun aina kotiin.

Tätä biisiä ei soitettu turnausmatkalla, tai ehkä soitettiinkin? Kappale lukeutuu kuitenkin omiin hyvän tuulen suosikkeihini ja videokin on nautittava. Ja sitä paitsi - seuraava reissukohteemme käy ilmi tästä biisistä...


Nautitaan musiikista yli sukupolvirajojen (turnausbussissa soi myös Kari Tapio ;-)), nautitaan heinäkuusta! Voimaannuttavaa kesää kaikille lukijoilleni!

Työttömän toivebiisit vol. 1

Vaikka sataa, on maanantai eikä vieläkään töitä, ei vaivuta synkkyyteen. Musiikki antaa toivoa ja voimaa. Tässä mun tämän päivän top kolme. Koska sanat merkkaa mulle tosi paljon, tän päivän biisit on yllättäin kaikki kotimaisia.

1. Kuningasidea: Pohjolan tuulet

Mulla on ollut jo pari vuotta puhelimen soittoäänenä Enemmän duoo ku sooloo. Tässä tämän ihanan kahdentoista hengen kollektiivin uutta tuotantoa. Yhtä korvamadon lailla tarttuva hyvän olon biisi kuin edellinenkin kesähitti.

2. Juha Tapio: Meillä on aikaa

Juha Tapio on aina ihana. Tämäkin biisi sisältää niin viisasta ja osuvaa elämänfilosofiaa että. Sitä kun vaan osais noudattaa. Joka ainoa päivä on tänään. 

3. Jonna Tervomaa: Minä toivon

Upeaa naisenergiaa. itse asiassa halusin upottaa tähän kohtaan tämän vaikuttavan värikylläisen videon, mutta jostain syystä en onnistunut. Kun ensi kerran viime kesänä katsoin tämän, oli pakko katsoa toisen ja kolmannenkin kerran. Itkin kerran, kaksi, kolme kertaa kolme ja puoli minuuttia. Kylmät väreet lähtivät liikkeelle heti ensimmäisillä sekunneilla. Miten joku ihan vieras ihminen voi pukea sanoiksi ja kuviksi sen mitä tunsin ja tarvitsin juuri silloin? Olin lähempänä itseäni, lähempänä katharsista.

Vaikka monen meistä elämää sulostuttamaan ei marssikaan pataljoonaa leikkiviä lapsia saippua-kuplineen ja inkkaripäähineineen - yksikin kyllä hoitelee varsin hyvin tämän tehtävän :-) -, oman elämänsä tabula rasan voi kuitenkin lopulta maalata ihan niin iloisilla väreillä kuin haluaa. Toki niissä reunaehdoissa mitä kukin on tähän elämään saanut, mutta omat reuna-ehtonsa on sillä onnekkaimman tuntuisella hannuhanhellakin, usko pois! 

Oikeastaan molemmat jiiteet laulavat biiseissään samasta asiasta: menneisyyttään ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Minun maailmassani eivät lapsuuden kesät olleet lämpimämpiä eikä me edes hiihdetty kouluun kesät talvet; paras päivä on juuri tänään ja vielä parempi huomenna. Eläköön ei historia vaan tulevaisuus!

Kolmen Ämmän Päivä

Tänään mua on vaivannut toden teolla kolme M:ää eli siis Ämmää. Kukas se joskus sanoikaan, että naiset on susia toisilleen ;)

1. Masennus. Juuri nyt masentaa monikin asia. Se, etten taaskaan sijoittunut niiden kärki-hakijoiden joukkoon, jotka kutsuttiin työhaastatteluun. (Tosin sen kyllä tiesin jo hakiessani paikkaa.) Se, etteivät murkkuikäiset lapseni tunnu kunnioittavan ja arvostavan minua pätkän vertaa. (Tosin se ei johdu työttömyydestäni vaan siitä, että he ovat murkkuja.) Se, ettei poikani lukeudukaan enää joukkueensa kärkipelaajiin (kuten ei äitinsäkään kärkihakijoihin), vaan kuskasin häntä eilen illalla turhaan kuusikymmentä kilometriä edestakaista matkaa kuluttamaan vaihtopenkkiä koko pelin ajan. (Tosin siitä hän saa syyttää myös itseään; mitäs ei viitsi tehdä mitään ylimääräistä kotona kehittääkseen fysiikkaansa.)   

2. Motivaatiokriisi. En pode työmotivaation puutetta, koskapa töitä ei ole, vaan työnhakumotivaation ja jojomotivaation. Molemmat ovat suoraa seurausta edellisestä kohdasta. Jojomotivaatio ei kieli itsemurha-aikeista, vaan tarkoittaa joukkueenjohtajaa, joka siis olen. Eipä vaan nyt nappaisi järjestää talkoita, kuskata poikaa lähes joka päivä johonkin suuntaan ja olla hilpeänä kannustamassa joukkuetta ja huoltamassa pikku kolhuja kentän reunalla, kun näyttää siltä, että tärkeissä peleissä ei oman perheen edustajaa kentällä näy. 

Perheen - tai ainakin sen kahden jäsenen - yhteinen harrastus on pitänyt minua pitkälti pinnalla työttömyyden aikana ja antanut päiviini sisältöä ja ohjelmaa yllin kyllin, sekä tietenkin niitä sosiaalisia kontakteja, joita työssä käyvät saavat työnsä puitteissa. Entäs jos nyt tulee seinä vastaan eivätkä rahkeet riitä muuhun kuin uusiin pettymyksiin? En ollut ensimmäinen, joka asian takia eilen suri; poikani sängystä kuulunut itkun tihrustaminen sai tämän leijonaemon tosi surulliseksi ja tarttui turkkiini. Nämä ajatukset johtivat väistämättä kohtaan 1 ja noidankehä oli valmis.

3. Migreeni. Kun itku ja levottomuus on vallannut mielen, jäävät unet vähiin ja levottomuus ja itku vain lisääntyvät. Niskat jumiutuvat eikä ruoka maistu. Seuraa migreeni, toispuoleinen päänsärky, johon tehoavat vain kalliit täsmälääkkeet. Onneksi sentään ikuisesti toistuva vaivani on nykyään diagnosoitu; aikanaan neurologi kertoi minulla olevan oikoniska ja kehotti minua vain jumppaamaan niskaani enemmän, niin kyllä se siitä. Ei auttanut kuntohoitajan henkilökohtainen hoito-ohjelmakaan, vaikka noudatin sitä tarkasti, vähintään kolme-neljä kertaa viikossa jumpaten ja venytellen. Sittemmin tuo oikoniskateoria on toisen lääkärin ja fysioterapeutin toimesta kumottu, enkä nykyään valitettavasti enää jaksa aktiivisesti jumpata; on niin paljon helpompaa ottaa nappi naamaan.

Eli kertauksen vuoksi:

 Kolmen Ämmän Päivän kaava

Masennus <--> Motivaatiokriisi = Migreeni

Arvoisa lukijani - onko sinulla vastaavia Kolmen Kirjaimen päiviä?! Kerrothan niistä kommenteissa!