Luuserin Joulukalenteri: Itsenäisyyspäivä

Päivämäärä 6.12. pysäyttää arjen oravanpyörän hetkeksi ja etäännyttää ajatukset työ-, opiskelu- tai työnhakukuvioista sittenkin paljon tärkeämpiin asioihin, perimmäisten kysymysten äärelle. Talvisodassa kuollutta vaariani muistellessani ja oman jo harmaantuneen ja heikentyneen, 1930-luvulla syntyneen isäni elämän haasteellista alkutaipaletta ajatellessani nykyelämän pienet murheet tuntuvat yhtäkkiä todella mitättömiltä; on tässä maassa selvitty pahemmistakin. Ja tärkeintä on että elämä jatkuu, tavalla tai toisella.

Eilen vietettiin iäkkään enoni hautajaisia. Elämän ja kuoleman Herra on tänään vahvasti läsnä muutenkin kuin itsenäisyyspäivän saarnassa ja juhlapuheissa. Eilen kansakuntamme ilojuhla sai suruharsoiset reunukset ympärilleen, kun saimme kuulla presidenttimme äidin poistuneen keskuudestamme. Rouva Hilkka Niinistö oli kuollessaan vuotta vanhempi kuin Suomen tasavalta tänään. Rouva Niinistö oli myös vihreiden puheenjohtajan Ville Niinistön isoäiti. Ville Niinistö kirjoitti perjantaina kauniisti mammastaan Facebookissa - tavalla, jolla minäkin haluan muistaa poisnukkuneita.

Kannan kuitenkin Hilkka-mamman luomaa valoa sydämessäni, kaikkina päivinä, ja se kantaa. Aina pilke silmäkulmassa oleva mammani sanoi minulle elokuussa kun tapasimme: "et sinä Ville siellä Helsingissä pääse mitään tekemään ilman että minä seuraan". Kiitos kaikesta, rakas mamma. 

Itsenäisyyspäivän illan lähestyessä mieli hiljentyy kiittämään tästäkin päivästä. Kiitos nousee myös korkeuksiin kohti menneitä polvia ja kaikkeuden Luojaa. 

Hyvää itsenäisyyspäivää ja kynttilöiden loistetta kaikille lukijoilleni!

Miksi juuri minä?

Mulle iski yhtäkkiä jotenkin hirvittävän huono omatunto siitä, miksi juuri minä sain töitä ja moni muu epätoivoinen työtön ei. Enkä mä edes ole ollut mitenkään kovin epätoivoinen, hyvin oon viihtynyt kotona ja tekemistä on riittänyt. On monia, joita työttömyys oikeasti ahdistaa ja joiden taloudellinen tilanne on ihan toisenlainen kuin minulla.

Tietenkin olen iloinen kun työllistyin. Tietenkin se on hyvä asia, koska kohta minulla olisi ollut 300 päivää työmarkkinatukea täynnä ja kaiken maailman palkattomat työllistämistoimenpiteet uhkaamassa oven takana. Eilen kuntamme palveluohjaajan kanssa jutellessa juuri sivusimme aihetta: "Kyllä sulle olis helposti (palkaton) työkokeilupaikka löytynyt, sähän oot täysin työkykyinen. Monilla ei oo minkäänlaista koulutustaustaa jne." Tiedän. Olisinhan hyvin kelvannut p a l k a t t o m a a n työkokeiluun siihenkin yritykseen, jonka pienosakas olen.

Yllätyin, kuinka voimakkaan tunneryöpyn kommentti blogini nimen liiallisesta negatiivisuudesta minussa nostatti. Herrajestas, työttömän elämä o n hyvin usein aika negatiivista. Eikä kai kenenkään muunkaan elämä ainaista auringonpaistetta ole. On tietenkin jokaisen kirjoittajan oma valinta, jos haluaa pitäytyä pelkästään positiivis-pinnallisissa aiheissa. Minä en sitä kuitenkaan itsetarkoituksellisesti halua. En myöskään halua itsetarkoituksellisesti rypeä itsesäälissä enkä tartuttaa sitä muihin, mutta joskus ruma sana on sanottava niin kuin se on.

