Automatisoitu arki

Hain kirjastosta salasanan verkkopalvelua varten ja uusin ensimmäistä kertaa lainoja netissä ihan itte. Tulin ajatelleeksi samalla sahaavani omaa oksaani, tai ainakin kirjastotyöntekijöiden oksaa. Ja niinhän me kaikki tehdään, on tehty jo pitkän aikaa. Pankkipalvelut on siirtyneet suurelta osin nettiin, te-palvelutkin aina vaan enemmän ja enemmän, kauppaa käydään yhä enemmän verkossa... Toki se helpottaa tosi paljon etenkin näin syrjäseudulla asuvaa, mutta kyllähän kolikolla on kääntöpuolikin. Ajan kulkua nyt ei kuitenkaan voi pysäyttää, eikä pidäkään. Lieveilmiönä on vaan hyväksyttävä, että monilta aloilta työpaikat vähenee entisestään. Koskahan tulee aika, ettei pelkästään vanhusten sylikaverit ole konehylkeitä, vaan heidän hoitajansakin ovat robotteja (tai hubotteja, kuten ruotsalaissarjassa)... Toivottavasti ei koskaan!

Koditkin on nykyään suurelta osin niin koneistettuja, ettei kotitöihin mene murto-osaakaan siitä ajasta, mitä ennen meni. Tilalle on sitten tullut viihde-elektroniikka, lukuisat tv-kanavat, älylaitteet ja netti. Niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka meilläkin on paljon elämää helpottavia ja siihen sisältöä tuovia laitteita ja vempaimia, yksi puuttuu: meillä ei ole tiskikonetta. Ympäristö-määräysten takia meidän pitäisi uusia jätevesisysteemimme, jos koneistaisimme astianpesun, järven rannalla entisessä kesämökissä kun asutaan. Eikä moinen vempele oikein meidän pieneen keittiöön mahtuisikaan; meidän mökki on todellakin m ö k k i, ei hulppea iso omakotitalo kuten monen "mökit".

Etenkin näin kesällä, kun lapset ovat päivisinkin kotona ja kokkailevat väliin itsekin, tiskiä tulee tosi paljon. Ja kun käy vieraita, tiskivuori kohoaa Mount Everestin korkuiseksi. Silloin sitä aina haikailee tiskikoneen perään... Mutta toisaalta - tällä työttömällä ei koskaan ole tekemisen puutetta. Eri asia sitten onkin, viitsisikö sitä aina tehdä. Myöskään kotitöitä ei tarvitse sen kummemmin keksiä jälkikasvulle, tiskipöytä on harvoin täysin tyhjä. Ja tiskivuoro käy kyllä tarpeen tullen sanktiostakin.

Esikoisemme tuli juuri hyväksytyksi lukioon, jossa jokainen oppilas saa opintojensa ajaksi käyttöönsä iPadin, tietenkin tiukkoja käyttöehtoja vastaan. Nykyajan lukio-opiskelussa tieto- ja viestintätekniikka on oleellinen osa jokapäiväistä työskentelyä, ja suuri osa oppimateriaalista on sähköisessä muodossa, sovelluksina ja e-kirjoina. Niin se kehitys vaan kehittyy...

Hyvää suomalaisen työn päivää!

Sehän se on vappupäivän virallinen nimitys, noin niinku liputuspäivänä. Kaipa sitä saa työtönkin juhlistaa. Minä aloitin päivän juhlistamisen täyttämällä aamukahvipöydässä työmarkkinatukihakemuksen. Takana taas yksi kuukausi lisää työttömyyttä. Eilen pienosakkuusyritykseni tj lähetti kylläkin toivoa antavan nettilinkin uutiseen pilottihankkeesta, joka saattaisi kohtapuoliin työllistää minutkin. Ehkä en siis pian enää olekaan työtön luuseri. Uskoo ken näkee.

Kevään juhlaa vietimme joka tapauksessa perinteisin menoin munkkeja syöden ja simaa juoden. Alkoholipitoisten virvokkeiden nauttiminen rajoittui yhden oluttölkin jakamiseen puolison kanssa, migreenin uhallakin. Ei auttanut, aamulla niskan oikeaa puolta jomotti kuitenkin. Onneksi täsmänappi ja hyvät päiväunet korjasivat tilanteen ja iltapäivällä istuttiin jo grillikatoksessa viileää säätä uhmaten nautiskelemassa porsaan ulkofileepihvejä (tunnustan: ei suomalaisia, vaan Rainbow'n saksalaisia valmiiksi pakattuja -30 % alennuksessa olleita), jotka olin marinoinut anopin hyväksi havaitulla reseptillä eli ihan kuulkaa sinapilla ja ketsupilla.

