Kisalesken kissanpäivät

Luit oikein. En ole kesäleski, mutta kisaleski tunnen olevani. On meinaan kuukauden verran nyt jalkapallon MM-kisat päällänsä, ja meillä niitä seurataan tiiviisti. Siis perheemme miesväki seuraa. Itse en oikein jaksa innostua tuosta penkkiurheilusta, ellei kisaamassa ole oman perheen jäseniä...

(Kuva: FreeDigitalPhotos.net / vectorolie)

Mitäpä kisaleski sitten puuhaa iltapelien aikaan? Yksi mukava vaihtoehto on lähteä pyytämään kissoille iltapalaa - tai oikeammin iltakalaa. Kissojen maku poikkeaa siinä mielessä isäntäväkensä mieltymyksistä, että särjet maistuvat heille parhaiten - liekö vain meidän kissojemme ominaisuus? Ahvenista ronkelit syövät yleensä vain pään ja pyrstön, keskiosa jää lojumaan ja odottamaan päiviä parempia - herkkusärjet ahmitaan mitä kiireimmin parempiin suihin. 

Reino-tyttö pitää yleensä puolensa Saara-kollia paremmin (kyllä, luit taas oikein - meni sukupuolenmääritys poskelleen kissojen ollessa pentuja, muttei sitten lähdetty hyviä nimiä enää vaihtelemaan), kun on kalanjaosta kysymys - Repe hyökkää salamana puremaan sätkivältä kalalta pään poikki; Saaraa ainakin isommat kalat tuntuvat jopa pelottavan, vaikka muuten onkin kova pomottamaan siskoaan. Tänä kesänä ei ole tarvinnut edes lähteä poistattamaan ongenkoukkua kissan suupielestä (onnistuu muuten vain nukutuksessa, eikä ole ihan halpaa lystiä yksityisellä eläinlääkäriasemalla), kuten eräänä vuonna, kun oli vähän pienempikin onkija mukana touhussa...

Oppii se vanha koira uusiakin temppuja. Kummitätini puhui jokin aika sitten, kun kävimme hänen luonaan vierailulla, että hänen ystävänsä oli opettanut hänet nylkemään ahvenia. En ollut ennen kuullutkaan, että kaloja voi nylkeä! No eikun googlettamaan, miten homma käytännössä tapahtuu... Ja kun tytär toi pari onkimaansa ahventa sanoen, että näille pitäisi tehdä jotain, otin ja kokeilin, miten se nahka oikein ahvenelta lähtee. Ei ehkä mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaan, mutta lähti kuitenkin jopa ihmeen helposti! Tästä lähtien taitaa pienemmätkin ahvenet päätyä paistinpannulle kissojen ruokakupin sijaan, kun ne kerran saa noinkin vaivatta putsattua. Se pienten kalojen suomustaminen kun on tuntunut niiiiin työläältä hommalta :)

 

Työttömän tortillat

Vaikka tämä ei varsinaisesti mikään ruokablogi olekaan, aattelin tähän väliin heittää esimerkin siitä, kuinka meillä hifistellään, kun oikein halutaan herkutella. Tortilloista tykkää koko perhe, mutta niitä tulee jostain syystä laitettua aika harvoin. Sitä paremmilta ne sitten maistuvatkin. Kuvaa ei ole, koska herkut on syöty parempiin suihin ajat sitten.  

Tässä siis tämän pyhäpäivän resepti á la työtön luuseri:

Työttömän tortillat

1 pkt Pirkka täysjyvävehnätortilloja (8 kpl)
1 purkki Pirkka keskivahvaa salsadippiä
400 g sika-nauta jauhelihaa (3,98 €/kg)
puoli pussia pizzakuutioita
suikaloitua varhaiskaalia (0,99 €/kg)
loput terttutomaatin lohkot mitä vielä oli jäljellä
italiansalaattia

Jauheliha ja pizzakuutiot ruskistetaan kevyesti, joukkoon sekoitetaan salsadippi. Tortilloita lämmitetään hieman ennen ruokapöytään nostamista. Sitten vain täytellään oman mielen mukaisiksi.

Ostan aina mahdollisimman paljon tarjouksesta, näistäkin aineksista pizzakuutioissa ja italian-salaatissa oli punainen -30 % tarra ja itse asiassa viimeinen käyttöpäivä eilen. Mutta kun meillä ei ruokaa haaskata eikä heitetä hukkaan. Nenä ja suu kertovat, onko ruoka syömäkelpoista, ja mitä ei enää ihmisille arvaa tarjota, sen syövät kissat. Tähteistä saa aterian, ylijääneistä keitetyistä perunoista pyttipannun ja riisistä ja currykastikkeesta risoton, kun lisää mukaan mitä nyt kaapista sattuukin löytymään.