En halua, että minusta tulee iloinen palkannauttija, joka kääntää selkänsä työttömyyden ongelmalle, ikään kuin sitä ei enää olisikaan, kun itse on pelastautunut sen ikuisesta ikeestä. Työttömyydelläni on täytynyt olla jokin tarkoitus, muukin kuin virkistävä hengähdystauko ennen onnekasta työelämään palaamista. Työttömyyteni pitkittymisen ja sen nostattamien tunteiden myötä olen saanut tutustua moneen todella hyvin kirjoitettuun ja ajatuksia herättävään työttömän työnhakijan blogiin. Nämä ihmiset tietävät mistä puhuvat eivätkä kaunistele. Arvostan heitä, teitä kaikkia, suunnattomasti.

Luulin jo olevani valmis lakkaamaan olemasta Työtön luuseri. Kapinahenki nosti kuitenkin taas kerran päätään sisälläni. Miksi alkaisin hymistellä ja kellua pilvenhattaroilla, vaikka sainkin töitä? Jos luovun tästä arvonimestäni heti tilaisuuden tullen, osoitanko samalla sittenkin ajatelleeni olevani luuseri, kun minulla ei ollut työpaikkaa? Ei helvetissä (anteeksi kielenkäyttöni). Olen edelleenkin ylpeänä Työtön luuseri. Ainakin toistaiseksi.

Haastiskrapula

Olin tänään työvoimakoulutushaastattelussa. Olo on kuin seuraavana aamuna iloisen humputteluillan jälkeen. Tähän tyyliinhän se homma etenee (haastatteluun soveltuvat kohdat kursivoitu):

Odotat tilaisuutta jännitys mahanpohjassa iloisesti kuplien. Ihanaa että sait kutsun! Mitähän sinne pitäis laittaa päälle? Pitäiskö viedä jotain mukanaan (todistukset)..?

(Valinta)tilaisuudessa höpötät suuna päänä mitä sattuu. Olo on kuin maailman kuninkaalla. Hei kattokaa ja kuunnelkaa kuinka hyvä mää oon! (Ai tietotekniset taidot? No joo, ihan perus... Niin että oon ollut viimeksi töissä viime vuoden tammikuussa? No vähän on päässy tää mun työttömyys pitkittymään, MUT HEI EI MUSSA MITÄÄN VIKAA OO!!!!)

Tilaisuuden jälkeen ensin laskuhumala, sitten krapula. Miks ihmeessä piti mennä sanomaan niin, miks en sanonut noin. Kyllä mä hei huomasin kun ne naiset katto merkitsevästi toisiaan siinä yhdessä kohtaa (ennen kuin sanoivat, että jos et nyt tälle kurssille pääse, voit hakea heti seuraavalle - tulokset näkyy Omissa tiedoissa ennen sen toisen kurssin hakuajan päättymistä).

Pakko saada jotain epäterveellistä syötävää. Lohturuokaa. Ja paljon. (Tässä tapauksessa puoli pussia salmiakkilakuja). Ikinä en enää... (hae yhtään mihinkään).

Ja seuraavan kerran... homma alusta uudestaan.

Irti tiskirättifiiliksestä, osa 2

Tässä lupaamani toinen osa Marc Chernoffin kahdenkymmenen kohdan listasta Muista nämä 20 asiaa, kun sinusta tuntuu ettet ole riittävän hyvä. Ensimmäiset kymmenen kohtaa löytyvät suomeksi muokattuina täältä. Tänään paistaa aurinko :)

11. Millainen visio, sellainen elämä. On sinusta kiinni, miten visualisoit asioita ja mihin keskityt. Unohda se mistä et pidä. Keskity siihen mikä innostaa sinua. Jos näet mahdollisuuden, tutki sitä. Jos sinulla on unelma, elä se todeksi.

12. Sinun ei ensimmäiseksi tarvitse saada kaikkien hyväksyntää. Älä enää kuuntele, mitä maailman mielestä sinun pitäisi haluta. Ala kuunnella, kuka sinä olet. Totta puhuen tässä maailmassa on vain muutama ihminen joka ei petä sinua ikinä, ja SINUN pitäisi olla yksi heistä.

13. Se mitä saavutat riippuu pitkälti siitä paljonko sitä haluat. Jos se on sinulle tarpeeksi tärkeää, pystyt sen tekemään. Välistä saatat uupua, mutta ymmärräthän että tuon uupumuksen selättäminen on tärkein yksittäinen tekijä menestymisessä.

