Työtön luuseri töissä - epilogi

Aloitin nykyisessä työpaikassani tasan kaksi kuukautta sitten. Virallisesti olen osa-aikainen työntekijä, mutta toistaiseksi olen tehnyt koko ajan täyttä työviikkoa. Työnantajan eduksi lomat ym. määräytyvät kuitenkin työsopimuksessa mainitun kolmenkymmenen viikkotunnin mukaan. Noo, ensi viikolla on luvassa minullekin jo ensimmäiset kuuden tunnin työpäivät, ja hyvä niin - mukava päästä uudenvuodenaattona vähän aikaisemmin kotiin, ja perjantaiksi varasin itselleni kampaaja-ajan pitkästä aikaa. Niin, ja lähdinhän viime maanantainakin esimiehen luvalla kotiin tuntia ennen työvuoron loppua, kun oli niin hiljaista...

Meidän upouudessa yksikössämme olen jo "vanha" työntekijä, sillä minun aloittamiseni jälkeen meille on palkattu runsaasti uusia työntekijöitä ja koulutettu väkeä talon sisältä muista projekteista avustamaan ruuhkahuipuissa. Yksi myöhemmin aloittaneista tuli valituksi jo oman ryhmäni kanssa, muttei pystynyt heti tuolloin aloittamaan, ja yksi näistä uudemmista oli hakenut jo ensimmäiseen rekryyn, muttei tuolloin päässyt edes haastatteluun, ei kuitenkaan antanut periksi vaan haki uudestaan seuraavassa haussa - ja tuli valituksi! Jälleen yksi osoitus siitä, että sitkeys ja periksiantamattomuus kannattaa.

Tämän blogin kirjoittamisesta luovuin joku viikko sitten, osin siitä syystä, ettei aika yksinkertaisesti tuntunut riittävän säännölliseen bloggaamiseen, ja osin siksi, etten halunnut enää roikottaa Työtöntä luuseria perässäni. Aika oli ajanut sen kaverin ohi.

Vaikka uusia postauksia ei ole enää ilmestynytkään, blogissani on riittänyt kävijöitä edelleen tasaiseen tahtiin. Moni löytää blogiini googlaamalla jotain työttömyyteen liittyvää hakusanaa, tai esimerkiksi muihin aihetta käsitteleviin blogeihin jättämieni kommenttien kautta. Aihe kiinnostaa ja herättää keskustelua. Usein tulee vain valitettavasti sellainen olo, että monet työttömien blogit ovat omiaan pahentamaan työnhakijaparan jo ennestään kurjaa oloa ja lisäämään toivottomuuden tunnetta. Ymmärrän toki sen tuskankin; olinhan siellä minäkin, aina välillä. Mutta entä vertaistuki, valo pimeydessä? Löytyykö sitä?

Jos vain voisin, tahtoisin edelleen heiluttaa taskulamppuani kanssakulkijoiden näkökentässä. Tiedän kuitenkin, että moni työnhakija lakkasi lukemasta blogiani kun sain töitä. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Ja iik - joulupäivänä sen yrityksen toimitusjohtaja, jossa olen ollut reilut pari vuotta pienosakkaana ja useita kertoja tullut "lähes" palkatuksi, antoi ymmärtää heidän haluavan nähdä minut johtajan palkallisella pallilla firmassa helmikuussa tai ehkä jo aiemmin, mikäli neuvottelut sijoitusyhtiön kanssa päätyvät suotuisaan ratkaisuun. Mikäli tämä kauhuskenaario toteutuisi,  olisin entisten työnhakijakollegoiden silmissä luopiotakin pahempi. En enää edes pienipalkkainen perusduunari vaan  sydämetön, tunteeton johtoportaan edustaja. Tai jotain.

No, uskoo ken näkee - tuosta lafkasta on lupailtu minulle kaikenlaista jo niin monesti, että ihan satavarmasti en tämänkertaisiinkaan puheisiin luota. Ja minullahan on jo vakituinen työpaikka, jossa viihdyn. Alibi olla menemättä huomenna rasittavien sukulaisten luo monen sadan kilometrin päähän. Kun maanantaina on työpäivä. Olen kiitollinen. Edelleen ja joka päivä.

Työttömän luuserin korpivaellus on joka tapauksessa takanapäin. Näiden jälkisanojen myötä toivotan Sinulle, joka eksyt lukemaan tätä postausta, p a r e m p a a  u u t t a  v u o t t a! Elämästä voi nauttia, pienistä asioista saa ja pitää nauttia, oli töitä tai ei. Kun uskot itseesi etkä menetä toivoasi, kaikki on mahdollista!

Kiitos sinulle kun kuljit kanssani! Parempaa uutta vuotta t. Työtön luuseri töissä aka Elina <3

Luuserin Joulukalenteri: Viimeinen osa - jo nyt?

