Mulle iski yhtäkkiä jotenkin hirvittävän huono omatunto siitä, miksi juuri minä sain töitä ja moni muu epätoivoinen työtön ei. Enkä mä edes ole ollut mitenkään kovin epätoivoinen, hyvin oon viihtynyt kotona ja tekemistä on riittänyt. On monia, joita työttömyys oikeasti ahdistaa ja joiden taloudellinen tilanne on ihan toisenlainen kuin minulla.
Tietenkin olen iloinen kun työllistyin. Tietenkin se on hyvä asia, koska kohta minulla olisi ollut 300 päivää työmarkkinatukea täynnä ja kaiken maailman palkattomat työllistämistoimenpiteet uhkaamassa oven takana. Eilen kuntamme palveluohjaajan kanssa jutellessa juuri sivusimme aihetta: "Kyllä sulle olis helposti (palkaton) työkokeilupaikka löytynyt, sähän oot täysin työkykyinen. Monilla ei oo minkäänlaista koulutustaustaa jne." Tiedän. Olisinhan hyvin kelvannut p a l k a t t o m a a n työkokeiluun siihenkin yritykseen, jonka pienosakas olen.
Yllätyin, kuinka voimakkaan tunneryöpyn kommentti blogini nimen liiallisesta negatiivisuudesta minussa nostatti. Herrajestas, työttömän elämä o n hyvin usein aika negatiivista. Eikä kai kenenkään muunkaan elämä ainaista auringonpaistetta ole. On tietenkin jokaisen kirjoittajan oma valinta, jos haluaa pitäytyä pelkästään positiivis-pinnallisissa aiheissa. Minä en sitä kuitenkaan itsetarkoituksellisesti halua. En myöskään halua itsetarkoituksellisesti rypeä itsesäälissä enkä tartuttaa sitä muihin, mutta joskus ruma sana on sanottava niin kuin se on.
En halua, että minusta tulee iloinen palkannauttija, joka kääntää selkänsä työttömyyden ongelmalle, ikään kuin sitä ei enää olisikaan, kun itse on pelastautunut sen ikuisesta ikeestä. Työttömyydelläni on täytynyt olla jokin tarkoitus, muukin kuin virkistävä hengähdystauko ennen onnekasta työelämään palaamista. Työttömyyteni pitkittymisen ja sen nostattamien tunteiden myötä olen saanut tutustua moneen todella hyvin kirjoitettuun ja ajatuksia herättävään työttömän työnhakijan blogiin. Nämä ihmiset tietävät mistä puhuvat eivätkä kaunistele. Arvostan heitä, teitä kaikkia, suunnattomasti.
Luulin jo olevani valmis lakkaamaan olemasta Työtön luuseri. Kapinahenki nosti kuitenkin taas kerran päätään sisälläni. Miksi alkaisin hymistellä ja kellua pilvenhattaroilla, vaikka sainkin töitä? Jos luovun tästä arvonimestäni heti tilaisuuden tullen, osoitanko samalla sittenkin ajatelleeni olevani luuseri, kun minulla ei ollut työpaikkaa? Ei helvetissä (anteeksi kielenkäyttöni). Olen edelleenkin ylpeänä Työtön luuseri. Ainakin toistaiseksi.
Blogisi nimestä - näin myöhännäisheränneenä kannatan sitä Työtön luuseri töissä -ehdotusta, siinä on huumoria tyyliin Tarzanin poika. Tai sitten Entinen työtön luuseri. Mutta joo, näköjään olet jo itse ajatellut asiaa.
VastaaPoistaEn tiedä tarvitseeko työnsaannista potea huonoa omaatuntoa. Työn menettämisen kohdalla kyllä tulee ajatelleeksi, että miksi juuri minä. Mutta siihen on vastaus, että miksen minä kun muutkin. Ehkä sama pätee työnsaantiin?
Olen itsekin alkanut kallistua tuohon Mintun ehdotukseen Työtön luuseri töissä. Aina yöllä, jos ei saa unta, mieleen tulee kaikenlaisia ajatuksia, mutta aamulla ne tuntuu tyhmiltä. Viime yönä olin keksivinäni hyvän nimen, mutta tänään tajusin että se olisi liian pliisu. Nimen pitääkin olla erottuva, paradoksaalinen ja kontroversielli. Niin kuin Työtön luuseri - töissä. Tosin jos tämän nimen pidän ja valitsen, joudun todennäköisesti selittelemään sitä taas mahdollisille uusille lukijoille.