14. Jos haluat onnistua, älä anna itsellesi mitään muuta vaihtoehtoa. On hämmästyttävää mihin pystyt, kun sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Lopeta kiukuttelu. Älä murehdi enää. Älä valita. Tiedät mitä sinun täytyy tehdä. Siis tee se.

15. Myös itsensä kanssa on tehtävä kovasti töitä. Itsekunnioitus, itsensä rakastaminen, itsetunto... kaikki nämä alkavat sanalla "itse" tietystä syystä. Et voi saada niitä keneltäkään muulta. Ansaitse toisten kunnioitus kunnioittamalla rohkeasti itseäsi.

16. Mikä tahansa sinulle aiheuttaakaan ongelmia, sinä olet sitä vahvempi. Olet paljon vahvempi kuin luulet olevasi. Et ehkä vielä ole siellä missä haluat olla, mutta katso miten pitkälle olet päässyt. Ole ylpeä siitä, ettet ole enää siellä missä olit ennen.

17. Kaiken menettämäsi tilalle olet saanut jotain muuta. Arvosta sitä mitä sinulla on tänään. Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen ihanaa. Elämäntarinassasi on monta lukua. Yksi huono luku ei merkitse loppua. Joten lopeta jo sen huonon luvun lukeminen ja käännä sivua.

18. Olet selvinnyt monesta kovasta paikasta. Se että hymyilet ei aina tarkoita sitä että olet tyytyväinen kaikkeen. Joskus se tarkoittaa vain että olet tarpeeksi vahva ja fiksu hyväksyäksesi tilanteen ja tehdäksesi siinä parhaasi.

19. Arpesi symboloivat voimaasi. Älä koskaan häpeä arpia joita elämä on sinuun jättänyt. Arpi tarkoittaa, että kipu on ohi ja haava on parantunut. Se tarkoittaa sitä, että olet voittanut kivun, oppinut läksysi, vahvistunut ja jatkanut eteenpäin. Et voi saada elämäsi arpia katoamaan, mutta voit muuttaa tapaa, jolla näet ne.

20. Et ole lakannut yrittämästä. Jos et just nyt pysty muuta sanomaan, voit kuitenkin sanoa: "En oo lakannut yrittämästä." Ole positiivinen, kärsivällinen ja sisukas. Mitä enemmän tekee mieli lyödä hanskat tiskiin, sitä enemmän voit saavuttaa noilla kolmella edellä mainitulla. Koska vahvimpia ei oo ne ihmiset jotka aina voittaa, vaan ne jotka ei anna periksi vaikka häviää.

Amen.

Irti tiskirättifiiliksestä, osa 1

Olen tässä muutaman päivän taistellut totaalista tiskirättifiilistä vastaan. Olo on ajoittain ollut täysin arvoton ja mitätön, kuin tiskirätillä. Mitkään moitteet eivät tällaisina päivinä valu kuin vesi hanhen selästä, vaan imeytyvät sieluun ja sydämeen. Kun niitä on koittanut puristaa pois, on kyyneleitä riittänyt. Ja sen jälkeen on olo todellakin ollut kuin voimattomalla rievulla.

Koska murehtiminen ja itsesäälissä rypeminen ei ole pitemmän päälle yhtään kivaa, yritän opetella pääsemään siitä pois mahdollisimman nopeasti. Sillä oikeasti se ei kyllä paranna asioita mitenkään. Sen sijaan toiminta parantaa; se että muutan toimintatapojani siinä missä se mahdollista on. Alistumatta silti tiskirätiksi.

Tänään silmiini sattui juuri tähän tilanteeseen sopiva englanninkielinen postaus aiheesta. En edes yritä karsia tätä kolmen kohdan listaksi, koska tää on n i i n hyvä kokonaisuudessaan. Sen sijaan listaan tähän postaukseen ensimmäiset kymmenen kohtaa lyhennettyinä ja hieman muokattuina. Osa kaksi eli seuraavat kymmenen kohtaa seuraa myöhemmin.

1. Kellään ei mee paremmin kuin sulla koska kellään ei voi mennä paremmin kuin sulla. Sä kuljet omaa polkuas. Unohda mitä kaikki muut tekee tai saavuttaa. Sun elämässäsi on kyse omien rajojesi rikkomisesta ja siitä, että ylität itsesi pystyäksesi elämään just SULLE parasta elämää.

