Avoimet hakemukset ja piilotyöpaikat

Aamusella avointa hakemusta naputellessani mietin, olenkohan koskaan saanut sellaisella töitä? Enpä ole tainnut. Mitä nyt silloin 1980-luvun nousukaudella jätin yhteystietoni lähikuntien kouluvirastoihin, ja jo vain tuoreelle ylioppilaalle riitti opettajan sijaisuuksia ja yksi pitempikin pesti siunaantui, vaikka se oli kyllä laatunsa takia liikaa kaltaiselleni untuvikolle (kahden romanikiertolaisen yksityisopettajana) ja tyssäsi lopulta lyhyeen. 

(Kuva: FreeDigitalPhotos.net / punsayaporn)

Vaan kun aloin miettiä viimeaikaisia eli 2000-luvulla olleita työsuhteitani, havahduin siihen tosiasiaan, että vain yksi niistä on ollut julkisessa haussa: viimeisimpään, lyhyeksi jääneeseen asuntoneuvottelijan pestiini pääsin ihan vastaamalla lehti-ilmoitukseen ja käymällä haastattelussa. Muut ovatkin sitten olleet niitä paljon puhuttuja piilotyöpaikkoja.

Hieman ennen vuosituhannen vaihdetta esikoisen ollessa alle vuoden ikäinen mieheni pomo pyysi minua töihin firmaansa, ja minähän menin, kun pojallekin järjestyi hoitopaikka ihan naapurista. Seuraavan työpaikkani sain pyrittyäni sitä ennen julkisessa haussa olleeseen vuorotteluvapaan sijaisuuteen. Sitä paikkaa en saanut, mutta hieman myöhemmin minua haastatelleelta esimieheltä tuli sähköpostia. Hän kertoi, että olin haastattelussa vakuuttanut heidät ansioillani, joista yksi oli kielitaito, ja pyysi lupaa antaa yhteystietoni heidän yhteistyökumppanilleen, joka etsi tietyn kielen taitoista sesonkityöntekijää. 

Annoin tietysti luvan, ja homma poiki ensin käännöstöitä, sitten sesonkiluontoista asiakaspalvelua ja hieman myöhemmin vielä kahden vuoden palkkatukipestin yrityksessä. Palkkatuen sai siis työnantajani; minä tein töitä TES-palkalla, eka vuosi meni tosin kymmenen prosentin harjoittelijavähennyksellä, koska olin uusi alalla ja kouluttamaton. Olisin tuon määräaikaisuuden jälkeen saanut jatkaakin toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella, mutta erinäisistä syistä jätin mieluummin homman siihen ja lähdin opiskelemaan. Seuraava työpaikkani olikin sitten omassa yrityksessä, opiskelukaverin ehdotuksesta lyötiin hynttyyt yhteen.

(Kuva: FreeDigitalPhotos.net / Stuart MIles)

Mitä tästä opimme? Kyllä se niin vaan on, että suhteilla ja verkostoilla niitä töitä saa. Julkisissa hauissa sitä kilpailee niin monta kymmentä, ehkä sataakin muuta vastaan, ja parhaassa tapauksessa paikkaan on jo henkilö katsottuna, se vaan on lain mukaan pitänyt julistaa avoimeksi. 

Tiedä sitten, onko minulla tässä vaiheessa enää niitä suhteita jäljellä. Huoh.