Ei aihetta aktivointiin

Huh, selvisin säikähdyksellä aktivointihaastattelusta. Pala kakkua.

TE-palvelujen työnhakutietojeni mukaan kunnan palveluohjaaja eli työvalmentaja oli pyytänyt kutsumaan minut aktivointiin, koska 180 päivää työmarkkinatuella ansiosidonnaisen jälkeen oli tullut täyteen. Minä kun käyn kunnalle kovin kalliiksi (sakkomaksun takia), kun on lapsikorotukset ja kaikki. 

Eilen sitten pyyhälsin paikalle sovittuun aikaan ja huutelin kunnanviraston aulassa, että missäs se työvalmentaja ottaa vastaan. Keskuksesta huikattiin takaisin, että tuolla kunnanhallituksen huoneessa se työkkärin ihminen oottelee, ovi on auki. Ja johan virkailija tulikin ovelle vastaan. Palveluohjaaja ei nyt valitettavasti olekaan paikalla, hänen piti lähteä palaveriin kaupunkiin. No eipä haittaa mittään, tuumasin.

Taisi olla parempi niin. Kunnan edustaja olisi saattanutkin nakittaa minut ihan piruuttaan - ja omia pointsejaan nostaakseen, koska hänenkin työsuhteensa on taas katkolla vuodenvaihteessa - johonkin ns. kuntouttavaan työtoimintaan, koska laki siihen mahdollisuuden antaa. Mutta te-toimiston virkailija oli onneksi ihan tolkun ihminen, ja näki ja kuuli jutuistani (joita tavalliseen tapaani taas tuli ja paljon), että olen aktiivinen työnhakija joka ei tarvitse erityistä tukea. 

Olen Työnvälitys- ja yrityspalvelulinjan asiakas edelleen, en sen toisen jonka nimeä en nyt muista, josta ihmisiä ohjataan aktivointitoimien piiriin. Aktivointisuunnitelmaa ei laadittu, koska virkailija ei nähnyt tarvetta sille. Mukaani sain palveluohjaajan jättämän kirjekuoren, joka sisälsi palveluohjaus- ja tilannekartoituksen sekä suostumuspapereita henkilötietojen vaihtoon ja keräämiseen viranomaistyössä, mutta niiden palauttaminen on vapaaehtoista ja täysin omassa harkinnassani. Hyyyyvin pitkällisen harkinnan jälkeen (noin 0,5 sekuntia) olen päättänyt jättää ne palauttamatta.

Vaara ohi siis ainakin joksikin aikaa. Voin taas keskittyä rauhassa omatoimiseen työnhakuun ja muuhun elämään sekä odotella mahdollista kutsua työvoimakoulutushaastatteluun saapuvaksi. Toki tilannetta katsotaan taas uudelleen, ellen pääse töihin tai koulutukseen. Lohduttaa kuitenkin huomata, että tässä mielivaltaisten kafkamaisten (lue: vorssalaisten) kuntouttamistoimenpiteiden maailmassa löytyy vielä ihan inhimillisesti ja maalaisjärjellisesti toimiviakin työvoima-asiantuntijoita elikkäs näitä työkkärin tätejä ja setiä.

Image: FreeDigitalPhotos.net by KEKO64

Kutsu aktivointihaastatteluun

Nyt se pelätty kirje sitten tuli. Minut kutsuttiin keskustelemaan työllistymisestä, koulutuksesta, elämäntilanteestani ja toimeentulostani yhdessä TE-toimiston asiantuntijan ja kunnan edustajan eli palveluohjaajan kanssa. Jipii. Oikein riemusta kiljuen odotan tapaamista.

Mukaan pitäisi ottaa sellaiset ammattiin ja koulutukseen liittyvät todistukset sekä työkykyyn ja terveydentilaan liittyvät todistukset tai selvitykset, joita en ole aiemmin esittänyt TE-toimistossa tai sosiaalitoimistossa. No ei kai sellaisia ole, muistaakseni. Sossussa en ole käynyt ja TE-toimistossa esittänyt kaikki välttämättömimmät, ja vain ne. Tietty jos kipasis hakemassa terkkarista hullun paperit, mitähän ne siihen sanois?!?! Ja onnistuiskohan tuo...

