Perintätoimiston asiakkaaksi

Hei,

kiitos viestistänne.

Alamme perimään saatavianne.

Saatte perinnän aloittamisesta vielä tilausvahvistuksen sähköpostiinne. 

Olen nyt siis virallisesti Suomen Perintätoimiston asiakas. Tähän asti homma on käynyt kivuttomasti. Lähetin firmalle vain lyhyen sähköpostin, jossa selostin hieman tilannettani, liitin mukaan laskukopion ja varmemmaksi vakuudeksi skannasin vielä allekirjoitetun velkakirjan. Tästä eteenpäin joku muu saa huolehtia velanperinnästä. Minulle riittää kiitos.

Saa nyt sitten nähdä, miten perintätoimisto onnistuu tehtävässään ja tuleeko minulle kuitenkin vain lisäkuluja maksettavaksi. Periaatteessahan velallinen vastaa perintäkuluista, mutta toimitusehdoissa on silti useita kohtia, joissa kulut kaatuvat toimeksiantajalle, esimerkiksi tämä: "Mikäli Saatavan perintää koskeva Toimeksianto päättyy siten, että velallinen on maksanut Saatavan, mutta kaikkia perinnästä aiheutuneita kuluja ei ole kuitattu, SPT perii kulunsa laskulla Toimeksiannon päättyessä Toimeksiantajalta".

Enpä vajaa kaksi vuotta sitten yrittäjyydestä luopuessani - tai edes vuosi sitten lisää maksuaikaa myöntäessäni - arvannut, että vielä tultaisiin tähän pisteeseen. Vuosi sitten jaksoin kuitenkin uskoa ex-yhtiökumppanini vakuutteluihin, että kyllä tästä noustaan, agentti hoitaa asioita, monenlaista uutta viritystä on meneillään ja pääkaupunkiseudulla on helpompi saada tuulta purjeisiin. Ja vaikken olisi niin itse yrittäjään uskonutkaan, ajattelin, että vaimo on kuitenkin nyt hyväpalkkaisessa duunissa, eivätköhän he saa velkansa jollain tavoin hoidettua.

Vaan toisin kävi. Vastikään kuulin, että vaimo on jättänyt tämän yrittäjäparan, eikä mies varmaankaan lähes kielitaidottomana ole pärjännyt yksin yrityksensä kanssa. Osakeyhtiön pyörittämisessä tai ylipäätään yrittämisessä on kuitenkin niin monta kohtaa, jotka pitäisi hoitaa säntillisesti ajallaan, kirjanpidot, veronmaksut jne. Ja meidän alalla on vielä omanlaisensa verokiemurat, jotka minulle kyllä olivat tuttuja työkokemuksen kautta, mutta eivät niinkään hänelle, vaikka yritin kyllä opastaa häntä niissäkin firmasta lähtiessäni. 

Toisaalta, minun lähtöni jälkeen yritys oli luopunut yhdestä jos toisestakin pääomaa sitovasta ja kuluja aiheuttavasta asiasta, jotka minä olin aikanaan nähnyt tarpeelliseksi. Tämä merkitsi myös toiminnan tietynlaista supistamista ja ainakin suurten laajentumissuunnitelmien kariutumista, luopumista tavoitteesta kehittyä vakavasti otettavaksi toiminnaksi, joka lyö leiville. Pakko sanoa, että siinä perheessä penaalin terävin kynä siirtyi toiseen kynäkoteloon ICT-alan tohtorin jättäessä humanistin.

Onneksi valitsemallani perintätoimistolla on asiakaspalvelua myös venäjäksi. Muuten olisi asioiden sopiminen ja hoitaminen varmasti hankalampaa. Minun puolestani saavat rauhassa tehdä keskenään ihan minkälaisia vaan maksusuunnitelmia tai -järjestelyjä, kunhan vaan maksavat.