Tytär valitti, että meillä on vähemmän täytteitä kuin koulun tortilloissa - niissä oli kuulemma kahdeksan täytettä, muun muassa ananasta. Selitin, että onhan tässäkin vaikka mitä, kun aletaan erittelemään vaikka italiansalaatin tai salsadipin ainesosia. Hyvinpä maistui näinkin, ens kerralla sitten ananasta mukaan. Tytär on alakoulun viimeisellä luokalla, ja heidän koulussaan kutoset saavat perinteisesti päättää viimeisen kouluviikon ruokalistasta. Tortillat olivat listalla :)
 
 Ja jälkkäriksi kahvia ja päärynä-toffeejätskiä - nam....

 

Hyvää suomalaisen työn päivää!

Sehän se on vappupäivän virallinen nimitys, noin niinku liputuspäivänä. Kaipa sitä saa työtönkin juhlistaa. Minä aloitin päivän juhlistamisen täyttämällä aamukahvipöydässä työmarkkinatukihakemuksen. Takana taas yksi kuukausi lisää työttömyyttä. Eilen pienosakkuusyritykseni tj lähetti kylläkin toivoa antavan nettilinkin uutiseen pilottihankkeesta, joka saattaisi kohtapuoliin työllistää minutkin. Ehkä en siis pian enää olekaan työtön luuseri. Uskoo ken näkee.

Kevään juhlaa vietimme joka tapauksessa perinteisin menoin munkkeja syöden ja simaa juoden. Alkoholipitoisten virvokkeiden nauttiminen rajoittui yhden oluttölkin jakamiseen puolison kanssa, migreenin uhallakin. Ei auttanut, aamulla niskan oikeaa puolta jomotti kuitenkin. Onneksi täsmänappi ja hyvät päiväunet korjasivat tilanteen ja iltapäivällä istuttiin jo grillikatoksessa viileää säätä uhmaten nautiskelemassa porsaan ulkofileepihvejä (tunnustan: ei suomalaisia, vaan Rainbow'n saksalaisia valmiiksi pakattuja -30 % alennuksessa olleita), jotka olin marinoinut anopin hyväksi havaitulla reseptillä eli ihan kuulkaa sinapilla ja ketsupilla.

Huomenna sitten taas paluu arkeen. Nuorimmainen tosin viettää vielä perjantaina vappujuhlia koulussa naamiaisten merkeissä, ja mikäs on viettäessä kun puvun tärkeät ja halutut osaset löytyivät lopulta kaikki: yksi äidin vaatekaapista, yksi Huuto.netistä ja yksi Mick'sistä asiakasomistajapäiviltä -20 % alennuksella. Minulla taitaapi olla edessä siivouspäivä. Josko sitä viikonloppuna lähtisi sukuloimaan, kun ei noi pojan harkatkaan oikein tunnu pyörivän nyt, kun suurin osa joukkueesta treenaa Epsanjassa. Vaan myöhän kannatetaan sitä tämän päivän juhlakalua, suomalaista työtä, ja poiketaan huoltsikalla nelostien varressa mummolaan päin ajellessamme.

Leivotaan, leivotaan

Viime päivinä on tullut leivottua kaikenlaista. Sunnuntaina leivoin pellillisen mokkapaloja tyttären luokan maanantaisia nyyttärijuhlia varten, eilen sämpylöitä, kun vaalea leipä oli päässyt loppumaan enkä jaksanut heti aamusta lähteä kauppaan, ja kun hiivaa sattui kerrankin olemaan jääkaapissa. Tänään olikin sitten vapun perinteisen munkinpaiston aika. Sain uutiskirjeessä Myllyn Parhaalta munkkireseptin, jota päätin kokeilla tavallisesti käyttämäni Kotiruoan reseptin sijaan - ja á vot, leipominen ei ole koskaan ollut näin helppoa kuin nyt! Tässä ohjeessa oli oikeastaan kaikkea muuta vähemmän paitsi jauhoja desin verran enemmän kuin yleensä käyttämässäni, hiivan ja maidon määrä tietty oli vakio. Jauhojen määrästäkö johtui vai mistä, mutta taikina ei tarttunut ollenkaan samalla tavalla käsiin, pöytään, joka paikkaan leipoessa kuin ennen. Ja mä kun oon luullut, että hyvän maun ja rakenteen vuoksi sen p i t ä ä olla tuommoista tarttuvaista. Mutta yhtä hyviltä nämä munkit maistuivat kuin ne hankalamman kautta leivotutkin.

Joku sanoi joskus, että paras tapa vähentää nuorisorikollisuutta on leipoa paljon kotona. Nyt on sitten koitettu kantaa kortemme kekoon tässäkin asiassa, vaikka useimmiten leipomukset tuleekin kannettua kotiin kaupasta. Ajallisesti suurempi panostus oman nuorisomme pitämiseksi kaidalla tiellä tapahtuu kuitenkin muualla kuin kotikeittiössä, esimerkiksi auton ratissa kuskatessa jälkikasvua vaikkapa 4H:hon, jossa muuten kyllä leivotaankin tosi paljon, tai jalkapalloharkkoihin.

Oikein ihanaa, hauskaa, rentouttavaa vappua kaikille lukijoilleni, munkeilla tai ilman!