Mikäli en saavu kutsussa mainittuun haastatteluun tai ilmoita mahdollisesta esteestä etukäteen ja sovi uutta haastatteluaikaa, työnhakuni katkeaa ja Kelan maksama työmarkkinatuki keskeytyy. Jos saisin toimeentulotukea, sekin voisi alentua. Lisäksi seurauksena voi olla työttömyysetuuden menettäminen määräajaksi. Kävisipä flaksi ja pääsisin hakemani työvoimakoulutuksen tiimoilta haastatteluun ennen tätä "aktivointihaastattelua", tai jos se vaikka sattuisi harmittavasti just samalle päivälle... 

No eipä siinä mittään, käydään juttelemassa. Kunhan eivät rupea aktivoimaan mua mihinkään kuntouttavaan työtoimintaan.

Kukka kauniille ei-vastauksille

Sen verran oli pakko aktivoida itseään te-toimiston kirjeen saavuttua, että laitoin taas liikkeelle yhden avoimen hakemuksen. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka kerrankin tärppäis. Joskus ei-vastauksetkin ilahduttavat, jos ne on muotoiltu oikein kauniisti. Niin kävi tällä kertaa. Viisi minuuttia hakemuksen lähettämisen jälkeen postiin pärähti vastaus, jossa kiiteltiin viestistä ja mielenkiinnosta yritystä kohtaan ja pahoiteltiin sitä, ettei työvoimalle ollut juuri sillä hetkellä tarvetta. Mutta viestin jatko takasi hyvän mielen ja toivonkipinän:

Juuri tällä hetkellä meillä ei ole työvoiman tarvetta, mutta tilanteet vaihtelevat välillä melkoista vauhtia! Välitän viestisi edelleen sekä myymäläpäälliköllemme että ravintolamme esimiehelle ja he ovat tarvittaessa sinuun yhteydessä mikäli jotain ilmaantuu!

Mukavaa syksyn jatkoa!

Ystävällisesti

  ---------

  toimitusjohtaja

Tulihan niitä ei-vastauksia eilen muitakin. Ely-keskukselta tupsahti kolme kiitoskirjettä sähköpostiin, kolmesta eri TE-toimiston virasta joita olin hakenut. Valitut henkilöt oli mainittu sekä saapuneiden hakemusten määrä. Ainakin yksi nimistä oli minulle entuudestaan tuttu, palvellut minua TE-toimistossa ennenkin. Ja hakemusten määrät: ensimmäiseen virkaan 143 hakemusta, toiseen (virkoja kolme kappaletta) 225 ja kolmanteen 107. Että repikää siitä sitten.

Työvalmentajan juttusilla

(Kuva: www.sclera.be)

Törmäsin eilen lenkillä naapurin rouvaan, kuntamme työvalmentajaan. Tietysti puhe kääntyi työasioihin, ja naapuri kyseli että jokos mulla on se viissataa päivää täynnä. On tokkiisa, ollut jo jonkin aikaa, vastasin, ja hän siihen: Tervetuloa sitten vastaanotolle lokakuussa! Kohta ilmeisesti on taas uudet listat pitkäaikaistyöttömistä lähdössä te-toimistosta kuntaan päin...

Mä oon jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksen hänen listoillaan vielä ole näkynyt, vaikka ansiosidonnaisen 500 päivää tuli täyteen jo joskus viime syksynä ja nyt ollaan menty jo hyvän aikaa työmarkkinatuella. Tänään sitten tajusin nettiä selaillessani, että kuntien työllistämisvelvoite ja työmarkkinatukimaksut (tällä hetkellä puolet passiivisella työmarkkinatuella olleiden yli 500 päivän pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatukimaksusta) lasketaankin työmarkkinatuelle putoamishetkestä, ei koko työttömyyden ajalta. 