Harkitsen jo pienosakkuuteni myymistä toisesta yhtiöstäkin. En oikein jaksa enää uskoa siihenkään. En varsinkaan siihen, että työllistyisin firmassa lähiaikoina. Tähän yritykseen sijoittamani summa ei ole suuren suuri, mutta kyllä silläkin jonkin aikaa ruokaa ostaisi. Tiedustelin jo tj:ltä mahdollisuutta myydä osakkeeni, ja hän sanoi, että ehkä vuoden loppupuolella, vielä heillä ei ole tarpeeksi rahaa. Töitä hän ei tarjonnut. Eläköön pienyrittäjyys ja start up -sijoitukset.

Postia entiseltä yhtiökumppanilta

Olen aiemmin tässä blogissa kertonut entiselle yritykselleni aikanaan lainaamastani rahasummasta. Osan alkuperäisestä summasta maksoin ulos firmasta ennen luopumistani yrittäjyydestä ja firman osakkeista, mutta suurin osa jäi vielä yhtiön velaksi. Hyvää hyvyyttäni vielä jatkoin laina-aikaa vuodella viime kesänä - tässä tulos (entiseltä yhtiökumppaniltani saamani venäjäksi kirjoitettu sähköposti vapaasti suomennettuna):

"Voitte kääntyä perintätoimiston tai tuomioistuimen puoleen. Mutta haluan huomauttaa, että minä henkilökohtaisesti en ole lainannut teiltä rahaa. Rahat annettiin yhtiölle, kun olitte siinä osakkaana ja työskentelitte siinä. Yritys käytti rahat sinä aikana, kun te työskentelitte siinä. Mielestäni teidän tulisi olla hyvin selvillä siitä, missä ja mihin rahat on käytetty, koska huolehditte taloudesta ja kirjanpidosta.

 Kun lähditte yrityksestämme kilpailevaan yhtiöön ja jätitte minut hoitamaan yhtiön asioita, saitte siinä yhteydessä vielä voittoa osakkeiden myynnistä. Yrityksen liiketoiminta ei ole enää kannattavaa minullekaan ja olen päättänyt lopettaa työt firmassa ja ajaa yrityksen konkurssiin.

Informoin teitä etukäteen, ettei yrityksen lopettaminen tulisi teille yllätyksenä.

Olen valmis keskustelemaan yrityksen siirrosta teidän alaisuuteenne. Ellemme saa sovittua kanssanne lähiaikoina, luovutan yrityksen konkurssimenettelyyn."

Minäkö ottaisin hoitaakseni konkurssikypsän yhtiön sen uhalla, etten saa koskaan lainaamiani rahoja takaisin? Tällaiseen uhkailuun ja kiristykseen en voi suostua. Sitä paitsi, entisen yhtiökumppanini vaimon firma ajautui konkurssiin reilu vuosi sitten muun muassa maksamattomien verojen takia. Ties millaiset verovelat tällä yrityksellä on nyt kontollaan. Minä maksoin aina verot säntillisesti, ennen mahdollisia palkkoja ja muita, ja hoidin kirjanpidon ajallaan. Kun muutama kuukausi firmasta lähtemiseni jälkeen olin juttusissa yrityksen kirjanpitäjän kanssa, hän sanoi, ettei ollut saanut aineistoa moneen kuukauteen. 

Entinen yhtiökumppanini on ns. paluumuuttajia, Venäjältä tulleita, joilla on suomalaiset sukujuuret. Hän on asunut täällä noin kuusitoista vuotta, mutta puhuu suomea hyvin vähän - kielikokeesta hän tuskin pääsisi läpi kansalaisuuden saadakseen. Rasisti minussa nostaa päätään. Älä koskaan luota venäläiseen. Anteeksi.

Löysässä hirressä

Kun vajaa pari vuotta sitten luovuin yrittäjyydestä, jäin silti roikkumaan löysään hirteen, jossa osittain roikun vieläkin. Yrityksen perustamisaikoihin lainasin firmalle rahaa kahden vuoden maksuajalla - tietenkin kuvittelin olevani mukana yrityksessä vielä parin vuoden päästä. Lainan erääntyessä viime vuonna ei firmalla t i e t e n k ä ä n ollut maksuvalmiutta, joten sovimme laina-ajan pidennyksestä vielä yhdellä vuodella. Koron he sentään saivat maksettua, olihan sekin jotain. Lisäksi olin tuolloin edelleen takaamassa yhtiön matkatoimistovakuutta sekä nimelläni että rahatalletuksella. Jäi halju ja epävarma olo - mitä jos firman asiat eivät suju hyvin enkä saakaan koskaan omiani takaisin?

