Väliin paistaa, väliin sataa, muttei onneksi sentään lunta tai rakeita kuten viime tiistaina. Eikä niin kylmä ole kuitenkaan, etteikö uimassa olisi tarennut juhannussaunasta käydä. Asiat on siis melko lailla mallillaan, näin työttömällä työnhakijallakin.
Mun jussini alkoi oikeastaan eilen illalla siitä, kun olin saanut yläkerran imuroitua ja lapset oli saaneet tiskattua. Nuorisolle jäi hommaksi yläkerran lattian pesu, kun minä lähdin vielä pyörähtämään naapurissa joukkueen asioilla ja samalla kahvittelemassa. Naapurin emäntä työskentelee meidän kunnassa työvalmentajana eli työllistää pitkäaikaistyöttömiä. On hänen kauttaan moni saanut ihan haluamansalaisenkin paikan, mutta valitettavan usein kyseinen toiminta on lähempänä uhkailua ja kiristystä kuin asiakkaan toiveiden toteuttamista. Mää pärjäisin ihan hyvin näinkin; ei mua tartte väkisin alkaa työllistää mihinkään omalta kannaltani paskaduuniin.
Rouva sanoi jännittävänsä, koska mää ilmestyn hänen listoilleen - enimmäkseen hänen asiakkaansa ovat kuulemma viiskymppisiä miehiä. Joo kyllä mäkin sitä vähän jännitän. Ihme kyllä en listoilla vielä ole, vaikka viissataa päivää on tullut täyteen jo ajat sitten, reilu kuukausi sitten täyttyi 180 päivää työmarkkinatukea ja nyt mennään tarveharkintaisella. Noo, mies opiskelee työmarkkinatuella eli tarvetta kyllä on.
Oisko niillä sitten joku muukin kriteeri tuohon työvalmentajan listalle joutumiseen kuin pelkkä työttömyyspäivien määrä? Mullahan lukee työllistymissuunnitelmassa, että olen omatoiminen hakija, joka käyttää te-palvelut.fi -sivuston palveluja sekä kontaktejaan. Tuohan tarkoittaa siis myös sitä, etten tarvitse työvalmentajan palveluja, eikö? Toivottavasti näin on. Työnhakuni on voimassa tällä suunnitelmalla joulukuun alkupuolelle saakka, ja annetun tehtävän "Haen työpaikkoja" olen käynyt klikkaamassa tehdyksi jo hyvissä ajoin, etten vaan unohtaisi ja joutuisi selvittelemään tekemättä jättämisiäni. Enkä edes valehdellut klikatessani; vasta naputtelin taas yhden avoimen hakemuksen netissä.
Olis kuulemma aamu- ja iltapäiväparkissa töitä, työvalmentaja kertoi. Ja lisäsi samaan hengenvetoon, etteihän mua voi sinne laittaa, kun mun pitää poikaani kuskata aina iltapäivisin. Ei onneksi muistanut, että poika muuttaa syksyllä kaupunkiin opiskelemaan - ja toivottavasti ei muistakaan. Vaikka kyllähän tuokin homma sinänsä menis paremman puutteessa, vaikkei palkka varmasti kummoinen oliskaan - eipähän tarttis minkään myynti-provikan varassa tehdä töitä niska limassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kissa kiitoksella elää. Bloggaaja kommenteilla. Kiitos kommentistasi!