Työmarkkinatukea olen itse nautiskellut nyt 250 päivää, eli ihan vielä ei olekaan hengen hätä joutua johonkin kuntouttavaan työtoimintaan vanhainkodille tai nuorisotiloihin vähintään neljäksi tunniksi viikko. Se on sitten kuulemma edessä ellei muuta keksitä - ja kukaan ei kuulemma yllätys yllätys halua ainakaan Nuokulle. Sanovat että laita vaikka se karenssi mutta minen mene. No eihän kunnan työntekijä karensseja määrää, se on sitten te-toimiston päätös jos niin käy. Eipä kai tuo neljä tuntia viikossa niin paha olisi, vaikka toki sitä mieluummin tekisi jotain minkä on itse valinnut ja hakenut...

Vuodenvaihteessa tilanne saattaa olla jo toinen. Ensi vuonna kuntien maksuraja kiristyy 300 päivään, ja maksettavaa on vähintään puolet työmarkkinatukimaksusta. Joissakin kaavailuissa maksu nousee portaittain jopa 70 prosenttiin, kun työttömyys on jatkunut yli tuhat päivää. Kunnat ovat syystäkin huolissaan; kuntien taloudellisten velvoitteiden pelätään ainakin kolminkertaistuvan nykytasosta. Esimerkiksi Joensuun kaupunki maksaa tänä vuonna työmarkkinatukimaksuja 4,2 miljoonaa euroa; ensi vuonna maksun ennakoidaan olevan ainakin 12 miljoonaa euroa. Ja ketkäs muut tässä joutuvatkaan ahtaalle kuin me työttömät. Töitä pitäis löytää ja äkkiä, mutta mistä - meidän maakunta paistattelee valtakunnan kolmantena sekä työttömyysasteella että työttömyyden kasvulla mitattuna.

Eipä tosin ole hääppösempi itse työvalmentajankaan tilanne, vaikka reilusti säästöä hän on kunnalle tuonutkin etsimällä isolle joukolle pitkäaikaistyöttömiä työtä tai toimintaa vaikka kivien ja kantojen alta paikallistuntemuksensa, verkostoidensa ja innostuksensa myötävaikuttamana. Pikkasen saattaa työmotivaatioon vaikuttaa se, että jo pari kertaa määräaikaisena jatkettu työsuhde ei jatkukaan nyt vakituisena kuten alun perin oli luvattu, eikä edes vuoteen 2017 kuten seuraava lupaus kuului, vaan kunnanhallitukseen lähtenyt ehdotus jatkaisi työsuhdetta vain vuoden 2015 loppuun. Rouva tuskailikin, että eivätpä omat työllisyysnäkymätkään liene kummoiset, jos jää työttömäksi 58-vuotiaana eikä eläkeputkeenkaan pääse.

Jos annetaan lisää rahaa (=vakinaistetaan virka) perhetyöhön, täytyy vuorostaan nipistää työllistävästä toiminnasta. Ja jos työllistetään, ei rahaa riitä enää sisäilmaongelmien ja kosteusvaurioiden korjaamiseen. Ikuinen dilemma. Kun peittoa jatketaan toisesta päästä, samalla leikataan toisesta. Hölmöläisten hommaa.

Pianko listoilla?

Väliin paistaa, väliin sataa, muttei onneksi sentään lunta tai rakeita kuten viime tiistaina. Eikä niin kylmä ole kuitenkaan, etteikö uimassa olisi tarennut juhannussaunasta käydä. Asiat on siis melko lailla mallillaan, näin työttömällä työnhakijallakin.

Mun jussini alkoi oikeastaan eilen illalla siitä, kun olin saanut yläkerran imuroitua ja lapset oli saaneet tiskattua. Nuorisolle jäi hommaksi yläkerran lattian pesu, kun minä lähdin vielä pyörähtämään naapurissa joukkueen asioilla ja samalla kahvittelemassa. Naapurin emäntä työskentelee meidän kunnassa työvalmentajana eli työllistää pitkäaikaistyöttömiä. On hänen kauttaan moni saanut ihan haluamansalaisenkin paikan, mutta valitettavan usein kyseinen toiminta on lähempänä uhkailua ja kiristystä kuin asiakkaan toiveiden toteuttamista. Mää pärjäisin ihan hyvin näinkin; ei mua tartte väkisin alkaa työllistää mihinkään omalta kannaltani paskaduuniin. 

