tiistai 6. toukokuuta 2014

Työhaastattelussa

Olin eilen työhaastattelussa. En tosin omassani - itse olen päässyt työnhaussani haastatteluun asti viimeksi viime syksynä, kun hain erääseen rekrykoulutukseen. Tuolloin selvisin kuulemma toiselle sijalle ko. paikkaan hakeneista. Noo, vähältä piti ei lasketa.


Tällä kertaa istuin pöydän toisella puolella, vaikka itse asiassa samalla puolella pöytää hakijan kanssa kyllä istuttiinkin... Mutta kuvaannollisesti siellä toisella puolen. Kuulun nimittäin erään järjestön paikallisyhdistyksen hallitukseen, ja hallitus päättää yhdistyksen palkkalistoille otettavista henkilöistä ja haastattelee heidät. Yhdistyksen talous on tietenkin aina tiukoilla, ja töihin palkataan vain palkkatukeen oikeutettuja pitkäaikaistyöttömiä. Työvalmentaja oli ohjannut haastatteluun oikein pätevän, sopivan ja innokkaan ehdokkaan, joka sitten tulikin valituksi työhön. 

Tiedän lähipiiristäni, että aiemmin tätäkin palkkatukipaikkaa on työttömyysetuuden menettämisen uhalla pakotettu hakemaan sellaisia henkilöitä, joita tämä ala ja virka ei oikeesti yhtään kiinnosta. Ja eihän se niin saisi olla. Nykyinen työttömyysetuusjärjestelmä vastikkeellisuuksineen on yksilöä kohtaan alentava ja sisältää asenteen, että kaikki pitkäaikaistyöttömät ovat työtä pakoilevia lusmuilijoita.

Ja tulihan tämä asenne esiin eilenkin haastattelun jälkeen, hakijan poistuttua. Eräs hallituksen jäsenistä avasi sanaisen arkkunsa kerratakseen sitä, millaisia hakijoita sitä on tähän virkaan ollutkaan - kuulemma sellaista porukkaa, joka ei pysty eikä edes halua yhtään mihinkään työhön. Just joo. Minä katselin varpaitani ja mietin, ettei taida rouva tietää että joukossamme lymyää juuri nyt paha paha pitkäaikaistyötön. Ettäs ovatkin sellaisen menneet valitsemaan hallitukseen.

Kansalaispalkka, vastikkeeton perustulo. Utopiaa lienee nykyisessä taloustilanteessa. Silti - miksi syyllistää ja kiusata työttömiä loputtomiin, kun kaikille ei kuitenkaan tunnu töitä riittävän. Kotiäidit syyllistetään, jos he eivät lähde töihin heti kun lapsi on täyttänyt kolme vuotta. Maaseudun miehet syyllistetään, jos he elävät vähällä, lämmittävät torppansa oman metsän puulla, kalastavat, marjastavat, vaan eivät ole vieraalla töissä. Tahtoen tai tahtomattaan, oma vika. Niin se vaan menee. Valitettavasti.

Image: FreeDigitalPhotos.net by David Castillo Dominici

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kissa kiitoksella elää. Bloggaaja kommenteilla. Kiitos kommentistasi!