Kun viime kesäkuussa sain ensin yhden ja sitten toisen huomautuskirjeen Finnveralta siitä, ettei ko. yritys ole maksanut viimeisintä takausprovisiolaskuaan - Finnvera oli taannut puolet asetetusta vakuudesta -, alkoi todella kylmätä, etenkin kun kirjeen saatuani yrityksen toimitus-johtajalle lähettämääni sähköpostiin ja kehotukseen hoitaa provisiolasku kiireimmiten ei tullut minkäänlaista vastausta. Oli juhannus vähällä mennä pilalle, kun jälkimmäinen karhukirjeistä saapui keskikesän juhlan aatonaattona...

Ihan pakko oli soittaa Finnveraan ja tiedustella laskun tilanteesta, josko huomautus olisi ollut jo aiheeton ja lasku maksettu - takaajana minulla oli oikeus tähän tietoon. Ja huh, lasku oli hoidettu ensimmäisen karhun jälkeen, mutta karhu ehtinyt jo lähteä reissuun. Myös tj reagoi tällä kertaa nopeasti ja ilmoitti maksun viivästyneen, koska se oli kiertänyt kauan perheen entisen osoitteen kautta uuteen pääkaupunkiseudun osoitteeseen. Oli miten oli, isosta summasta ei ollut kysymys, mutta periaatteellisella ja tunnetasolla episodi oli omiaan lisäämään epäluottamustani yrityksen maksukykyyn ja -haluun.

Heinäkuussa tapahtui kuitenkin iloinen yllätys, kun Nordeasta otettiin yhteyttä ja ilmoitettiin, että antamani vakuustalletus on kuitattavissa pois. Mitä ihmettä, ovatko yhtiön nykyiset omistajat vihdoinkin valmiita vapauttamaan minut takausvastuusta ja asettamaan omia rahojaan minun varojeni tilalleni? Ei, siitä ei kuitenkaan ollut kysymys - yhtiö oli päättänyt luopua valmismatkojen hinnan perimisestä ennen matkaa ja täten vapautettu Kuluttajaviraston vakuudesta. Niin tai näin, oli helpotus saada talletus omaan vapaaseen käyttöönsä. Yksi kivi vähemmän repussa :)

Nyt sitten enää jännitän, saanko maksusuorituksen ja milloin saan, kun antamani laina erääntyy jälleen maksettavaksi elokuun loppupuolella. Laskun aion kyllä lähettää hyvissä ajoin ja sähköpostitse, eli postia ei voi nyt syyttää mikäli maksu viivästyy... Joskus odottavan aika tuntuu tooosi pitkältä!

Hyvä yritys

Eilen pidimme kolmen osakkaan voimin lain edellyttämää osakeyhtiön varsinaista yhtiö-kokousta  - yhteensä meitä osakkaita on yrityksessä viisi. Käytännössä käytiin syömässä ja laitettiin nimet vakiomuotoiseen paperiin, jossa myönnetään vastuuvapaus toimitusjohtajalle ja hallituksen jäsenelle (sama henkilö), vahvistetaan tilinpäätös ja muut lakisääteiset asiat. Miinuksellahan yhtiö on ensimmäisen vuoden jälkeen, kuten arvata saattaa, mutta toivotaan että tästä mennään eteenpäin. Sen tiedän, että tj puskee töitä kuin hullu, ja firman perustamisen jälkeen häneltä on hajonnut avioliitto ja samalla mennyt koti alta. Nyt hän asuu toisen osakkaan kanssa vuokrakämpässä, kumpikin omissa huoneissaan - myös tältä toiselta osakkaalta hajosi avioliitto ja meni koti alta, ja kuulemma vielä samana päivänä molemmilta! Pariskunta he eivät ilmeisesti kuitenkaan ole, mies varmaankin sitä haluaisi mutta nainen ei. Kiireistä on elämä ja rahatonta. 