Olen tässä jo jonkin aikaa pähkäillyt, mitä tehdä tämän blogini kanssa. Bloggaus on ollut antoisa ja rakas harrastus, joka toi elämääni sisältöä työttömyyteni viimeisten kuukausien aikana. Tämä ei ollut ensimmäinen blogini, mutta tiheimmin päivitetty. Paneuduin kirjoittamisen ohessa myös moniin uusiin teknisiin juttuihin ja pyrin kehittämään blogiani, verkostoiduin muiden bloggareiden kanssa ja kun aikaa oli, myös luin paljon toisten blogeja. Muiden työttömien työnhakijoiden, mutta myös monen muun kiinnostavan bloggarin hengentuotteita.

Viime ajat on tuntunut, että blogimaailmalle on jäänyt aikaa aina vain vähemmän ja vähemmän. Pitkän työpäivän, työmatkojen ja asiainhoidon jälkeen ei ole myöskään välttämättä enää jaksanut ja halunnut palata tietokoneen ääreen ainakaan pitkäksi aikaa. Jostain on luovuttava, kun uutta tulee elämään.

Toiseksikin, blogini nimi ei enää vastaa tarkoitustaan eikä soita oikeita kelloja lukijoissani. Työtön en enää ole, luuseri en oikeasti ole koskaan ollutkaan, töissä olen mutta so what? Puhtaasti lifestyle-tyylinen bloggaus ei sittenkään ole aivan minua - en osaa laittaa kummoistakaan ruokaa, en sisustaa enkä tehdä käsitöitä tai askarrella, saati valokuvata. Onko minulla siis enää mitään sanottavaa tai annettavaa, kun työnhakijan arkea useimmiten sieltä kadun valoisammalta puolelta kuvaileva, mutta myös kipeitä hetkiä ja tuntoja esiin tuova agendani on tullut tiensä päähän?

Olen tullut siihen lopputulokseen, että on aika sanoa hyvästit ainakin tämän blogin osalta ja rauhoittua joulun odotukseen. Seuraava kirjoitustehtäväni tulee olemaan joulukorttien raapustus. Olen pahoillani, että Luuserin Joulukalenteri päättyy näin luuserimaisesti eli keskeneräisenä. Noh, olen herännyt tänään 05:15, lähtenyt kuudelta ajelemaan seiskaksi töihin ja palannut lopulta kotiin illalla viiden jälkeen rättiväsyneenä. Nyt on levon aika. 

On ollut ilo tutustua teihin kaikkiin ihaniin ihmisiin - ehkä tapaamme vielä jossain!

Antoisaa adventin aikaa ja joulun odotusta ihan kaikille!

Terveisin Työtön Luuseri - töissä aka Elina <3

Luuserin Joulukalenteri: Viikonlopun linkkirinki

Tämä Viikonlopun linkkirinki vietetäänkin näin itsenäisyyspäivän merkeissä. Mitä sinun itsenäisyyspäivääsi kuuluu? Kerrothan sen alhaalla kommenteissa!

Tällä kertaa linkkirinkiä emännöivät Minttu (Kivempi blogi) ja Elina (Työtön luuseri - töissä)

Ohjeet:

1. Linkkaa 1-3 postaustasi kuluneelta viikolta.

2. Seuraa tämän viikon emäntien blogeja (GFC:n tai Bloglovinin avulla).

3. Vieraile mahdollisimman monessa linkissä ja jätä kommentti.

4. Laita Viikonlopun linkkirinki -mainos postaukseesi tai blogisi sivupalkkiin. (Kopioi HTML-koodi allaolevasta laatikosta ja liitä se haluamaasi paikkaan blogissasi)

Haluaisitko emännöidä Viikonlopun linkkirinkiä Kivemman blogin Mintun kanssa? Laita sähköpostia: iammrskblog@gmail.com

<div class="kivempi-blogi-button" style="width: 300px; margin: 0 auto;">
<a href="http://kivempiblogi.blogspot.fi" rel="nofollow">
<img src="http://i1331.photobucket.com/albums/w590/minttukar/kivempiblogi/ViikonlopunLinkkirinki1_zpsd61923c2.jpg" alt="Kivempi blogi" width="300" height="300" />
</a>
</div>

An InLinkz Link-up

Luuserin joulukalenteri: Huomenna se alkaa..

Tänään sain nauttia kirkkaasta taivaasta ja jopa melkein auringonpaisteesta töihin mennessäni - iltavuoron hyviä puolia... Nyt alkaa kyllä puhti olla aika poissa, mutta onneksi huomenna on perjantai :) Ja sehän tarkoittaa myös Viikonlopun linkkirinkiä, jota olen huomenna mukana emännöimässä - pysykäähän kuulolla!