2. Tää askel on pakko ottaa. Joskus me aatellaan, ettei olla siellä missä meidän pitäisi olla tai missä me haluttais olla. Mutta totuus on, että sä oot just nyt siellä missä sun pitääkin olla, jotta pääsisit sinne minne haluat huomenna.

3. Palaset loksahtaa kohdalleen - ei ehkä heti, mutta vähitellen. Vaikeina aikoina muistuta itseäsi siitä, että kivullakin on tarkoitus. Jätä kipu taaksesi mutta älä unohda sen opetusta. Kipu kuuluu kasvamiseen.

4. Kärsimyksesi johtuu siitä, että vastustat "sitä, mikä on". Onni syntyy siitä, että hyväksyt täysin sen mikä on, sen sijaan että toivot ja murehdit sitä mitä ei ole. Asioiden on tarkoitus olla näin, muuten ne ei olis näin. Et voi kontrolloida kaikkea, mitä sinulle tapahtuu; voit hallita vain suhtautumistasi siihen. Asenteessasi on voimasi.

5. Voit joka päivä valita stressin ja rauhan välillä. Valitse olla onneton ja löydät runsaasti syitä olla onneton. Valitse olla rauhallinen ja löydät runsaasti syitä rauhaan.

6. Olet aina riittävän hyvä yrittämään, ja loppujen lopuksi vain sillä on merkitystä. Kaikki mitä saavutat tulee jostakin mitä yrität. Yritä siis. Usko pois, kahdenkymmenen vuoden päästä sinua harmittaa enemmän asiat jotka jäivät tekemättä kuin ne jotka teit. Anna itsellesi mahdollisuus.

7. Aina on jotain pientä mitä voit tehdä. Nykytilanteessasi ei ole yhtään mitään sellaista, mikä estäisi sinua etenemästä, yksi pieni askel kerrallaan. Muista että visio ilman toimintaa on pelkkää unelmointia; visio on yhdistettävä riskinottoon.

8. Epäonnistumiset ovat oikeastaan vain läksyjä jotka on opittava. Yksikään päivä ei ole mennyt hukkaan, kun elät sen olemalla läsnä ja niin, että sillä on tarkoitus. Arvosta matkaa ja nauti siitä, vaikka välillä joudutkin kulkemaan kiertoteitä.

9. Se mikä oli eilen mahdotonta, voi onnistua tänään. Kokemus on opettajista ankarin; se pistää sinut ensin kokeeseen ja antaa opetuksen vasta sitten. Mutta itse asiassa tämä on siunaus. Se tarkoittaa sitä, että päivä päivältä tulet vahvemmaksi ja pystyvämmäksi.

10. Se mitä "saattaa tapahtua" voi estää sinua vain, jos annat sen tehdä niin. Sen sijaan että murehdit sitä, mitä voisi tapahtua, lähde etenemään ja käytä energiaasi ja älyäsi sen käsittelemiseen, mitä todella tapahtuu.

A Blog Challenge: Strong Woman

I'm writing this post in English, as for the first time ever I'm attending Mrs K's Blog Challenge with the topic Strong Woman.

This post is based on an article, which you can find in English here and in Finnish here. But, as I'm a fan of three-point lists (which you can find in my blog by the tag "top 3") and a job seeker, I chose to post about the last three qualities on the Blush list.

1. I own my feelings

Sometimes life just sucks. I don't have a job, I'm arguing with my husband and my teen-age kids. You bet I cry, shout and act like a baby. And after that - reconciliation and living life forward. Well, at least that's the goal.

2. I release guilt

Ok, I've made a bunch of mistakes in my life. As we all have. But actually, why should I carry the guilt around for the rest of my life? I can as well forgive myself. In particular, unemployment is not alone my fault. Why should I feel so damn guilty about it?

3. I support others

If you're getting a promotion and enjoying your work, why should I be jealous of that? I'm happy for you. I'm having a great life just like this, so many good things to be grateful of if I just sit down for a moment to think about it. And, when you will have that rough day - I'll be there to support you.

Kommentteja viikon varrelta

Tänään en jaksa itse puhua niin paljon. Annan viikon varrella kuultujen ja luettujen kommenttien puhua puolestani.

Mitä siellä uikutat. Mikset vaan mee töihin.

-Teini 15 v.

