Olen aiemmin postannut uskonnollisesta vakaumuksestani täällä. Muuten en suurta meteliä uskostani pidä, mutta aina se seuraa mukanani, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Ja vaikka on niitä päiviä, väliin useammin kuin harvoin, jolloin en todellakaan jaksa uskoa mihinkään, en edes Taivaan Isän hyvyyteen, niin jotenkin se pohjavire kuitenkin aina säilyy ja auttaa minut nousemaan taas pinnalle. Rukoilen erittäin paljon ja haen turvaa yläkerrasta, ja yleensä löydänkin, vaikkakin toisinaan pohjakosketusten kautta.
Ja sitten on nää arjen enkelit, joita kohtaan lähes päivittäin täällä maan päällä. Kaikki ihanat blogiystävät, joilta olen saanut paljon vertaistukea ja tsemppiä. Some- ja reaalimaailman ystävät ja läheiset, joista moni rukoilee puolestani. Ja erinäköiset sanat, joita joku lausuu tv:ssä, netissä, lehdissä, missä milloinkin ja jotka osuvat silmiini tai korviini juuri oikealla hetkellä luoden sen tarvittavan valonkajon tunnelin päähän. Ei nekään satu kohdalleni vahingossa. Uskoni Johdatukseen on järkkymätön.
Tässä yksi päivä sain Twitterissä Kimmo Rasilalta kovasti tukea. Monta enintään 140-merkkistä tsemppiviestiä. Tässä osa niistä:
Jokaisella meistä on paikkansa tässä kokonaisuudessa, niin vaikea kuin se joskus on ymmärtääkin.
Toisaalta uskon et niin kauan kuin hengitän elämässä kaikki voi muuttua sekunneissa hyväksi. Näin olen kokenut.
Kun tarpeeksi uskoo omaan tekemiseensä, niin ennen pitkää onnistuu. Sama pätee työnhaussa. Ei kannata antautua.
Usko omaan osuuteen riittää. Kukaan ei muista monestiko kaadumme vaan monastiko nousemme ylös.
Monelle auttajistani on jo lähtenyt henkilökohtainen viesti. Tässä kuitenkin vielä ihan kaikille yhdessä ja erikseen: KIITOS!! Kiitos että luette, kiitos että tuette, kiitos että rukoilette ja tsemppaatte, kukin tavallanne.
Ilman teitä ja ilman Jumalaa en nyt olisi tässä.
Kiitos Sinulle, aina on toivoa!
VastaaPoistaterveisin työtön, sinnikäs unelmoija välillä kompuroiden
Niinhän se on, välillä kompuroidaan ja sitten taas unelmoidaan... Kiitos kun luet blogiani!
PoistaÄlä vielä hautaa blogiasi, mutta todellakin sen nimi voisi muuttua jossain vaiheessa! Ja onhan siellä työelämässäkin monta mutkaa ja kompastusta, niistä voi sitten vuorostaan kirjoittaa.
VastaaPoistaTotta, totta. Nyt kun olen kuitenkin tässä puolen vuoden aikana vähän tuunaillut ja kehittänyt blogiani ja saanut jonkin verran lukijoitakin, olisi toisaalta kiva jatkaa samalla pohjalla ja osoitteella... Täytyy yrittää keksiä uusi yhtä naseva (ja harhaanjohtava ;-)) nimi.
Poista