Tähdet pienet tuikahtaa,

meiltä huolet poistaa.

Revontulet hulmuaa,

valo meille loistaa.

Tähdet maata katselee,

loimu yötä valaisee,

meille uuden riemun suo,

joulun ihmisille tuo.

– Z.Topelius -

Blogiyhteistyötä

Olen aiemmin maininnut blogissani siitä, että minut on usein kohdannut satumainen arpaonni. Ja taas onnisti: voitin kolmen kuukauden ilmaisen mainospaikan I am Mrs K:n arvonnassa! Itse asiassa voitin sen jo yli kuukausi sitten, mutta sitten tuli pari muuttujaa, kuten se, että sain töitä ja tuli harkintaan blogin nimen muuttaminen. Lopulta nimi pysyi kuitenkin lähes entisellään, ja jonkinlaisen mainosbannerinkin onnistuin vääntämään vähäisillä taidoillani. Koska postaan vain harvoin englanniksi ja koska Mintulla on myös mainio suomenkielinen blogi, vaihdoin voittoni mainospaikaksi Kivemmassa blogissa. Siellä bannerini nyt komeilee sivupalkissa. Mitä mieltä muuten olette mainoksestani ja samalla uudesta yläbanneristani? Itse en ole siihen täysin tyytyväinen, mutta aika ja taidot loppuivat kesken tuossa vaiheessa. Apuna bannerin teossa käytin tietenkin Kivempaa blogia :)


Kivemman blogin lisäksi olen hakenut viime aikoina inspiraatiota ja yhteistyömahdollisuuksia facebookin bloggaajayhteisöistä. Pariin niistä olen liittynyt, mutta vielä en ole ehtinyt perehtyä tarkemmin siihen, millaisia haasteita ja yhteispostauksia ryhmissä on tarjolla. Tai ihan pikaisesti kyllä kävin tarjolla olevia vaihtoehtoja läpi, mutta satun vaan olemaan sen sortin bloggaaja, ettei esimerkiksi kosmetiikkakeskiviikko aiheena kolahda. Juuri nyt ei myöskään tunnu löytyvän aikaa ja voimia toisten blogien arvostelulle, mutta ehkä vielä joskus... Myös vieraskynäilyt vuoroin vieraissa -periaatteella kiinnostavat. Uudet ideat eivät toden totta ole nyt pahitteeksi, kun blogiltani putosi pohja yks kaks yllättäin satumaisen onnen (?) kohdatessa myös työrintamalla.

Puolentoista viikon päästä pääsenkin sitten jatkamaan yhteistyötä Kivemman blogin Mintun kanssa ja emännöimään Viikonlopun linkkirinkiä. Taidanpa tuossa yhteydessä raottaa hieman anonymiteettini verhoa ja paljastaa etunimeni...

Työtön luuseri - töissä!

Nyt Työtön luuseri on virallisesti töissä. Blogissaankin. Otsikko muuttui, ja nimikilpailun voitti Minttu! En siis vieläkään malttanut luopua luuseroinnistani. Rappiolla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla.

Uudet tilanteet ja jännitys vaikuttavat minuun niin, etten tahdo saada nukuttua. Saatan kyllä nukahtaa illalla aika piankin, mutta herätä parin tunnin päästä ja ollakin sitten monta tuntia hereillä. Kuin ihmeen kaupalla nukuin makeasti kuin lapsi rekrytointipäivää edeltävänä yönä, ja oloni ja vireystilani oli mitä parhain. Palaset loksahtivat siis siinäkin kohtaa paikalleen ja enkelit olivat mukana.

Sosiaaliset tilanteet eivät minua jännitä ja muutenkin sukellan hullunrohkeasti uuteen. Olen vain jonkinlaisessa hypertilassa kun niin paljon uutta tapahtuu ympärillä. Kynnys työelämään ei ole tuntunut korkealta, kun sen yli sain vihdoin luvan astua. Työpaikalla olen täysin tasavertainen ja samalla viivalla muiden kanssa; homma on meille kaikille uutta. Toki jotkin osa-alueet ovat tutumpia talon entisille työntekijöille, jotka nyt siirtyvät näihin uusiin tehtäviin, mutta minulla on taas muita vahvuuksia, jotka ilmeisesti painoivat vaakakupissa valinnassani. Meistä viidestä untuvikosta kaikki muut ovat muuten syntyneet 1980- tai 90-luvuilla... Helpottavaa oli kuulla, että kukaan ei saanut meidän takia kenkää pääkaupunkiseudulla; hekin siirtyivät uusiin tehtäviin.

