Mihis tää päivä sit on mennyt? Sharewoodiin, Mustista leskistä poisleikattuihin kohtauksiin, Ajankohtaiseen Neloseen. Nelosen sivuilla piti ottaa AdBlock pois käytöstä, että pääsi katselemaan klippejä; yleensä suodatan kaikki mahdolliset mainokset mieluusti pois näköpiiristäni. Sitten vastasin pariin nettikyselyyn ja laitoin lasten pieneksi menneitä vaatteita myyntiin nettikirppiksille. Pari tunikaa taisin saadakin jo kaupaksi...
Sen verran oli viileää aamulla, että ihan piti laittaa tulet leivinuuniin. Olen aamusta asti haahuillut sisällä sellaiset vähän paksumpivuorelliset housut jalassa ja saanut lapsiltani huomautuksia siitä, miksi pidän ulkohousuja sisällä. Tokko viihtinkään enää vaihtaa, kun ei näinkään tunnu kuuma tulevan. Illalla pittää kuitenkin pukeutua lämpimästi kun lähtee seisomaan tahi istumaan kentän laidalle. On poika nimittäin määrätty vahvistamaan piirisarjajoukkuetta, joka harjoittelee yhdessä pojan joukkueen kanssa. Ja kun ilma ei ole kuin morsian, kylmä siellä tulee. Vettä vihmoo ja puhurit käy, mutta sisukkaasti kannustetaan poikiamme.
Eilen harkoista tullessa alkoi taas tuttu laulu. Oli kyseessä ekat harkat sen Epsanjan-reissun jälkeen, ja kaikilla etelänkävijöillä oli uudet nappikset. Oli kuulemma saanut halvalla - tai siis Suomen hintoja halvemmalla - sieltä ja kaikki olivat ostaneet. Olipa joku ostaa päräyttänyt kahdensadan euron nappikset, jollaisia ei kuulemma Suomesta edes saa. Että olishan se ollut kiva reissu. K a i k k i muut oli siellä paitsi hän ja pakolaiset. Ja minä inttämään vastaan: No ei ollu. Se ei ollu eikä se eikä se. No joo mut s e oli jossain muualla reissussa. No eikä ollu, sen äiti sanoi et sillä oli kokeita melkein joka päivä. Joskus lähitulevaisuudessa ne on kyllä ilmeisesti menossa johku reissuun. Ja niin edelleen.
Kysynpähän vaan, miten näiden poikain läksyt on hoidettu leirimatkan aikana. Ja vastaan itse: tuskin mitenkään. Kyllähän nyt ainakin kokeisiin on osallistuttava joka tapauksessa, mikäli ne ovat osuneet reissun ajalle. Noo, nää muuthan on vasta kasilla - meidän poika aloitti koulun vuoden etuajassa, eikä me haluttu tärvätä tätä viimeistä peruskouluvuotta. Kun muut treenas etelän auringon alla, meidän poika kertas kemian kokeisiin ja teki esitelmää. Julmaa. Ei siinä paljon äidin selittelyt auta, että oot muita askelen edellä ja todennäköisesti pääset haluamaasi lukioon, kun nyt teit fiksun ratkaisun. Niin mutku eihän hän sitä ratkaisua tehnyt vaan me. Askel edellä koulumaailmassa, kolme askelta jäljessä kilpaurheilussa?
Toinen ikuisuusaihe onkin sitten nukkumaanmenoajat, kun eihän k u k a a n mee näin aikaisin nukkumaan. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kissa kiitoksella elää. Bloggaaja kommenteilla. Kiitos kommentistasi!