Viikonloppuna yhytin itseni pelkäämästä. Puntaroidessani täyttääkö erästä sähköistä työhakemusta huomasin pelkääväni jo valmiiksi epäonnistumista, hylätyksi tulemista. Liian monen Valinta ei tällä kertaa kohdistunut Sinuun -vastauksen jälkeen sitä alkaa jo itsekin nähdä työllistymismahdollisuutensa täysin olemattomina.
Hell, no! Jos en mä ite usko itteeni, niin kuka muhun sitten uskoo? Suurempi pelko tässä kai on se, etten oikeasti työllisty enää ikinä k o s k a en enää usko työllistyväni enkä edes yritä. Ja kun en yritä enkä työllisty, pääsen pian ihanaan kunnalliseen aktivointikierteeseen.
Luettuani muutamankin työnhakijan alistuneita ja lannistuneita blogipostauksia ja kommentteja mulle nousi niin valtava vastareaktio että oksat pois. Ei, mä en anna itselleni käydä noin. Mä onnistuin jo aktivointihaastattelussa osoittamaan, ettei mulle tartte tehdä mitään aktivointisuunnitelmia; mulla on halua ja keinoja työllistyä ihan omatoimisesti. Nyt mun on todistettava se, itselleni ja toisille. Prkele.
Ehkä realismia olis hyväksyä se, ettei 45-vuotias, vuoden ja yhdeksän kuukautta pois työelämästä ollut huithapelialan entinen yrittäjä ole halutuin mahdollinen kandidaatti työmarkkinoilla. Toisaalta, jos Apollo 13:n miehistö ja NASA:n porukka maan pinnalla olis jossain kohtaa heittäneet hanskat tiskiin ja antaneet periksi, ettei tästä kuitenkaan mitään tuu, niin ei siitä sitten ois mitään tullutkaan ja loppu olis ollut ihan toisenlainen. Joo, katoin ton leffan eilen illalla :).
Niin mä sitten kuitenkin kokosin itseni ja aloin täyttää niitä itsensäkehumislaatikoita hakemuksessa. Vaikka aluksi tuntui, etten löydä yhtään mitään hyvää sanottavaa itsestäni, aloin pikkuhiljaa taas nähdä niitä plussapuolia, joita ehkä voisin käyttää argumentteina todistelemaan sitä faktaa, miksi juuri minut pitäisi valita tehtävään, joka ei kuitenkaan oikein vastaa koulutustani. Ihmeitäkin kun kuulemma tapahtuu.
Jinna blogista Grease&Glamour kirjoitti: Ellei se pelota sinua, ei sitä kannata tehdä. Ja että rohkeus ei ole yhtä kuin pelottomuus. Ja vielä: Suuret asiat ovat aina tulleet mukavuusalueiden ulkopuolelta.
Ehkä se on niin. Mun täytyy vaan tsempata itseäni niin kuin pojan ex-valmentaja ennen brasilialaisen junnujoukkueen kohtaamista jaliskentällä: Ei pelkoa!
Image: FreeDigitalPhotos.net by Stuart Miles
Just näin :) Itsekin keräilen täällä taas itseäni jälleen kerran pieleen menneen työhakemuksen jälkeen...
VastaaPoistaJoo niinhän se tuppaa menemään... Mut hei kovasti tsemppiä sullekin työnhakuun!
PoistaMoi, kiitos linkistä ja kommentista. Tahtoisin kovasti uskoa, ettei se a i n a mee noin, edelliset työsuhteenikin solmin ollessani työtön. Mutta tiedostan myös että ilmapiiri lienee aina vaan koventunut työpaikkojen vähetessä ja tarjokkaiden lisääntyessä. Ei kai se tosiaan auta muu kuin yrittää.
VastaaPoistaHyvä kun linkki kelpasi. Joskus LinkedInistäkin löytyy asiajuttuja.
VastaaPoistaMukava kuulla että sulla on joskus tärpännyt työttömänä ollessa. Jospa tässä vielä joku kerta onnistaisi. That will be the day:)
Hah, tässä toinen hyvä linkki. Pieleen meni mulla jo ensimmäinen kohta:) Muut taitaa olla suunnilleen kunnossa.
VastaaPoista"5 Things on Your Resume That Make You Sound Too Old"
https://www.linkedin.com/pulse/article/20141013131941-4524580-what-does-your-resume-say-about-your-age?trk=tod-home-art-list-small_3
Se on kyllä oikeesti mielenkiintoista miten pelko (tunnistettu ja varsinkin alitajuntainen) vaikuttaa meihin.
VastaaPoistaP.S Favicon toimii! :)
Niinpä, aina sitä tosiaan ei edes tunnista...
PoistaToimii :) Kiitos ohjeista!
Hei kiitti taas! Joo kyllä munkin CV:stä toi kotiosoite löytyy... :P
VastaaPoista