Nyt väsyttää sen verran, etten jaksa postata pitempään. Voimalauluksi meille kaikille tähän loppuun Donkkareiden iki-ihana Hyvää yötä ja huomenta piiitkänä versiona:

Hyvää yötä ja huomenta, ehdit myöhemmin nukkua
24 tuntia toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta, hei älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa mut mikään ei oo vielä mahdotonta

Jostain syystä en saanut tota DonHuonotVEVO:n ihanaa keikkaversiota upotettua tähän, mutta tästä linkistä pääset katsomaan sitä. Hyvää yötä ja huomenta - hei älä vielä luovuta!

To Do -lista: Töiden alkaessa

Postaan nyt tällä erää viimeistä kertaa työttömän statuksella. Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä, mutta huomenna on alkamassa kuitenkin uusi elämänvaihe. Ainakin joksikin aikaa.

Valmistautuminen orastavaan työelämään vaatii muutamia toimenpiteitä, joista tässä tuttuun tapaan top 3 -lista:

1. Vaihda kassaa. Olen ollut tähän saakka yrittäjien työttömyyskassan jäsen. Yrittäjyyteni jälkeen olin kyllä jonkin aikaa töissä muka-palkansaajana, vaikken palkkaa saanutkaan - asuntoneuvottelijana (=kiinteistönvälitystä) provikkapalkalla. Tein koko aikana vain yhden kaupan, josta palkan sain matkakorvauksina. Summa ei tosin todellakaan kattanut kaikkia niitä kilometrejä, joita sen homman parissa tuli ajettua. Anyways, silloin mulla oli vielä niin sanottu jälkisuoja-aika menossa, enkä pitänyt kiirettä kassan vaihtamisessa. Ja kun sen homman lopetin ja jäin taas työttömäksi, menikin vähän pitemmän aikaa ennen kuin olin taas palkansaaja. Nyt on siis kassan vaihtaminen ajankohtaista.

2. Rastita verokortista vaihtoehto B. Mulla on tosi pieni ennakonpidätysprosentti, vain puolitoista prosenttia. Sehän kertoo siitä, ettei ole ollut palkkatuloillakaan juhlimista viime vuosina. Etenkin yrittäjyyden loppuvaiheessa en palkkaa juuri itselleni maksanut, starttirahalla ja matkakorvauksilla eleltiin. Palkkakauden tulorajat ovat verokortin vaihtoehdossa A kuitenkin tosi matalat, ja luulen että ne paukkuvat äkkiä yli pienemmilläkin tuntimäärillä. Ja sen jälkeen ennakonpidätys toimitettaisiin lisäprosentin mukaan, joka onkin sitten jo yli kolmekymmentä. B-vaihtoehdossa verot pidätetään yhden tulorajan mukaan, ja se on kyllä sen verran korkea että varmasti riittää tässä vaiheessa vuotta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että työmarkkinatuesta pidätetään aina se vakio 20 %.

3. Ratkaise blogisi jatko. Tää tuntuukin nyt aiheuttavan mulle kovasti päänvaivaa. Bloggaaminen ilmaisumuotona, vaikuttamiskeinona ja tietynlaisena uuden yhteisöllisyyden kanavana kiehtoo edelleen, mutta täysin tyhjästä uuden blogin ja blogi-identiteetin luominen ei tunnu parhaalta vaihtoehdolta. Olenkin saanut neuvoja brändätä blogiani uuteen suuntaan nimen ja toki myös sisällön vaihdoksella. Näin saisin ehkä uusia lukijoita ja säilyttäisin samalla entiset. Onhan mulla se toinenkin, telakalla oleva blogi, jota omalla nimelläni olen kirjoittanut, mutta se on keskittynyt taas nimeään myöten aikaisempaan ammattialaani. Tämä nyt alkava työ menee kyllä vähän sivuun siitä, eli tavallaan olen alanvaihtaja. Taas.

Mut hei, mullahan on täällä paljon älyttömän fiksuja lukijoita! Julistankin tässä nyt avatuksi nimikilpailun: Millä otsikolla Työttömän luuserin pitäisi jatkaa bloggaustaan? Vai pitäisikö aloittaa kokonaan uusi blogi?

Myös tulevasta sisällöstä otan mielelläni neuvoja ja toiveita vastaan. Pliis, auttakaahan Työtöntä (kohta ex-työtöntä) luuseria mäessä!

On kiitosten aika

Ei, en v ä l t t ä m ä t t ä ole lopettamassa bloggausta, vaikka tässä lasia kilistänkin ja kurkkuani kakistelen kiitospuheen pitämiseksi. Nyt on vaan ihan pakko jakaa tätä suurta ja ihanaa kiitollisuuden painolastiaan muillekin. Olen Auttajilleni sen velkaa.