Tämän start-upin alkuvaiheissa minäkin tein paljon yhtiön hyväksi; kun minulla vielä oli oma yritys, sain sen kautta laskutettua tämän toisen yhtiön hyväksi tehtyjä hommia matka-korvauksina ja konsulttipalkkioina, ja työttömäksi jäätyäni tein käännöshommia ym. lähes talkootyönä, saaden vaivanpalkaksi ortopedisia kenkiä, sateenvarjon, kyniä ja joskus jonkin setelinkin pilkkopimeesti taskun pohjalle. Talkoo- tai vapaaehtoistyötähän työtön ei saisi tehdä, ei ainakaan sellaista, jota yleensä tehtäisiin normaalissa palkallisessa työsuhteessa, mutta tietyssä vaiheessa yrityksen kehittämistä katsoin kuitenkin tämän palkattoman auttamisen olevan osa omaa henkilökohtaista "työllistymissuunnitelmaani" pedatessani tulevaa työpaikkaani tässä firmassa. Olen tästä kyllä te-toimistossakin maininnut eivätkä ainakaan vielä ole älähtäneet. Osoittaapahan vain että yritystä ja halua työllistyä on löytynyt.

Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi tuntua siltä että nyt riittää ilmainen työnteko.Olisin päässyt työttömyyskorvauksella rekrykoulutukseen ko. firmaan, mutta en halunnut "opetella" asioita jotka oikeasti jo osasin. Nyttemmin firma on luopunut tuosta toiminnanalasta kokonaan, joten hommaa voisi vaikka harkitakin, kun se ei olisi ihan sitä samaa loputonta puuroa mitä olen jo ihan tarpeeksi kauan syönyt aiemmassa työelämässäni. Edellyttäen että hommasta maksetaan palkkaa. Eilen tj jutteli, kuinka joku konsultti oli ehdottanut, että minut työllistettäisiin jollain vastaavalla hankkeella kuin tuo rekrykoulutus oli syksyllä, eli käytännössä jollain 750 eurolla kuussa. Mieluummin sitten tekisin vaikka muutaman tunnin kuukaudessa töitä tarpeen mukaan saaden hommasta asianmukaisen korvauksen (nykyäänhän työtönkin saa tienata sen kolmesataa euroa kuussa menettämättä etuuttaan) kuin että möisin kallisarvoisen vapaa-aikani ihan kokonaan pienellä hinnalla. Pakkohan se tietysti on, jos te-toimisto tai paikallinen työnvalmentaja alkavat kovasti hönkiä niskaan, mutta kyllähän ihmisarvoista olisi, että asiantuntijan työstä maksettaisiin asiantuntijan palkka.

Näillä kahdella nyt yhdessä asuvalla osakkaalla oli taas myös jotain uusia yritysviritelmiä; aikeissa oli perustaa uusi yritys venäläisten kanssa 10.6. Puheissa vilahti minun palkkaamiseni siihen yritykseen, ja kysymys kuului: Onkos sinulla myynti- ja markkinointitaitoja? No onhan minulla toki niitäkin, kaikenlaista on tullut myytyä ja markkinoitua elämänsä aikana. Eri asia onkin sitten, haluanko enää tässä vaiheessa tehdä työtä, joka vaatii sitä "oikeanlaista asennetta, ennakkoluulotonta otetta työntekoon ja sosiaalisia taitoja", mitä nykyajan työmarkkinoilla niin kovasti arvostetaan, ja millaisia hommia kyllä näyttäisi olevan tarjolla suunnassa jos toisessa. Toisaalta; kokemukseni on osoittanut, että kaikki mihin liittyy sana Venäjä on enemmän kuin epävarmaa, jopa epäluotettavaa. Joten tämän työtarjouksen suhteen olen kyllä vielä hyvin skeptinen.

Historiakatsaus: yrittäjästä työttömäksi

Tähän väliin pieni historiaklippi edellisen, silloin lyhyeksi jääneen työttömyysjaksoni alkuvaiheilta. 