Rouva sanoi jännittävänsä, koska mää ilmestyn hänen listoilleen - enimmäkseen hänen asiakkaansa ovat kuulemma viiskymppisiä miehiä. Joo kyllä mäkin sitä vähän jännitän. Ihme kyllä en listoilla vielä ole, vaikka viissataa päivää on tullut täyteen jo ajat sitten, reilu kuukausi sitten täyttyi 180 päivää työmarkkinatukea ja nyt mennään tarveharkintaisella. Noo, mies opiskelee työmarkkinatuella eli tarvetta kyllä on.

Oisko niillä sitten joku muukin kriteeri tuohon työvalmentajan listalle joutumiseen kuin pelkkä työttömyyspäivien määrä? Mullahan lukee työllistymissuunnitelmassa, että olen omatoiminen hakija, joka käyttää te-palvelut.fi -sivuston palveluja sekä kontaktejaan. Tuohan tarkoittaa siis myös sitä, etten tarvitse työvalmentajan palveluja, eikö? Toivottavasti näin on. Työnhakuni on voimassa tällä suunnitelmalla joulukuun alkupuolelle saakka, ja annetun tehtävän "Haen työpaikkoja" olen käynyt klikkaamassa tehdyksi jo hyvissä ajoin, etten vaan unohtaisi ja joutuisi selvittelemään tekemättä jättämisiäni. Enkä edes valehdellut klikatessani; vasta naputtelin taas yhden avoimen hakemuksen netissä.

Olis kuulemma aamu- ja iltapäiväparkissa töitä, työvalmentaja kertoi. Ja lisäsi samaan hengenvetoon, etteihän mua voi sinne laittaa, kun mun pitää poikaani kuskata aina iltapäivisin. Ei onneksi muistanut, että poika muuttaa syksyllä kaupunkiin opiskelemaan - ja toivottavasti ei muistakaan. Vaikka kyllähän tuokin homma sinänsä menis paremman puutteessa, vaikkei palkka varmasti kummoinen oliskaan - eipähän tarttis minkään myynti-provikan varassa tehdä töitä niska limassa...

Työhaastattelussa

Olin eilen työhaastattelussa. En tosin omassani - itse olen päässyt työnhaussani haastatteluun asti viimeksi viime syksynä, kun hain erääseen rekrykoulutukseen. Tuolloin selvisin kuulemma toiselle sijalle ko. paikkaan hakeneista. Noo, vähältä piti ei lasketa.

Tällä kertaa istuin pöydän toisella puolella, vaikka itse asiassa samalla puolella pöytää hakijan kanssa kyllä istuttiinkin... Mutta kuvaannollisesti siellä toisella puolen. Kuulun nimittäin erään järjestön paikallisyhdistyksen hallitukseen, ja hallitus päättää yhdistyksen palkkalistoille otettavista henkilöistä ja haastattelee heidät. Yhdistyksen talous on tietenkin aina tiukoilla, ja töihin palkataan vain palkkatukeen oikeutettuja pitkäaikaistyöttömiä. Työvalmentaja oli ohjannut haastatteluun oikein pätevän, sopivan ja innokkaan ehdokkaan, joka sitten tulikin valituksi työhön. 

Tiedän lähipiiristäni, että aiemmin tätäkin palkkatukipaikkaa on työttömyysetuuden menettämisen uhalla pakotettu hakemaan sellaisia henkilöitä, joita tämä ala ja virka ei oikeesti yhtään kiinnosta. Ja eihän se niin saisi olla. Nykyinen työttömyysetuusjärjestelmä vastikkeellisuuksineen on yksilöä kohtaan alentava ja sisältää asenteen, että kaikki pitkäaikaistyöttömät ovat työtä pakoilevia lusmuilijoita.