Olen aiemmin postannut uskonnollisesta vakaumuksestani täällä. Muuten en suurta meteliä uskostani pidä, mutta aina se seuraa mukanani, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Ja vaikka on niitä päiviä, väliin useammin kuin harvoin, jolloin en todellakaan jaksa uskoa mihinkään, en edes Taivaan Isän hyvyyteen, niin jotenkin se pohjavire kuitenkin aina säilyy ja auttaa minut nousemaan taas pinnalle. Rukoilen erittäin paljon ja haen turvaa yläkerrasta, ja yleensä löydänkin, vaikkakin toisinaan pohjakosketusten kautta.

Ja sitten on nää arjen enkelit, joita kohtaan lähes päivittäin täällä maan päällä. Kaikki ihanat blogiystävät, joilta olen saanut paljon vertaistukea ja tsemppiä. Some- ja reaalimaailman ystävät ja läheiset, joista moni rukoilee puolestani. Ja erinäköiset sanat, joita joku lausuu tv:ssä, netissä, lehdissä, missä milloinkin ja jotka osuvat silmiini tai korviini juuri oikealla hetkellä luoden sen tarvittavan valonkajon tunnelin päähän. Ei nekään satu kohdalleni vahingossa. Uskoni Johdatukseen on järkkymätön.

Tässä yksi päivä sain Twitterissä Kimmo Rasilalta kovasti tukea. Monta enintään 140-merkkistä tsemppiviestiä. Tässä osa niistä:

Jokaisella meistä on paikkansa tässä kokonaisuudessa, niin vaikea kuin se joskus on ymmärtääkin.

Toisaalta uskon et niin kauan kuin hengitän elämässä kaikki voi muuttua sekunneissa hyväksi. Näin olen kokenut.

Kun tarpeeksi uskoo omaan tekemiseensä, niin ennen pitkää onnistuu. Sama pätee työnhaussa. Ei kannata antautua.

Usko omaan osuuteen riittää. Kukaan ei muista monestiko kaadumme vaan monastiko nousemme ylös.

Monelle auttajistani on jo lähtenyt henkilökohtainen viesti. Tässä kuitenkin vielä ihan kaikille yhdessä ja erikseen: KIITOS!! Kiitos että luette, kiitos että tuette, kiitos että rukoilette ja tsemppaatte, kukin tavallanne. 

Ilman teitä ja ilman Jumalaa en nyt olisi tässä.

Työssäoleva työnhakija

Soittelin heti aamusella TE-toimistoon palvelulinjani toimialapuhelimeen (kauppa, hallinto, opetus) ja kyselin miten toimia, kun aloitan maanantaina osa-aikatyön. Sain neuvon kirjautua omaan työnhakuuni TE-palveluiden sivuilla ja tehdä muutoksen työnhakuuni - ei päättää sitä, vaan muuttaa. Ihan siltä varalta, jos sattuisin saamaan soviteltua työmarkkinatukea Kelalta tulojeni päälle, jos tunteja on aluksi vähemmän. Olen nyt siis TE-toimiston silmissä työssäoleva työnhakija, eli en enää työtön. Eivät heidän toimenpiteensä eivätkä myöskään kunnan aktivointitoimenpiteet koske enää minua. Jos tunteja alkaa tulla reippaasti, voin lopettaa työnhakuni kokonaan, mutta tässä vaiheessa tämä on turvallisin vaihtoehto.

Huipputuloille en tässä hommassa pääse, mutta naisena ja suorittavan tason toimistotyöläisenä en ole koskaan päässyt nauttimaan yli 2100 euron palkoista. Laura Rädyn mukaan minua ei kai ole ollut olemassakaan? Ja toisaalta, minuakin valitsemassa olevat naiset olivat aloittaneet samassa firmassa myyntineuvottelijoina tai muuten ruohonjuuritasolta ja edenneet HR-palveluihin tai esimiestasolle. Kaikki lienee periaatteessa mahdollista, kun saa jalkansa firman oven väliin.

Kun ilmoittelin osa-aikatyöstäni työnhakutietoihini, yksi pakollisista kysymyksistä oli: Mitä kautta sait tiedon työpaikasta? Vaihtoehtoina oli TE-palveluiden eri kanavia sekä vaihtoehto "Muualta". Minun tapauksessani tieto tuli sieltä muualta: korvaamaton tietolähde oli Monsterin Paikkavahti, joka lähetti tiedon tästäkin työpaikasta sähköpostiini. Nyt laitoin vahdin tauolle - toivottavasti en tarvitse häntä vähään aikaan.

Seuraava dilemma onkin sitten, mitä tehdä blogille, jonka nimi on Työtön luuseri? Mulla on kuitenkin jonkin verran seuraajia niin Googlessa, Bloglovinissa kuin Twitterissäkin, ja sen lisäksi melko paljon anonyyminä blogissa vierailevia ihania ihmisiä. Kirjoittaminen on rakas harrastus ja on antanut todella paljon työttömyyteni aikana. Perustaako uusi blogi vai jatkaako tätä nimestään huolimatta? Naamablogiani en taida haluta jatkaa, sekin on enemmän menneen työ- ja harrastuselämäni hedelmiä eikä tunnu enää ajankohtaiselta.

