Tulipa mieleeni, että miksei työttömyyttäkin voisi vaihteeksi ajatella "täydellisenä taukona"? Kun se nyt kumminkin on eikä sille just nyt mitään voi (paitsi hakea töitä, mutta sekään ei aina välttämättä tepsi), niin miksi käyttää päivänsä sen murehtimiseen, ettei vieläkään oo niitä töitä. Vaikka kuinka sitä murehtis ja märehtis, ei se sillä muuksi muutu. Itsesyyttelyähän voi jatkaa loputtomiin: en osaa tehdä erottuvia hakemuksia, en ole korkeasti koulutettu, en halua töihin tarpeeksi... Vaan onko siitä loppujen lopuksi mitään hyötyä?
Mitäs jos suhtautuisikin tähän tilanteeseen luovana taukona, josta oikeasti on lupa nauttia? Ties mitä se positiivisen vireen löytäminen toisikaan tullessaan! Tästä ajatuksesta inspiroituneena ote ABC:n nettisivuilta työttömyyteen sovellettuna:
Parhaimmillaan työttömyys on suorastaan voimauttava kokemus. Täydellinen tauko antaa lisää sekä fyysistä että henkistä virtaa. Sellaisen jälkeen jaksaa taas aivan eri tavalla toteuttaa omia juttuja. Maailma näyttäytyy uudesta kulmasta. Pienistäkin arjen toimista kasvaa suuria: halkopino joka hetki sitten oli vain kasa elotonta puuta, on kohta suomalaista luontoa väkevästi kuvaava taideteos.
Kyllä, juurikin näin. Kannattaa keskittyä siihen positiiviseen työttömyydessäkin. Aina niitä aiheita kuitenkin riittää, kiireettömästä aamusta kirjaston lehtivalikoimaan saakka.
VastaaPoistaSiinäpä se. Olosuhteita ei aina voi muuttaa, ainakaan hetkessä, mutta suhtautumista niihin voi. Näkeekö asiat synkkääkin synkempinä vai sittenkin vähän valoisampina...
PoistaKiitos kommentistasi ja valoisampaa arkea meille kaikille!