Automatisoitu arki

Hain kirjastosta salasanan verkkopalvelua varten ja uusin ensimmäistä kertaa lainoja netissä ihan itte. Tulin ajatelleeksi samalla sahaavani omaa oksaani, tai ainakin kirjastotyöntekijöiden oksaa. Ja niinhän me kaikki tehdään, on tehty jo pitkän aikaa. Pankkipalvelut on siirtyneet suurelta osin nettiin, te-palvelutkin aina vaan enemmän ja enemmän, kauppaa käydään yhä enemmän verkossa... Toki se helpottaa tosi paljon etenkin näin syrjäseudulla asuvaa, mutta kyllähän kolikolla on kääntöpuolikin. Ajan kulkua nyt ei kuitenkaan voi pysäyttää, eikä pidäkään. Lieveilmiönä on vaan hyväksyttävä, että monilta aloilta työpaikat vähenee entisestään. Koskahan tulee aika, ettei pelkästään vanhusten sylikaverit ole konehylkeitä, vaan heidän hoitajansakin ovat robotteja (tai hubotteja, kuten ruotsalaissarjassa)... Toivottavasti ei koskaan!

Koditkin on nykyään suurelta osin niin koneistettuja, ettei kotitöihin mene murto-osaakaan siitä ajasta, mitä ennen meni. Tilalle on sitten tullut viihde-elektroniikka, lukuisat tv-kanavat, älylaitteet ja netti. Niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka meilläkin on paljon elämää helpottavia ja siihen sisältöä tuovia laitteita ja vempaimia, yksi puuttuu: meillä ei ole tiskikonetta. Ympäristö-määräysten takia meidän pitäisi uusia jätevesisysteemimme, jos koneistaisimme astianpesun, järven rannalla entisessä kesämökissä kun asutaan. Eikä moinen vempele oikein meidän pieneen keittiöön mahtuisikaan; meidän mökki on todellakin m ö k k i, ei hulppea iso omakotitalo kuten monen "mökit".

Etenkin näin kesällä, kun lapset ovat päivisinkin kotona ja kokkailevat väliin itsekin, tiskiä tulee tosi paljon. Ja kun käy vieraita, tiskivuori kohoaa Mount Everestin korkuiseksi. Silloin sitä aina haikailee tiskikoneen perään... Mutta toisaalta - tällä työttömällä ei koskaan ole tekemisen puutetta. Eri asia sitten onkin, viitsisikö sitä aina tehdä. Myöskään kotitöitä ei tarvitse sen kummemmin keksiä jälkikasvulle, tiskipöytä on harvoin täysin tyhjä. Ja tiskivuoro käy kyllä tarpeen tullen sanktiostakin.

Esikoisemme tuli juuri hyväksytyksi lukioon, jossa jokainen oppilas saa opintojensa ajaksi käyttöönsä iPadin, tietenkin tiukkoja käyttöehtoja vastaan. Nykyajan lukio-opiskelussa tieto- ja viestintätekniikka on oleellinen osa jokapäiväistä työskentelyä, ja suuri osa oppimateriaalista on sähköisessä muodossa, sovelluksina ja e-kirjoina. Niin se kehitys vaan kehittyy...