Hyvä yritys

Eilen pidimme kolmen osakkaan voimin lain edellyttämää osakeyhtiön varsinaista yhtiö-kokousta  - yhteensä meitä osakkaita on yrityksessä viisi. Käytännössä käytiin syömässä ja laitettiin nimet vakiomuotoiseen paperiin, jossa myönnetään vastuuvapaus toimitusjohtajalle ja hallituksen jäsenelle (sama henkilö), vahvistetaan tilinpäätös ja muut lakisääteiset asiat. Miinuksellahan yhtiö on ensimmäisen vuoden jälkeen, kuten arvata saattaa, mutta toivotaan että tästä mennään eteenpäin. Sen tiedän, että tj puskee töitä kuin hullu, ja firman perustamisen jälkeen häneltä on hajonnut avioliitto ja samalla mennyt koti alta. Nyt hän asuu toisen osakkaan kanssa vuokrakämpässä, kumpikin omissa huoneissaan - myös tältä toiselta osakkaalta hajosi avioliitto ja meni koti alta, ja kuulemma vielä samana päivänä molemmilta! Pariskunta he eivät ilmeisesti kuitenkaan ole, mies varmaankin sitä haluaisi mutta nainen ei. Kiireistä on elämä ja rahatonta. 

Tämän start-upin alkuvaiheissa minäkin tein paljon yhtiön hyväksi; kun minulla vielä oli oma yritys, sain sen kautta laskutettua tämän toisen yhtiön hyväksi tehtyjä hommia matka-korvauksina ja konsulttipalkkioina, ja työttömäksi jäätyäni tein käännöshommia ym. lähes talkootyönä, saaden vaivanpalkaksi ortopedisia kenkiä, sateenvarjon, kyniä ja joskus jonkin setelinkin pilkkopimeesti taskun pohjalle. Talkoo- tai vapaaehtoistyötähän työtön ei saisi tehdä, ei ainakaan sellaista, jota yleensä tehtäisiin normaalissa palkallisessa työsuhteessa, mutta tietyssä vaiheessa yrityksen kehittämistä katsoin kuitenkin tämän palkattoman auttamisen olevan osa omaa henkilökohtaista "työllistymissuunnitelmaani" pedatessani tulevaa työpaikkaani tässä firmassa. Olen tästä kyllä te-toimistossakin maininnut eivätkä ainakaan vielä ole älähtäneet. Osoittaapahan vain että yritystä ja halua työllistyä on löytynyt.

Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi tuntua siltä että nyt riittää ilmainen työnteko.Olisin päässyt työttömyyskorvauksella rekrykoulutukseen ko. firmaan, mutta en halunnut "opetella" asioita jotka oikeasti jo osasin. Nyttemmin firma on luopunut tuosta toiminnanalasta kokonaan, joten hommaa voisi vaikka harkitakin, kun se ei olisi ihan sitä samaa loputonta puuroa mitä olen jo ihan tarpeeksi kauan syönyt aiemmassa työelämässäni. Edellyttäen että hommasta maksetaan palkkaa. Eilen tj jutteli, kuinka joku konsultti oli ehdottanut, että minut työllistettäisiin jollain vastaavalla hankkeella kuin tuo rekrykoulutus oli syksyllä, eli käytännössä jollain 750 eurolla kuussa. Mieluummin sitten tekisin vaikka muutaman tunnin kuukaudessa töitä tarpeen mukaan saaden hommasta asianmukaisen korvauksen (nykyäänhän työtönkin saa tienata sen kolmesataa euroa kuussa menettämättä etuuttaan) kuin että möisin kallisarvoisen vapaa-aikani ihan kokonaan pienellä hinnalla. Pakkohan se tietysti on, jos te-toimisto tai paikallinen työnvalmentaja alkavat kovasti hönkiä niskaan, mutta kyllähän ihmisarvoista olisi, että asiantuntijan työstä maksettaisiin asiantuntijan palkka.

Näillä kahdella nyt yhdessä asuvalla osakkaalla oli taas myös jotain uusia yritysviritelmiä; aikeissa oli perustaa uusi yritys venäläisten kanssa 10.6. Puheissa vilahti minun palkkaamiseni siihen yritykseen, ja kysymys kuului: Onkos sinulla myynti- ja markkinointitaitoja? No onhan minulla toki niitäkin, kaikenlaista on tullut myytyä ja markkinoitua elämänsä aikana. Eri asia onkin sitten, haluanko enää tässä vaiheessa tehdä työtä, joka vaatii sitä "oikeanlaista asennetta, ennakkoluulotonta otetta työntekoon ja sosiaalisia taitoja", mitä nykyajan työmarkkinoilla niin kovasti arvostetaan, ja millaisia hommia kyllä näyttäisi olevan tarjolla suunnassa jos toisessa. Toisaalta; kokemukseni on osoittanut, että kaikki mihin liittyy sana Venäjä on enemmän kuin epävarmaa, jopa epäluotettavaa. Joten tämän työtarjouksen suhteen olen kyllä vielä hyvin skeptinen.