Voihan tietenkin olla, että saan kenkää koeajalla ja statuksekseni tulee jälleen Työtön luuseri...

PS. Tämä postaus on mukana Kivemman blogin Viikonlopun linkkiringissä. Liittykäähän muutkin bloggarit mukaan!

Miksi työtön bloggaa?

Eilen Suomi24:llä eräs vajaa kaksi viikkoa sitten yllätyspotkut saanut henkilö kertoi alkaneensa melkein heti irtisanomisensa jälkeen etsiä aiheesta blogeja, vertaistukea, ja todenneensa niitä olevan vähän tilanteen yleisyyteen nähden. Nyt hän kertoi suunnittelevansa omaa blogia, ei työttömyysblogia vaan työttömyyden aiheuttaman uuden elämäntilanteen blogia teemalla Miten tästä elämääni jatkaisin. Toivotin hänet tervetulleeksi blogistien joukkoon, uusia näkökulmia tarvitaan ja jokaisella työttömällä(kin) on oma erilainen tarinansa.

Aloin sitten miettiä, mikä minut sai aloittamaan tämän blogin pitämisen vajaa puoli vuotta sitten. Minullahan oli jo blogi omalla nimelläni, tosin postasin sinne melko harvoin, korkeintaan pari kolme kertaa kuussa. Viime aikoina tahti oli vielä siitäkin harventunut, kun ei ollut enää niitä työasioita mitä mainostaa. Markkinointivälineeksihän blogin aikanaan oikeastaan perustin erään somekurssin innoittamana.

Mutta miksi työtön bloggaa? Tässä syitä:

1. Tarve purkaa sisimpiä tuntojaan

Tämä kai se on se ensisijainen primus motor. Minulla ainakin oli. Omalla nimelläni en pystynyt enkä halunnut olla kovin avoin niistä kipeimmistä asioista, jotka sieluani kaihersivat. Olin jakanut blogini osoitteen sukulaisille ja tutuille ja postaukset jaoin facebookissa. Kulissit kuntoon, muusta ei niin väliä.

Näin anonyyminä voin olla se mitä oikeasti olen. Täällä olen julkityötön, vaikkakin anonyymisti. Minä tarvitsin tätä. Todella.

2. Mielekäs ja antoisa harrastus

Bloggaaminen antaa päiviini sisältöä, ja muista blogeista saamieni ohjeiden avulla olen oppinut paljon uutta teknisistäkin asioista, kun olen uhrannut enemmän aikaa bloggaukseen. Aina aiheita ei ole helppo keksiä, mutta joskus ne tulevat kuin itsestään. Ja mitä useammin postaan, sitä enemmän itse innostun. Tätä harrastusta en enää vaihtais pois.

3. Vaikuttaminen ja vertaistuki

Tämä asia on tullut yhä tärkeämmäksi matkan varrella. Aluksi aloin kirjoittaa vain omista lähtökohdistani, ajatellen että olen varmaan ainoa työtön joka kehtaa blogata. Sitten aloin löytää ja seurata muiden työnhakijoiden blogeja ja yleistä keskustelua työttömyydestä. Tuli halu vaikuttaa asioihin omalta pieneltä osaltaan. Toisaalta haluan luoda myös positiivista henkeä vaikeisiinkin elämäntilanteisiin. Me ollaan täällä pallolla kuitenkin yhdessä, ei yksin!

Tässä minun syitäni. Mitkä ovat sinun syysi blogata tai lukea näitä juttuja?

Image: FreeDigitalPhotos.net by Salvatore Vuono

Milloin minusta tuli tuote?

Viimeksi eilen luin taas netistä, kuinka tärkeää onkaan olla läsnä somessa. Eikä edes riitä, että on läsnä, vaan someprofiilin tulee olla ehjä, myyvä kokonaisuus. Itsensä pitää brändätä.

En innostunut, vaan minua alkoi ahdistaa. Somepresenssin tärkeydestä on vaahdottu niin kauan, että pikkuhiljaa sanoma alkaa saavuttaa jo kansan syvimmätkin rivit. Itsekin aloitin bloggaamisen (omalla nimelläni) ja liityin facebookiin noin kolme ja puoli vuotta sitten istuttuani opintoihini liittyen parillakin luennolla ja seminaarissa, jotka käsittelivät somemaailmaa - tai web 2.0:aa, kuten siihen aikaan sanottiin. Sainko lisää myyntiä tai asiakkaita somen kautta yrittäjäaikoinani? No, kohderyhmästä johtuen suomenkielisestä somesta ei tainnut hyötyä juuri olla, mutta Vkontakte-ryhmä ("venäjänkielinen facebook") toimi kyllä mainiona työkaluna ja viestintävälineenä.