Kyllä sä töitä saat. Sähän osaat kaikenlaista.

- Naapurin rouva

No et sä mikään luuseri ole. Vaan sankari. Muuta se nimi vaiks työtön sankari tai työttömän oikeudet tai työtön survivalisti tai iha vaa survivalisti

- Nimimerkki siis heeiiiijj, Suomi24

"Työtön luuseri" voisi vaihtaa blogin nimeksi "40v perheen äiti leipoo ja kokkaa" - tulisi heti parempi mieli.

- Nimimerkki tylsiä on, Suomi24

Lihava ja laiska narsisti syö toisten rahoilla päivästä toiseen.

- Nimimerkki Blogin nimi, Suomi24

Hait kauttamme ------- paikkaan. Kiitämme kiinnostuksestasi. Saimme tehtävään runsaasti hyviä hakemuksia, joista yksi oli Sinun hakemuksesi. Asiakkaamme valitsi tehtävään henkilön yrityksen sisältä sisäisen haun kautta. Jos uuden tehtävän haku on edelleen ajankohtaista, sinun kannattaa hakea muita avoimia työpaikkojamme.

- Manpower

(Kuva: www.sclera.be)

Saa kommentoida :)

Kohti kiitollisuutta - kolmen kärki

Ihmisen mieli on siitä jännä, että lähes minkä tahansa asian voi nähdä just niin negatiivisessa tai positiivisessa valossa kuin millaiseksi sen itse päässään kääntää. Kaikkiin asioihin ei pysty vaikuttamaan, ei tällä hetkellä eikä ehkä koskaan, muttei silti kannata jäädä suruun rypemään ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Pikku notkahdukset on toki sallittava itselleen - jo se antaa mielenrauhaa, ettei vaadi itseltään ainaista positiivisuutta ja superaikaansaavuutta.

Netti tietenkin pursuaa erilaisia vinkkejä, neuvoja ja listoja siitä, miten ylläpitää positiivista elämänasennetta. Usein nää listat kuitenkin toimii just päinvastaisesti ja saa tekopirteydellään aikaan oksettavan olon silloin, kun ei vaan kerta kaikkiaan jaksais enää yhtään. Ideaa ja hyvä tarkoitus niissä kaikesta huolimatta on. Eniten näistä vinkeistä saa irti silloin, kun ei niele purematta ihan kaikkea, vaan soveltaa ja tekee niiden pohjalta oman listansa. Mä tartuin tänään tämän listan kakkoskohtaan, rakensin oman top kolmosen niistä asioista, jotka eniten vituttaa, ja käänsin ne mielessäni positiivisiksi. Kas näin:

1. Sataa eikä pääse edes ulos. Mut hei, nythän mullon aikaa selata nettiä ja kuunnella voimabiisejä YouTubesta, GFM:ää tai Timo Rautiaista ja vaikka jorata samalla, kun en lenkille pääse. Kyllä ne marjat siellä metsässä odottaa sateen jälkeenkin, ja ellei odota, niin pärjätään ilman. Ja kas, Booztista saa tänään ilmaisen toimituksen kaikkiin tilauksiin - pitäisköhän tilata jotain alennusmyynneistä? Lapset kumminkin tarvitsee housuja...

 

2. Emmä pysty ees kirjoja lukeen vaikka aikaakin ois. Vaikka muuten oonkin nykyään ihan okei, kyvyn lukea pitempiä tekstejä vei OCD jo nuorena. Asia johon en juurikaan pysty vaikuttamaan (yritetty on), joten parasta vaan sopeutua. Ristinsä ja sairautensa kullakin, vaikka sattuuhan se, kun asia, mitä on eniten maailmassa rakastanut, viedään pois. Mut hei, pystynhän mä sentään nykyään lukemaan lehtiä (jonkin verran) ja nettiä (jonkin verran), ja kai mä istuisin sit nenä kiinni kirjassa koko ajan niinku lapsena, jos se olis mahdollista. Jäis kuntoilut ja muut vielä vähemmälle kuin nyt. Ja oisko kuitenkin syytä olla pikkusen ylpee ja kiitollinen, et oon saanu suoritettua ammatillisen perustutkinnon ja oltua ihan hyvissä duuneissa "vammastani" huolimatta? Eikä kirjoitustaito onneksi ole hävinnyt mihinkään, vaikka lukeminen tökkiikin.

