Historiakatsaus: yrittäjästä työttömäksi

Tähän väliin pieni historiaklippi edellisen, silloin lyhyeksi jääneen työttömyysjaksoni alkuvaiheilta. 

Alun perin olen itse jättäytynyt pois oravanpyörästä, ollut ottamatta vastaan määräaikaisuuden jatkoksi tarjottua vakipaikkaa, koska minulla oli siinä lafkassa niin paha olla ja koska tuntui, etten töitten lisäksi ehtinyt enkä jaksanut tehdä mitään muuta. Siitähän ei silloinen työnantajani tykännyt, ja hankaloittaakseen elämääni hän soitti työkkäriin, etten ollut ottanut tarjottua työtä vastaan. Ei kun selvityspyyntö ja karenssin uhka päälle. Työsuhteeseeni oli sisältynyt monenlaista vaihetta ja tilannetta, muun muassa laiton lomautus (minut lomautettiin, vakityöntekijää ei - näinhän ei saisi määräaikaiselle tehdä), joka sitten peruttiin, kun yrityksen toinen työntekijä irtisanoutui ja minua yhtäkkiä tarvittiinkin. Näillä eväillä sain perusteltua vakuuttavasti, miksen siinä firmassa halunnut jatkaa, ja tilanne päätyi minun kannaltani hyvään lopputulokseen. Sitä paitsi määräaikaisen työsuhteen päättyminen on itsessään riittävä syy työsuhteen päättymiseen; uuden työsuhteen aloittaminen samassa firmassa ei ole mikään lain edellyttämä pakko.

Oli syyt mitkä hyvänsä, sen ratkaisun tein enkä ole katunut, paitsi pimeimpinä hetkinäni. Sisimmässäni kuitenkin tiedän tehneeni oman onneni kannalta oikein. Sen jälkeen pääsin opiskelemaan, suoritin ammatillisen perustutkinnon ansiosidonnaisella päivärahalla ja sain vielä ammattitutkintostipendinkin pisteenä iin päälle. Koulun jälkeen haettiin opiskelukaverini kanssa starttirahaa ja se meille myönnettiin. Perustettiin firma ja ryhdyttiin yrittäjiksi - kaukaa viisaana liityin yrittäjien työttömyyskassaan kaiken varalta. Ja onneksi liityin - kun kaikki ei sitten mennytkään niin upeasti kuin tarkoitus oli, eikä toimeentuloa oikein tuntunut riittävän kahdelle sen yrityksen puitteissa, myin osakkeeni silloiselle yhtiökumppanilleni pienellä voitolla ja ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi. Ja kuten arvata saattaa, kaikki ei sujunut tälläkään kertaa aivan jouhevasti ja ongelmitta. 

Lausunnon saaminen siitä, onko minulla ylipäänsä oikeus työttömyysetuuteen, kesti yli puolitoista kuukautta - käsittelyä hidasti muun muassa se, etten saanut osakkeitani myytyä entiselle yhtiökumppanilleni heti, vaan vasta muutama viikko yhtiön hallituksesta eroamiseni jälkeen. Tuona aikana ehdin olla jo aivan varma - riittävän monta kauhuskenaariota netin keskustelu-palstoilta luettuani - että vaikka kirjoitinkin hakemukseeni pitkät ja seikkaperäiset selitykset yrityksen taloudellisesta tilanteesta, alan kausiluontoisuudesta ym., työttömyyteni katsottaisiin  t i e t e n k i n itseaiheutetuksi ja saisin jonkin neljän kuukauden karenssin, kuten monille oli käynyt. No minulle ei onneksi niin tapahtunut, perusteluni olivat riittävät ja minulla oli oikeus työttömyyspäivärahaan siitä päivästä lähtien kun yrityksen hallituksesta eroamiseni näkyi kaupparekisterissä, eli jo ennen osakkeiden myymistäkin. Mikä helpotus - ja ei kun hakemusta kassaan vetämään, heti samana päivänä kun luin myönteisen päätöksen mol.fi:stä eli 19.10. 

