Tuntuu turhauttavalta yrittää laatia vetäviä ja erottuvia hakemuksia, jos työnantajat kuitenkin tuijottavat vain syntymävuotta ja siirtävät hakemuksen suoraan mappiin Ö. Olen toki nähnyt sellaisiakin työpaikkailmoituksia (ja vastannut niihin), joissa sanotaan hakijan voivan olla joko uransa alkutaipaleella tai työelämää nähnyt konkari. Mutta onko se oikeasti totta? Ovatko kaksvitoset ja nelivitoset ikinä samalla viivalla vähäisistä työpaikoista taisteltaessa?
Tässä vaiheessa pitäisi olla jo työuraa takana vähintään se 20 vuotta. Ennen vanhaan useimmilla oli vakivirka parikymppisestä hamaan eläkeikään saakka, mutta enää se ei välttämättä mee niin. Itsekin olen juuttunut itseni etsimisen mikä-mikä-maahan, vaihdellut työpaikkaa ja -alaa ja hieman alle kolmekymppiseksi asti asuinpaikkaakin enemmän kuin lääkäri määrää. Nyt en enää halua asuinpaikkaa vaihtaa, vaikka töitä tuntuukin olevan vaikea löytää täältäpäin.
Tulin jokin aika sitten liittyneeksi Jari Sarasvuon postituslistalle. Ensimmäisessä saamassani viestissä hän kirjoitti:
Täytän yhdeksän kuukauden kuluttua 50 vuotta. Olen käynnistämässä työurani ja elämäntehtäväni jälkimmäistä puoliskoa. Jos voimat riittävät ja minä yhä kelpaan, haluan palvella ihmistä vielä toiset 25 vuotta.
Uskon tekeväni jälkimmäisestä vuosisatavartista hedelmällisemmän ja viisaamman matkan, kuin mitä sain aikaiseksi ensimmäisen kvartaalin aikana.
Julkisuuden henkilölle tämä ehkä onkin mahdollista. Mutta entäs me työnantajien hylkimät tavikset? Ehkä meilläkin olisi vielä annettavaa ympäröivälle yhteiskunnalle muussakin kuin kuntouttavan (pakko)työtoiminnan muodossa.
Ihmisen elinikä pitenee ja työurienkin kuulemma pitäisi. Mutta kuka vielä arvostaa ja edes huolii yli nelikymppistä työnhakijaa? Maailma on kääntynyt väärinpäin.
Entäs kun ikää on kymmenen vuotta enemmän? Miten motivoida itsensä hakemaan työtä, kun tietää että tässä vaiheessa todellakaan CV:ssä ei tarvitsisi olla kuin syntymävuosi. Säästyisipä kaikkien vaiva. Tosin siis en vielä ole töitä edes hakenut, mutta arvaahan tuon.
VastaaPoistaSinun ikäisen itse ajattelen olevan ihan kelpo iässä, itse asiassa työnantajan kannalta parhaimmassa iässä.
Pakko kommentoida heti tuoreeltaan, kun tänään ainakin yksi tämän postauksen kohdista osoittautui hätiköidyksi tulkinnaksi. Minulle nimittäin soitettiin tänään ja kutsuttiin haastatteluun! Tämähän ei vielä tarkoita, että saisin töitä, mutta ainakaan hakemusta ei heti sysätty syrjään syntymäajan perusteella. Oi kuinka olenkaan jo pelkästä haastattelukutsusta niiiin iloinen! Postaan tästä myöhemmin lisää.
PoistaIsot onnittelut haastattelukutsusta!
VastaaPoistaKiitos paljon!! Onhan sekin jo jotain että edes haastatteluun asti pääsee...
PoistaMahtavaa! Jospa nyt tärppäisi, niin voisi vaikka ajatella, että sen työvoimakoulutuksen oli tarkoituskin mennä sivu suun.
VastaaPoistaTuo ikä vaikuttaa työnhaussa eri tavoin eri aloilla, luulen ma. Esim. moniin ympäristöalan paikkoihin etsitään nimenomaan kokenutta alan asiantuntijaa. Silloin 40 ei vielä ole ikä eikä mikään. Mutta tietenkään se ei pelkästään riitä, että on viisikymppinen, pitää olla alan kokemusta. Ja sitä kokemustahan ei esimerkiksi minulle kartu, kun kukaan ei kelpuuta töihin. Pattitilanne.
Kiitos tsemppauksesta! Hih, rupes ihan naurattamaan et täällä me työttömät kukutaan keskellä yötä kun ei aamulla tartte herätä duuniin ;-)
PoistaEihän tääkään kokopäivähomma olis, 20-30 viikkotuntia mut riittäis mulle kyllä. Voipi olla kova paikka päästä, siinä on meinaan muutakin kuin pelkkä haastattelu. Mut postaan aamulla lisää, täytynee yrittää pysyä housuissaan (vanhoja risoja mullakin) ja nukkuakin välillä...