3. Mulla ei oo töitä. Mä en siis oo yhtään mitään. No hei, eihän se nyt noin mee. Mun päivät kuluu ihan hyvin ilman työn aiheuttamaa stressiäkin, talous on kunnossa ja elinympäristö ja perhe takaa sen, että mielekästä tekemistä riittää. Monihan vois pitää tätä ihan ihanne-tilanteena. Itse asiassa munhan on syytä olla kiitollinen siitä, että voin olla työtön = omalla arkipyhällä JA onnellinen, ykköskohdan voimabiisejä lainatakseni. Ja jos jonkun silmissä työtön on nolla, luuseri, siipeilijä, miksi mä kantaisin siitä syyllisyyttä niskoillani. Ei kai se mun vika ole, jos nykymaailmassa ei riitä töitä kaikille. Taas yksi asia, jota on ihan turha ylettömiin murehtia, jos ei sille tässä hetkessä voi mitään tehdä.


Tässä siis mun tämän päivän Kolmen kohdan kiitollisuuslista. Heitetääs haaste eteenpäin: Mitkä kolme asiaa sinä voisit ajatella tänään parhain päin?

Kutsuja kissanristiäisiin

Kesä on perhejuhlien ja muiden kissanristiäisten kulta-aikaa. Viime kesänä juhlat painottuivat meidän suvussa enemmän hautajaispuolelle, mutta oli siellä yhdet 80-vuotispäivätkin ja muita "pienempiä" synttärikutsuja.

Viime vuonna tuli kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun kirjoitin ylioppilaaksi. Porukka rupesi järjestämään tapaamista, ja kutsua pukkasi niin facebookin, sähköpostin kuin tekstarinkin välityksellä. Vaikka olinkin muutamissa luokkakokouksissa vuosien varrella käynyt ja yksissä ollut jopa kokoonkutsujana, en enää viime vuosina ole tuntenut minkäänlaista tarvetta enkä halua näille tapaamisille. Rehellisesti sanottuna en koe, että näillä ihmisillä olisi minulle mitään annettavaa. Viime vuonna ahdistuin luokkakokoussuunnitelmista siinä määrin, että olin jo vähällä kirjoittaa avoimen kirjeen luokkatovereilleni julkiblogiini paljastaen, miltä yläaste- ja lukioaika minusta oikeasti tuntui. Sen sijaan kirjoitin vähän verhotummin. Saman tekstin kopsasin myöhemmin tähän postaukseen.

Nyt jotkut aktiivit puuhaavat taas tapaamista jossain helsinkiläisellä terassilla. Minä tuskin paikalle raahaudun. Sitäkin suuremmalla syyllä, kun nyt olen työtön - olin tosin jo viime kesänäkin. En tahdo valehdella siitä mitä teen tai en tee, enkä ole varma onko minussa naista sanomaan suoraan - joskus on, joskus ei. Mieluummin kartan tällaisia tilanteita ja ylläpidän sosiaalisuutta vain matkan päästä. Somessa on helpompi olla olevinaan tai vaan jättää sanomatta.

Vähän sama homma on tietysti sukujuhlienkin kanssa. Mielelläänhän sitä esittäisi vähän parempaa kuin mitä on; työtöntä ei monissa piireissä juurikaan arvosteta. Veljeni appiukko lateli melkoiset madonluvut työttömistä käydessämme keväällä kummityttöni synttäreillä; saamattomia laiskureita, jotka eivät haluakaan töihin. Minä katselin varpaitani ja olin hissun hiljaa siitä, että mulla ei oo töitä. Onneksi eivät muutkaan asiasta tietävät ottaneet asiaa sen enempää esille.

Kutsu on käynyt tälle kesälle toistaiseksi yksiin yhdistettyihin syntymäpäiviin ja valmistujaisiin. Käytännön syistä taitaa jäädä menemättä, vaikka samaisena päivänä ollaankin pojan kanssa samalla suunnalla Helsinki Cupissa. Voipi olla kuitenkin hankala irrottautua jojon hommista juhlimaan, vaikka pelit oliskin jo siihen mennessä pelattu. Töissä kun kuitenkin tavallaan olen, tai vastuussa ainakin. Ja loppukesästä on sitten meillä juhlat, tai oikeammin naapurin 4H-kahvilassa, meille kun ei oikein mahdu enkä ole mikään kakuntekijä-juhlanjärjestäjäihme. Näistä esikoisen rippijuhlista ei voi oikein jättäytyä poiskaan, ja sukuahan on tietysti pakko kutsua paikalle enemmän kuin lääkäri määrää. Kukas se taas sanoikaan, että suku on pahin....