Alun perin olen itse jättäytynyt pois oravanpyörästä, ollut ottamatta vastaan määräaikaisuuden jatkoksi tarjottua vakipaikkaa, koska minulla oli siinä lafkassa niin paha olla ja koska tuntui, etten töitten lisäksi ehtinyt enkä jaksanut tehdä mitään muuta. Siitähän ei silloinen työnantajani tykännyt, ja hankaloittaakseen elämääni hän soitti työkkäriin, etten ollut ottanut tarjottua työtä vastaan. Ei kun selvityspyyntö ja karenssin uhka päälle. Työsuhteeseeni oli sisältynyt monenlaista vaihetta ja tilannetta, muun muassa laiton lomautus (minut lomautettiin, vakityöntekijää ei - näinhän ei saisi määräaikaiselle tehdä), joka sitten peruttiin, kun yrityksen toinen työntekijä irtisanoutui ja minua yhtäkkiä tarvittiinkin. Näillä eväillä sain perusteltua vakuuttavasti, miksen siinä firmassa halunnut jatkaa, ja tilanne päätyi minun kannaltani hyvään lopputulokseen. Sitä paitsi määräaikaisen työsuhteen päättyminen on itsessään riittävä syy työsuhteen päättymiseen; uuden työsuhteen aloittaminen samassa firmassa ei ole mikään lain edellyttämä pakko.

Oli syyt mitkä hyvänsä, sen ratkaisun tein enkä ole katunut, paitsi pimeimpinä hetkinäni. Sisimmässäni kuitenkin tiedän tehneeni oman onneni kannalta oikein. Sen jälkeen pääsin opiskelemaan, suoritin ammatillisen perustutkinnon ansiosidonnaisella päivärahalla ja sain vielä ammattitutkintostipendinkin pisteenä iin päälle. Koulun jälkeen haettiin opiskelukaverini kanssa starttirahaa ja se meille myönnettiin. Perustettiin firma ja ryhdyttiin yrittäjiksi - kaukaa viisaana liityin yrittäjien työttömyyskassaan kaiken varalta. Ja onneksi liityin - kun kaikki ei sitten mennytkään niin upeasti kuin tarkoitus oli, eikä toimeentuloa oikein tuntunut riittävän kahdelle sen yrityksen puitteissa, myin osakkeeni silloiselle yhtiökumppanilleni pienellä voitolla ja ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi. Ja kuten arvata saattaa, kaikki ei sujunut tälläkään kertaa aivan jouhevasti ja ongelmitta. 

Lausunnon saaminen siitä, onko minulla ylipäänsä oikeus työttömyysetuuteen, kesti yli puolitoista kuukautta - käsittelyä hidasti muun muassa se, etten saanut osakkeitani myytyä entiselle yhtiökumppanilleni heti, vaan vasta muutama viikko yhtiön hallituksesta eroamiseni jälkeen. Tuona aikana ehdin olla jo aivan varma - riittävän monta kauhuskenaariota netin keskustelu-palstoilta luettuani - että vaikka kirjoitinkin hakemukseeni pitkät ja seikkaperäiset selitykset yrityksen taloudellisesta tilanteesta, alan kausiluontoisuudesta ym., työttömyyteni katsottaisiin  t i e t e n k i n itseaiheutetuksi ja saisin jonkin neljän kuukauden karenssin, kuten monille oli käynyt. No minulle ei onneksi niin tapahtunut, perusteluni olivat riittävät ja minulla oli oikeus työttömyyspäivärahaan siitä päivästä lähtien kun yrityksen hallituksesta eroamiseni näkyi kaupparekisterissä, eli jo ennen osakkeiden myymistäkin. Mikä helpotus - ja ei kun hakemusta kassaan vetämään, heti samana päivänä kun luin myönteisen päätöksen mol.fi:stä eli 19.10. 

Ja sitten taas odottamista ja odottamista. Työttömyyskin ehti jo odotusaikana päättyä ja aloitin palkkatyöt, mutta kassasta ei kuulunut muuta kuin postilaatikkoon kolahtanut infokirje koskien sitä, pitäisikö pikkuhiljaa vaihtaa palkansaajakassaan, kun olen taas palkkatyöläinen enkä yrittäjä. Palkkaahan en kylläkään ollut saanut vielä senttiäkään, homma kun oli täysin provisiopohjainen, mutta koska työskentelin työsopimuksella, ei minulla ollut oikeutta työttömyysetuuteenkaan. Aloin jo huolestua, kun kolmen kuukauden määräaika päivärahan hakemiselle oli vaarassa kulua umpeen, ja soitin SYT:n puhelinpalveluun. 