Ja sitten taas odottamista ja odottamista. Työttömyyskin ehti jo odotusaikana päättyä ja aloitin palkkatyöt, mutta kassasta ei kuulunut muuta kuin postilaatikkoon kolahtanut infokirje koskien sitä, pitäisikö pikkuhiljaa vaihtaa palkansaajakassaan, kun olen taas palkkatyöläinen enkä yrittäjä. Palkkaahan en kylläkään ollut saanut vielä senttiäkään, homma kun oli täysin provisiopohjainen, mutta koska työskentelin työsopimuksella, ei minulla ollut oikeutta työttömyysetuuteenkaan. Aloin jo huolestua, kun kolmen kuukauden määräaika päivärahan hakemiselle oli vaarassa kulua umpeen, ja soitin SYT:n puhelinpalveluun. 

Tyrmistyksekseni nuorelta kuulostanut pojankloppi totesi linjan toisessa päässä, ettei hakemukseni ole saapunut perille, posti lienee hukannut sen, eikä  työssäoloehtoni ole edes täyttynyt. Ko. asiantunteva asiakaspalveluhenkilö totesi suunnilleen "et ei voi mitään, sulla ei oo oikeutta ansiopäivärahaan, kannattaa hakee Kelalta et ehdit vielä". Ei voi olla totta - itkuisena ja flunssaisena soitin Kelalle ja tein kiireesti uuden hakemuksen verkossa, pyysin te-toimistoa lähettämään lausunnon oikeudestani työttömyysetuuteen tällä kertaa Kelaan ja toivoin parasta. Tämä kaikki tapahtui 13.11. 

Ihmetys olikin suuri, kun maanantaina 19.11. posti kiikutti minulle kirjeen SYT-kassasta. Kuori sisälsi päätöksen ansiopäivärahasta - päätös oli annettu 14.11., seuraavana päivänä siitä kun olin saanut kuulla, ettei hakemukseni ollut edes tullut perille. No kappas, olipa ilmeisesti kuitenkin. Ja toisin kuin minulle puhelimessa kerrottiin, minulle o l i myönnetty ansiopäiväraha pohjautuen yrittäjyyttä edeltäviin palkkatuloihini - tuolta ajalta minulla oli vielä jäljellä niin sanottua 500 päivän ansioturvaa. Etuuden maksamisessa ei aikailtu, rahat ensimmäiseltä 20 päivältä olivat tililläni jo ennen päätöksen saapumista postitse, perjantaina 16.11. 

Soitin sitten Kelaan ja kerroin tapahtumien saamista uusista käänteistä, selitin mitä minulle oli SYT-kassasta sanottu ja kehotettu tekemään hakemus Kelaan ja kysyin, mitäs nyt tehdään, kun olin hakenut työttömyysetuutta heiltä aiheettomasti. No hups, kävi ilmi että Kela oli toiminut tosi vauhdilla, ei ollut edes odottanut että postitse jälkikäteen lähettämäni myyntivoiton selvityslomake tulisi perille, vaan myöntänyt minulle peruspäivärahan täysimääräisenä. Tämä päätös oli tehty 15.11., ja koska olin hakenut päivärahaa samantien koko työttömyysajaltani, palkkatöiden aloituspäivämäärään saakka, maanantaina 19.11. - ennen soittoani - tililleni oli siirretty mittava summa rahaa, tosin pienempi kuin mikä ansioturva tuli olemaan. 

Nyt sitten olin saanut rahaa kahdesta eri paikasta, mikä ei tietenkään käynyt laatuun. Pyysin Kelan virkailijaa kirjaamaan ylös, mitä minulle oli SYT-kassasta tiedoksi annettu, jottei syntyisi vaikutelmaa, että harhauttamistarkoituksessa haen etuuksia yhtä aikaa kahdesta eri paikasta. Ja kulkeehan tieto kaiketi näiden kahden paikan välillä, hieman hitaanlaisesti vain. Kelan virkailija oli paaljon asiakaspalveluhenkisempi kuin kassan vastaava, sanoi että kyllä kassa ja Kela asiat keskenään sumplivat, Kela varmaankin laskuttaa kassalta takaisin minulle maksetut liikamaksut. Enempää harmia ja ikävyyttä ei minulle pitäisi koitua. 

Loppujen lopuksi, vielä yhden selvityksen Kelalle tehtyäni, jouduin itse makselemaan osan liikaa maksetusta etuudesta takaisin - osan sain pitää sosiaalisiin syihin perustuen! Takaisinperintä tapahtui hyvin asiakaslähtöisesti, sain vain jonkin aikaa joka kuukausi viisikymmentä euroa vähemmän lapsilisää. Samasta firmastahan molemmat etuudet tulevat. Loppu hyvin, kaikki hyvin.