Vaan mihin katosivat kauniit ajatukset siitä, että "Jokainen ihminen on laulun arvoinen"? Milloin ihmisistä tuli tuotteita, joita pitää brändätä ja markkinoida? Ymmärrän, että tämä on nykypäivää; jopa te-toimistot ovat heränneet brändäyksen tärkeyteen. Ajatus sotii silti periaatteitani vastaan. Osaanko työni vasta silloin, kun liikun somessa kuin kala vedessä? Onko meillä nyt huippupääministeri, kun hän on kehityksen kärjessä kaikkine päivittäisine twiitteineen ja mediatemppuineen? Vai onko sittenkin niin, että homma alkaa toimia jo itseään vastaan, ja vielä tulee päivä, jolloin arvostetaan ihan muita asioita kuin sitä, montako somekanavaa kenelläkin on käytössä.

Tai sitten somesta tulee tosiaan jokapäiväistä leipää, niin kuin se noilla nuorilla jo tuntuu olevan. Toisaalta, kyllä nuoretkin linjaavat virtuaalista sosiaalisuuttaan hyvin eri tavoin. Meidän perheessä esikoinen ei ole halunnut liittyä mihinkään someyhteisöihin, edes siihen naamakirjaan, mutta WhatsAppin eri ryhmät laulavat joskus jopa 400 viestiä muutamassa tunnissa. Kuopus liittyi kesällä faceen, vaikka pitkään olikin sitä mieltä, ettei hänkään sinne mee, kun äiti ja muut vanhukset on vallanneet sen. Insta(gram) on hänen juttunsa, mutta sielläkään hän ei jaa selfieitä tai muuta henkilökohtaista, lähinnä maisema- ja kisukuvia, origameja ja sen sellaista. Ja iloitsee jokaisesta uudesta seuraajasta. No WhatsApp on hänelläkin käytössä (säästää kummasti tekstiviestikuluja) ja sitten joku Snapchat, josta kuvat kuulemma häviää saman tien.

Vaan niin pitkälle en kyllä halua mennä henkilöbrändäyksessäni kuin esimerkiksi Teemu Kunto. Vaikka häntä pidetäänkin erinomaisena esimerkkinä monipuolisesta sosiaalisen median työkalujen hyödyntämisestä hänen koottuaan koko sähköisen profiilinsa, esimerkiksi linkit facebookiin ja twitteriin, omille verkkosivuillensa, minä en haluaisi olla noin avoin. Tässä blogissa olen heittäytynyt melko avoimeksi, mutta anonyymisti. 

Enkä myöskään halua olla kuin Alexander Stubb. Minun silmissäni hän ei ole enää kaukana iskulauseita hokevasta Putous-hahmosta. Anteeksi nyt vaan Alex.

Image: FreeDigitalPhotos.net by Stuart Miles

Ettei totuus unohtuisi

Kevyt pikku postaus pyhäillan ratoksi:

Mä teen tätä

kun mun pitäis tarttua tähän

 

Ei hemmetti, elämähän on tuolla ulkona...  

Tämä lähtee nyt pelaamaan pingistä. 

Valoisampaa kesäkuuta kaikille lukijoilleni!

Blogeista ja vlogeista

Joskus, kun ei ole tarkkaa aikataulua, menee päivä yhdeksi haahuiluksi. Tänään kävi niin. Olen aamusta asti tehnyt matkaa suihkuun - käyn pesulla mieluummin aamulla tai päivällä kuin illalla, jolloin suihkuun on hirveä ryysis, eikä pienestä lämminvesivaraajastamme riitä vettä kuin korkeintaan puolelletoista peseytyjälle. Jos yrittää mennä suihkuun heti edellisen jälkeen, saa olla varma että sampoot saa huuhdella pois jääkylmällä vedellä. Ei kiitos.

Tässä kuitenkin seison edelleenkin läppärin edessä hiukset likaisina. Puhtaat vaatteet katsoin jo valmiiksi odottamaan, mutta sitten ajattelin tsekata vielä Sunnuntai-leivontahaasteen ja sit vielä pari jaksoa Kortesmäkeä ja sitä kautta törmäsin ilmiöön nimeltä Sara-Marie Forsberg. Olen kyllä huomannut, että kyseinen Smoukahontas on Blogilistan haetuimpia, ja jossain kuullut ohimennen mainittavan tuon nimen, mutten ole perehtynyt asiaan sen tarkemmin. Aikamoiseen pyöritykseen on neiti joutunut (tai päässyt) lyhyen vloggausuransa aikana: miljoonia klikkauksia YouTubessa, vierailuja eri maiden talk showeissa, oma netti-tv-sarja Ameriikan valloituksesta - mitä vielä lieneekään tulossa. Toivottavasti vaan tytön pää pysyy kasassa, kun menestys tulee niin yhtäkkiä. Lahjakas, kaunis, rohkea ja välitön ihminen. Kaikkea hyvää hänelle.