Huomenna sitten taas paluu arkeen. Nuorimmainen tosin viettää vielä perjantaina vappujuhlia koulussa naamiaisten merkeissä, ja mikäs on viettäessä kun puvun tärkeät ja halutut osaset löytyivät lopulta kaikki: yksi äidin vaatekaapista, yksi Huuto.netistä ja yksi Mick'sistä asiakasomistajapäiviltä -20 % alennuksella. Minulla taitaapi olla edessä siivouspäivä. Josko sitä viikonloppuna lähtisi sukuloimaan, kun ei noi pojan harkatkaan oikein tunnu pyörivän nyt, kun suurin osa joukkueesta treenaa Epsanjassa. Vaan myöhän kannatetaan sitä tämän päivän juhlakalua, suomalaista työtä, ja poiketaan huoltsikalla nelostien varressa mummolaan päin ajellessamme.

Leivotaan, leivotaan

Viime päivinä on tullut leivottua kaikenlaista. Sunnuntaina leivoin pellillisen mokkapaloja tyttären luokan maanantaisia nyyttärijuhlia varten, eilen sämpylöitä, kun vaalea leipä oli päässyt loppumaan enkä jaksanut heti aamusta lähteä kauppaan, ja kun hiivaa sattui kerrankin olemaan jääkaapissa. Tänään olikin sitten vapun perinteisen munkinpaiston aika. Sain uutiskirjeessä Myllyn Parhaalta munkkireseptin, jota päätin kokeilla tavallisesti käyttämäni Kotiruoan reseptin sijaan - ja á vot, leipominen ei ole koskaan ollut näin helppoa kuin nyt! Tässä ohjeessa oli oikeastaan kaikkea muuta vähemmän paitsi jauhoja desin verran enemmän kuin yleensä käyttämässäni, hiivan ja maidon määrä tietty oli vakio. Jauhojen määrästäkö johtui vai mistä, mutta taikina ei tarttunut ollenkaan samalla tavalla käsiin, pöytään, joka paikkaan leipoessa kuin ennen. Ja mä kun oon luullut, että hyvän maun ja rakenteen vuoksi sen p i t ä ä olla tuommoista tarttuvaista. Mutta yhtä hyviltä nämä munkit maistuivat kuin ne hankalamman kautta leivotutkin.

Joku sanoi joskus, että paras tapa vähentää nuorisorikollisuutta on leipoa paljon kotona. Nyt on sitten koitettu kantaa kortemme kekoon tässäkin asiassa, vaikka useimmiten leipomukset tuleekin kannettua kotiin kaupasta. Ajallisesti suurempi panostus oman nuorisomme pitämiseksi kaidalla tiellä tapahtuu kuitenkin muualla kuin kotikeittiössä, esimerkiksi auton ratissa kuskatessa jälkikasvua vaikkapa 4H:hon, jossa muuten kyllä leivotaankin tosi paljon, tai jalkapalloharkkoihin.

Oikein ihanaa, hauskaa, rentouttavaa vappua kaikille lukijoilleni, munkeilla tai ilman!

Kirveelle töitä - entäs mulle?

Näin ihanan aurinkoisena päivänä on kiva puuhastella pihalla. Puuhommia riittää aina, mutta kirveellä en saa kyllä itse mitään aikaiseksi, vaan tyydyn tyttöjen hommiin ja kannan pöllejä metsästä pihaan ja katkon ja karsin pienempiä rankoja grillipuiksi.

Olis taas harkinnassa hakea työpaikkaakin. Tää on nyt sellainen paikka mihin pitää kirjoittaa oikein printtihakemus ja pistää kuoressa postiin. Työpaikkailmoitus mol.fi:ssä sisälsi tasan kolme sanaa: alan ja ammattinimikkeen. Revi sitten siitä. Kun kyselin lisätietoja ilmoituksessa mainitulta henkilöltä ja että kannattaako mun ylipäänsä hakea paikkaa ilman pedagogista pätevyyttä (ala on oikea mutta opettajan pätevyyttä mulla ei ole), sain vastauksen, että "Haemme tietysti pätevää opettajaa, mutta haun ollessa kesken en tiedä mikä tilanne on". Ja että minä itsehän päätän hakemisesta, hän ei voi valitettavasti päättää sitä puolestani. Huoh.

Täytyypä tuumata mitä teen. Eihän se tosin ota jos ei annakaan, mutta kovin suurta luottoa ei itselläni ole omiin mahdollisuuksiini. Vaikka mulla onkin peruskoulutus ja työkokemusta alalta, todennäköisesti paikkaa hakee moni akateemisen tai amk-tutkinnon suorittanut ja varmasti löytyy myös niitä päteviä opettajia joukosta. Oonhan mä tehnyt aikanaan peruskoulun puolella opettajan sijaisuuksia ja käynyt luennoimassa opiskelijoille nykyisestä alastani, mutta näinköhän se riittäisi mihinkään. Maksaneeko vaivaa? Kai se olis vaan yritettävä säilyttää positiivinen asenne ja usko omiin mahdollisuuksiin, mutku...