Tyrmistyksekseni nuorelta kuulostanut pojankloppi totesi linjan toisessa päässä, ettei hakemukseni ole saapunut perille, posti lienee hukannut sen, eikä  työssäoloehtoni ole edes täyttynyt. Ko. asiantunteva asiakaspalveluhenkilö totesi suunnilleen "et ei voi mitään, sulla ei oo oikeutta ansiopäivärahaan, kannattaa hakee Kelalta et ehdit vielä". Ei voi olla totta - itkuisena ja flunssaisena soitin Kelalle ja tein kiireesti uuden hakemuksen verkossa, pyysin te-toimistoa lähettämään lausunnon oikeudestani työttömyysetuuteen tällä kertaa Kelaan ja toivoin parasta. Tämä kaikki tapahtui 13.11. 

Ihmetys olikin suuri, kun maanantaina 19.11. posti kiikutti minulle kirjeen SYT-kassasta. Kuori sisälsi päätöksen ansiopäivärahasta - päätös oli annettu 14.11., seuraavana päivänä siitä kun olin saanut kuulla, ettei hakemukseni ollut edes tullut perille. No kappas, olipa ilmeisesti kuitenkin. Ja toisin kuin minulle puhelimessa kerrottiin, minulle o l i myönnetty ansiopäiväraha pohjautuen yrittäjyyttä edeltäviin palkkatuloihini - tuolta ajalta minulla oli vielä jäljellä niin sanottua 500 päivän ansioturvaa. Etuuden maksamisessa ei aikailtu, rahat ensimmäiseltä 20 päivältä olivat tililläni jo ennen päätöksen saapumista postitse, perjantaina 16.11. 

Soitin sitten Kelaan ja kerroin tapahtumien saamista uusista käänteistä, selitin mitä minulle oli SYT-kassasta sanottu ja kehotettu tekemään hakemus Kelaan ja kysyin, mitäs nyt tehdään, kun olin hakenut työttömyysetuutta heiltä aiheettomasti. No hups, kävi ilmi että Kela oli toiminut tosi vauhdilla, ei ollut edes odottanut että postitse jälkikäteen lähettämäni myyntivoiton selvityslomake tulisi perille, vaan myöntänyt minulle peruspäivärahan täysimääräisenä. Tämä päätös oli tehty 15.11., ja koska olin hakenut päivärahaa samantien koko työttömyysajaltani, palkkatöiden aloituspäivämäärään saakka, maanantaina 19.11. - ennen soittoani - tililleni oli siirretty mittava summa rahaa, tosin pienempi kuin mikä ansioturva tuli olemaan. 

Nyt sitten olin saanut rahaa kahdesta eri paikasta, mikä ei tietenkään käynyt laatuun. Pyysin Kelan virkailijaa kirjaamaan ylös, mitä minulle oli SYT-kassasta tiedoksi annettu, jottei syntyisi vaikutelmaa, että harhauttamistarkoituksessa haen etuuksia yhtä aikaa kahdesta eri paikasta. Ja kulkeehan tieto kaiketi näiden kahden paikan välillä, hieman hitaanlaisesti vain. Kelan virkailija oli paaljon asiakaspalveluhenkisempi kuin kassan vastaava, sanoi että kyllä kassa ja Kela asiat keskenään sumplivat, Kela varmaankin laskuttaa kassalta takaisin minulle maksetut liikamaksut. Enempää harmia ja ikävyyttä ei minulle pitäisi koitua. 

Loppujen lopuksi, vielä yhden selvityksen Kelalle tehtyäni, jouduin itse makselemaan osan liikaa maksetusta etuudesta takaisin - osan sain pitää sosiaalisiin syihin perustuen! Takaisinperintä tapahtui hyvin asiakaslähtöisesti, sain vain jonkin aikaa joka kuukausi viisikymmentä euroa vähemmän lapsilisää. Samasta firmastahan molemmat etuudet tulevat. Loppu hyvin, kaikki hyvin.