Äsken kun piipahdin Blogilistalla, huomasin Lähiömutsin kiipineen haetuimpien joukkoon. Sitä se julkisuus teettää - aamullahan häntä haastateltiin uutisissa liittyen verottajan uusiin ohjeisiin bloggaajien saamista ilmaislahjoista. Kaksi kolmasosaa bloggaajista on kuulemma lahjoja joskus saanut. Voin kertoa, että itse kuulun siihen vähemmistöön, joka ei ole bloggaamisestaan mitään kostunut, henkisen mielihyvän ja julkiblogini kyseessä ollen sukulaisten, ystävien ja tuttavien ilahduttamisen lisäksi. Tätä blogiahan en ole vielä kauaa pitänytkään, mutta eipä tämäkään listojen kärkiä hätyyttele. 

Mutta jos joku Blogimedian tai jonkin muun tahon edustaja sattuu näille riveille eksymään, tässä osoitteessa otetaan kyllä mielellään kaikki lahjoitukset vastaan. No vaikka järkkärikamera olis kiva, nyt kun kerran kysyitte, ei sit tarttis noita tuhruisia kännykuvia tänne blogiinkaan postata. Lupaan kertoa lahjoituksestanne kiltisti veroviranomaisille.

Ei päivittynyt

Mikähän tuota Blogilistaa riivaa? Postaukseni eivät ole päivittyneet listalle 16.4. jälkeen. Huomasin tosin eilen, että blogini tiedoista puuttui syötteen osoite, mutta eipä tilanne korjaantunut sen lisäämisenkään jälkeen, ja toisaalta päivitykset tulivat listalle normaalisti pääsiäispyhiin asti ilman syötteen osoitettakin. Varsinaista palauteosoitetta tai ylläpidon yhteystietoja en löytänyt mistään Blogilistan sivuilta, mutta eilen laitoin viestiä facebookin kautta ja tänään vielä kommentin Kehitysblogin viimeiseen päivitykseen, joka tosin oli tehty vuonna 2013. No fb:tä ei ollut päivitetty vuoden 2012 jälkeen et silleen. 

Kehitysblogiin oli joku muukin kommentoinut samasta viasta, olis kiva tietää onko tämä kuinkakin yleistä? Ja onko Sanoma Newsillä ylipäänsä millaiset resurssit varattuna sivuston ylläpitoon, Blogilista on kuitenkin kaiketi Suomen seuratuimpia ja käytetyimpiä blogisivustoja, ellei käytetyin? Reklamaatioiden onnistunut hoitaminen on oleellinen osa asiallista liiketoimintaa.

Pikkuhiljaa rupee kismittämään tällanen. Toki voin tässä höpötellä omaksi ilokseni, mutta olishan se ihan kiva et joku muukin näitä lukis, jos vaikka sattuis silmään jotain kiinnostavaa tai omaa elämää sivuavaa. Poika arveli et sensuroivat mut pois listalta kun erehdyin kiroomaan lievästi ekassa postauksessani. Noo, jos se siitä on kiinni niin sanotaanpa vielä kerran oikein kovaan ääneen: PERRKELE!!! Live-elämässä en kiroile juuri koskaan ja siksi se jälkikasvun huomion herättikin.

Somessa on tullut muutenkin lieviä takaiskuja, kun facessa kiertävään arkikuvahaasteeseen tähän mennessä haastamani ihmiset ovat molemmat kieltäytyneet kunniasta. Katotaas miten tänään käy.. Itellähän näitä arjen haasteita riittää, kun tässä kotona melkein kaiket päivät puuhastelen. Arkikuvina olen julkaissut grillitulia, mattoja tamppaustelineellä ja simaämpäriä tekotarpeineen. Nii-in, viikko enää vappuun vaikka pääsiäinen meni just. Jokos teillä on simat tuloillaan vai kaupastako ostatte?

Vkontaktessakin pyörähdin pitkästä aikaa, ja olihan siellä odottamassa viesti ja tervehdys poikineen. Yksi entinen asiakaskin oli ottanut yhteyttä kaivaten palveluksiani, pakko oli sanoa et sori mut nyt en voi auttaa ja suositella sitä firmaa joka mulle muutenkin on velkaa, jos vaikka saisivat sit joskus velkansa maksettua. No asiakashan oli jo tietenkin ehtinyt saada asiansa hoidettua muuta kautta.

Mut jos joku osaa neuvoa, mistä tuo päivittymättömyys voisi johtua ja miten saisin yhteyden Blogilistan ylläpitoon, olisin tosi kiitollinen!