Kolmen Ämmän Päivä

Tänään mua on vaivannut toden teolla kolme M:ää eli siis Ämmää. Kukas se joskus sanoikaan, että naiset on susia toisilleen ;)

1. Masennus. Juuri nyt masentaa monikin asia. Se, etten taaskaan sijoittunut niiden kärki-hakijoiden joukkoon, jotka kutsuttiin työhaastatteluun. (Tosin sen kyllä tiesin jo hakiessani paikkaa.) Se, etteivät murkkuikäiset lapseni tunnu kunnioittavan ja arvostavan minua pätkän vertaa. (Tosin se ei johdu työttömyydestäni vaan siitä, että he ovat murkkuja.) Se, ettei poikani lukeudukaan enää joukkueensa kärkipelaajiin (kuten ei äitinsäkään kärkihakijoihin), vaan kuskasin häntä eilen illalla turhaan kuusikymmentä kilometriä edestakaista matkaa kuluttamaan vaihtopenkkiä koko pelin ajan. (Tosin siitä hän saa syyttää myös itseään; mitäs ei viitsi tehdä mitään ylimääräistä kotona kehittääkseen fysiikkaansa.)   

2. Motivaatiokriisi. En pode työmotivaation puutetta, koskapa töitä ei ole, vaan työnhakumotivaation ja jojomotivaation. Molemmat ovat suoraa seurausta edellisestä kohdasta. Jojomotivaatio ei kieli itsemurha-aikeista, vaan tarkoittaa joukkueenjohtajaa, joka siis olen. Eipä vaan nyt nappaisi järjestää talkoita, kuskata poikaa lähes joka päivä johonkin suuntaan ja olla hilpeänä kannustamassa joukkuetta ja huoltamassa pikku kolhuja kentän reunalla, kun näyttää siltä, että tärkeissä peleissä ei oman perheen edustajaa kentällä näy. 

Perheen - tai ainakin sen kahden jäsenen - yhteinen harrastus on pitänyt minua pitkälti pinnalla työttömyyden aikana ja antanut päiviini sisältöä ja ohjelmaa yllin kyllin, sekä tietenkin niitä sosiaalisia kontakteja, joita työssä käyvät saavat työnsä puitteissa. Entäs jos nyt tulee seinä vastaan eivätkä rahkeet riitä muuhun kuin uusiin pettymyksiin? En ollut ensimmäinen, joka asian takia eilen suri; poikani sängystä kuulunut itkun tihrustaminen sai tämän leijonaemon tosi surulliseksi ja tarttui turkkiini. Nämä ajatukset johtivat väistämättä kohtaan 1 ja noidankehä oli valmis.

3. Migreeni. Kun itku ja levottomuus on vallannut mielen, jäävät unet vähiin ja levottomuus ja itku vain lisääntyvät. Niskat jumiutuvat eikä ruoka maistu. Seuraa migreeni, toispuoleinen päänsärky, johon tehoavat vain kalliit täsmälääkkeet. Onneksi sentään ikuisesti toistuva vaivani on nykyään diagnosoitu; aikanaan neurologi kertoi minulla olevan oikoniska ja kehotti minua vain jumppaamaan niskaani enemmän, niin kyllä se siitä. Ei auttanut kuntohoitajan henkilökohtainen hoito-ohjelmakaan, vaikka noudatin sitä tarkasti, vähintään kolme-neljä kertaa viikossa jumpaten ja venytellen. Sittemmin tuo oikoniskateoria on toisen lääkärin ja fysioterapeutin toimesta kumottu, enkä nykyään valitettavasti enää jaksa aktiivisesti jumpata; on niin paljon helpompaa ottaa nappi naamaan.

Eli kertauksen vuoksi:

 Kolmen Ämmän Päivän kaava

Masennus <--> Motivaatiokriisi = Migreeni

Arvoisa lukijani - onko sinulla vastaavia Kolmen Kirjaimen päiviä?! Kerrothan niistä kommenteissa!