Suunnitelma B

Ensi vuonna aiotaan kuulemma työttömille tarjottavaa kuntouttavaa työtoimintaa lisätä huomattavasti. Toimintaa, jonka pitäisi parantaa elämänhallintaa ja lisätä mahdollisuuksia työllistyä. Toiminta on tarkoitettu niille, jotka ovat olleet työttöminä pidempään, ja se sijoittuu yleensä kunnan eri toimipisteisiin sekä eri yhdistyksiin avustaviin tehtäviin, koskapa järjestäjänä toimii kunta. Ilmeisesti jo vuoden työttömänä olo saattaa riittää perusteeksi siihen, että te-toimisto ohjaa asiakkaan tähän työmarkkinatuella ja nimellisellä yhdeksän euron ylläpitokorvauksella tapahtuvaan työhön. 

Sillä eihän kyseessä ole mikään työt o i m i n t a vaan puhdas t y ö josta vaan ei makseta kunnon palkkaa! Eli taas tullaan siihen, että töitä kyllä olis esim. vanhainkodeissa, mutta ei löydy palkan maksajia. Niinpä nyt on keksitty tällainen kiva kiertotie saada kunnalle työntekijöitä ja työttömät pois listoilta kunnan sakkomaksuja kartuttamasta. En toki sinänsä kuntia syytä, nehän tekee vaan sen mukaan kuin lainlaatijat käskee.

Olen ollut nyt työttömänä työnhakijana vuoden ja kahdeksan kuukautta. Työmarkkinatuella en onneksi ole ollut vielä niin kauaa (tällä hetkellä kunnan listoille pääsee 500 työmarkkina-tukipäivän jälkeen), mutta mikäli vuoden alusta laki muuttuu niin, että jo vuoden työttömänä olo riittää, olen itsekin vaaravyöhykkeessä. Elämänhallinnassani ei ole mitään vikaa; oman alani työllisyystilanne nyt vaan on todella huono tällä työssäkäyntialueella, enkä perheen takia ole halunnut lähteä sesonkitöihin toiselle puolelle Suomea. Olen kyllä hakenut muunkinlaisia töitä, mutta huonolla menestyksellä. Taitaapa niitä olla ollut hakemassa muutama muukin. 

Myyntitöihin en ole hakenut, en telemarkkinointiin enkä muihinkaan. Niitä hommia olen kokeillut elämäni aikana jo ihan riittävästi. Ennen työttömäksi jäämistäni olin hetken aikaa töissä kiinteistönvälittäjänä (tai asuntoneuvottelijana, kuten termi kuului) pelkällä provikkapalkalla, ja olemattomaksihan tienestit jäivät kun ei kauppa käynyt, kilometrejä kertyi eikä mitään matkakorvauksia maksettu. En millään tahtoisi enää myydä mitään, mutta voi olla, että tulevaisuudessa se kuitenkin on ainoa mahdollisuus.

Kun ei töitä vaan tunnu löytyvän enkä mihinkään mukakuntouttavaan pakkotyöhön halua, otin käyttöön suunnitelman B: hain työvoimakoulutukseen. Aiheena sähköinen markkinointi ja verkkokauppa, osa varmasti minulle jo entuudestaan tuttua, mutta paljon olisi uuttakin. Takuulla on sinnekin tosi paljon hakijoita tavoittelemassa noita kahtatoista koulutuspaikkaa, mutta yrittänyttä ei kuulemma laiteta. 

Ihan hirmu pitkiä perusteluita en hakemuskaavakkeeseen kylläkään kirjoittanut siitä, miksi minut pitäisi valita kyseiseen koulutukseen ja miten se edistäisi työllistymistäni, mutta selkeät suunnitelmat kuitenkin, mitä kurssilla hankkimillani tiedoilla ja taidoilla aion tehdä (tai olen aikovinani). Toisaalta, liikaa en halunnut antaa ymmärtää tietäväni ko. aiheista, etteivät valitsijat tuumaisi ettei tuo enää tämmöistä oppia tarvitsekaan. 

Koulutus saattaisi jopa olla sellainen, josta minulle voisi oikeasti olla hyötyä tulevaisuudessa. Mutta hakuaikaa on jäljellä vielä yli kaksi viikkoa, eikä lähetettyä hakemusta voi enää muokata. Eli näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää.

Image: FreeDigitalPhotos.net by Stuart Miles