Ja tulihan tämä asenne esiin eilenkin haastattelun jälkeen, hakijan poistuttua. Eräs hallituksen jäsenistä avasi sanaisen arkkunsa kerratakseen sitä, millaisia hakijoita sitä on tähän virkaan ollutkaan - kuulemma sellaista porukkaa, joka ei pysty eikä edes halua yhtään mihinkään työhön. Just joo. Minä katselin varpaitani ja mietin, ettei taida rouva tietää että joukossamme lymyää juuri nyt paha paha pitkäaikaistyötön. Ettäs ovatkin sellaisen menneet valitsemaan hallitukseen.

Kansalaispalkka, vastikkeeton perustulo. Utopiaa lienee nykyisessä taloustilanteessa. Silti - miksi syyllistää ja kiusata työttömiä loputtomiin, kun kaikille ei kuitenkaan tunnu töitä riittävän. Kotiäidit syyllistetään, jos he eivät lähde töihin heti kun lapsi on täyttänyt kolme vuotta. Maaseudun miehet syyllistetään, jos he elävät vähällä, lämmittävät torppansa oman metsän puulla, kalastavat, marjastavat, vaan eivät ole vieraalla töissä. Tahtoen tai tahtomattaan, oma vika. Niin se vaan menee. Valitettavasti.

Image: FreeDigitalPhotos.net by David Castillo Dominici

Lämpenevää?

Grillikausi on avattu, ja mittari on meilläkin hiponut jo 16 astetta. Taitaa tulla kesä?

Lämpenevältä vaikuttaisi myös työrintamalla. Vaikka skype pysyikin hiljaa lukuun ottamatta tyttäreni näh näh -viestejä yläkerrasta, vastasi ehkä-tulevan-työpaikkani tj uteluihini sähkö-postitse kertoen, ettei firma tällä hetkellä toimi alalla, jota minulle tulleet kyselyt koskevat, vaan keskittyy muihin asioihin. Nyt tiedän sentään, mitä vastata kyselijöille, ja osaan ohjata heidät suoraan "muihin kohteisiin". Seuraava kysymys olikin tietysti: jos ei tätä niin mitä sitten? Mikä on tuleva roolini yrityksessä vai onko sitä ollenkaan? Siihen tj:llä oli melkoisen seikkaperäinen vastaus valmiina, tulevaisuuteni on siis ajateltu valmiiksi ja hyvissä käsissä. Eipä siinä mittään, toivotaan että kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan. Kysyessäni onko hänellä mitään uutisia, mitään uutta kerrottavaa, ei vastausta enää kuulunut.

On tää melekosta avaimenpiilotusta koko souvi. Lämpenee, lämpenee, polttaa, polttaa - mutta löytyykö avain? Odottaako sateenkaaren päässä aarre? Poikiiko sijoitukseni, osakkuuteni start-upissa vielä joku päivä työpaikan vai rakennellaanko tässä pilvilinnoja tuuleen? Liikaa kysymyksiä, liian vähän vastauksia. 

Entä kuinka kauan työkkäri jaksaa odottaa lupausten mahdollista täyttymistä? Olen saanut olla täysin rauhassa koko tämänkertaisen työttömyysaikani, yhtään työhönosoitusta tai edes ehdotusta ei ole tullut. Reilun parin viikon kuluessa on kuitenkin otettava yhteyttä te-toimistoon työnhaun uusimiseksi, ja tiedän että naapurin työvalmentajan sormet syyhyävät päästä työllistämään minut ihan mihin tahansa yhdeksän euron päiväpalkalla, kun me pitkä-aikaistyöttömät joilla on vielä lapsiakin tullaan kunnalle niiiin kalliiksi. Joten voipi olla, että pian työllistymissuunnitelmakseni ei enää riitäkään pelkästään omatoiminen työnhaku ja CV-nettiin tutustuminen...