PoistaNiin, eihän se ole muilta pois jos joku pääsee töihin. Silti tuntuu niin kuin ois. Huoh. Kun kaikille vaan löytyis töitä. Pakko tunnustaa, että tulee rukoiltua monien bloggarikollegoiden työllistymisen puolesta.
Olen miettinyt samoin, että jos joku päivä saan hakemani työpaikan, en voisi kuitenkaan kääntää selkääni työttömyysongelmalle, vaikkei se enää olisi juuri minun elämääni kaivertava obgelma. Mutta se on kuitenkin jo ehtinyt kaivertaa tarpeeksi pitkään, jotten voisi olla ajattelematta Suomen työttömyysongelmaa työllistyttyänikin.
VastaaPoistaEi tämä ajanjakso elämästäni unohdu, eivätkä työttömyyteni aikana muotoutuneet uudet katsontakannat ja pahimmillaan pelkotilat mihinkään kuitenkaan haihdu kuin taikaiskusta, vaikka saisinkin töitä. Kun tulee torjutuksi tarpeeksi pitkään, sitä kyllä väkisinkin kyseenalaistaa omaa arvoaan, vaikka niin ei haluaisi tehdäkään. Kun tulee kokoajan työnantajien torjumaksi, alkaa sitä uskoa itsekin, että ei ansaitsekaan päästä työelämään. Ja jos sinne sitten joskus pääsee, osaan jo nyt kuvitella, miten kolhiintunut itsetuntoni pitää huolen, että kyseenalaistan ihan omatoimisesti itse oman arvoni työelämässä ja kykyni olla hyvä työntekijä.
Välillä todellakin tuntuu, että periksiantaneen työttömän identiteettiä vastaan on taisteltava ihan joka päivä. Vähän kuin pullon henkeä vastaan alkoholismissa. Mutta kyllä sen taistelun voi voittaa. Eikä tämä laskusuhdanne v o i kestää loputtomiin.
PoistaVoi kun meidän päättäjillekin tekis hyvää kokea, mitä on oikeasti olla työtön...
Samoja ajatuksia muuten. Välillä uppoan unelmiin, että saisin sen ja sen työpaikan. Jos saisin, en ikinä voi/halua unohtaa millaisia synkkiä ajatuksia työttömällä voi olla. Ja olen miettinyt, miten hyvää voisi jakaa. Tosin ihan yksinkertaisesti työttömän voi kutsua kotiinsa syömään, tarjota sellaista ruokaa, jota työtön ei raaski hankkia. Jo nyt koen sellaiset hetket ylellisinä, vaikka itsellä ei (vielä) rahasta olekaan tiukkaa.
VastaaPoistaLaitoin ylimääräisiä vaatteita roskiin ja SPR:n konttiin. Niitähän voisi antaa suoraankin tutulle, säästyisi häneltä kirpparieurotkin. Eli onhan noita tapoja. Taidanpa kirjoittaa joskus tästä aiheesta blogissani.
Hei! Varmaan siksi juuri sait sen työpaikan, kun olet elämäniloinen ja sangen pirteä. Samalla toki realisti, eli et unohtanut niitä harmaita tai mustiakaan sävyjä. Mutta tästä blogista selkeästi huokui selviytyminen ja työstä riippumaton omanarvontunto. Eli olet yhtä arvokas töissä kuin työttömänä, niin kuin me kaikki olemme. Olet osannut sisällyttää sen tähän blogiin hyvin. Ja minusta olet tuon työtön luuseri -"tavaramerkin" omistaja - olen melkein kateellinen siitä, niin toimiva bloginimi se on! Pidä se! :) Minkä ihmeen keksisin oman blogini nimelle? Olen juuri jäänyt työttömäksi, mutta haluan nauttia elämästä silti, niin kuin sinäkin teit. Onnea työstä!
VastaaPoistaVoi kiitos paljon, olipa ihanasti sanottu! Ja tsemppiä sulle, toivotaan ettei työttömyytesi kestä kauaa. Jaa-a, mikähän nimeksi blogillesi? Ilmoita heti täällä kun keksit, niin osataan me kaikki tulla lukemaan sitä!
Poista