Perintätoimiston asiakkaaksi

Hei,

kiitos viestistänne.

Alamme perimään saatavianne.

Saatte perinnän aloittamisesta vielä tilausvahvistuksen sähköpostiinne. 

Olen nyt siis virallisesti Suomen Perintätoimiston asiakas. Tähän asti homma on käynyt kivuttomasti. Lähetin firmalle vain lyhyen sähköpostin, jossa selostin hieman tilannettani, liitin mukaan laskukopion ja varmemmaksi vakuudeksi skannasin vielä allekirjoitetun velkakirjan. Tästä eteenpäin joku muu saa huolehtia velanperinnästä. Minulle riittää kiitos.

Saa nyt sitten nähdä, miten perintätoimisto onnistuu tehtävässään ja tuleeko minulle kuitenkin vain lisäkuluja maksettavaksi. Periaatteessahan velallinen vastaa perintäkuluista, mutta toimitusehdoissa on silti useita kohtia, joissa kulut kaatuvat toimeksiantajalle, esimerkiksi tämä: "Mikäli Saatavan perintää koskeva Toimeksianto päättyy siten, että velallinen on maksanut Saatavan, mutta kaikkia perinnästä aiheutuneita kuluja ei ole kuitattu, SPT perii kulunsa laskulla Toimeksiannon päättyessä Toimeksiantajalta".

Enpä vajaa kaksi vuotta sitten yrittäjyydestä luopuessani - tai edes vuosi sitten lisää maksuaikaa myöntäessäni - arvannut, että vielä tultaisiin tähän pisteeseen. Vuosi sitten jaksoin kuitenkin uskoa ex-yhtiökumppanini vakuutteluihin, että kyllä tästä noustaan, agentti hoitaa asioita, monenlaista uutta viritystä on meneillään ja pääkaupunkiseudulla on helpompi saada tuulta purjeisiin. Ja vaikken olisi niin itse yrittäjään uskonutkaan, ajattelin, että vaimo on kuitenkin nyt hyväpalkkaisessa duunissa, eivätköhän he saa velkansa jollain tavoin hoidettua.

Vaan toisin kävi. Vastikään kuulin, että vaimo on jättänyt tämän yrittäjäparan, eikä mies varmaankaan lähes kielitaidottomana ole pärjännyt yksin yrityksensä kanssa. Osakeyhtiön pyörittämisessä tai ylipäätään yrittämisessä on kuitenkin niin monta kohtaa, jotka pitäisi hoitaa säntillisesti ajallaan, kirjanpidot, veronmaksut jne. Ja meidän alalla on vielä omanlaisensa verokiemurat, jotka minulle kyllä olivat tuttuja työkokemuksen kautta, mutta eivät niinkään hänelle, vaikka yritin kyllä opastaa häntä niissäkin firmasta lähtiessäni. 

Toisaalta, minun lähtöni jälkeen yritys oli luopunut yhdestä jos toisestakin pääomaa sitovasta ja kuluja aiheuttavasta asiasta, jotka minä olin aikanaan nähnyt tarpeelliseksi. Tämä merkitsi myös toiminnan tietynlaista supistamista ja ainakin suurten laajentumissuunnitelmien kariutumista, luopumista tavoitteesta kehittyä vakavasti otettavaksi toiminnaksi, joka lyö leiville. Pakko sanoa, että siinä perheessä penaalin terävin kynä siirtyi toiseen kynäkoteloon ICT-alan tohtorin jättäessä humanistin.

Onneksi valitsemallani perintätoimistolla on asiakaspalvelua myös venäjäksi. Muuten olisi asioiden sopiminen ja hoitaminen varmasti hankalampaa. Minun puolestani saavat rauhassa tehdä keskenään ihan minkälaisia vaan maksusuunnitelmia tai -järjestelyjä, kunhan vaan maksavat.

Harkitsen jo pienosakkuuteni myymistä toisesta yhtiöstäkin. En oikein jaksa enää uskoa siihenkään. En varsinkaan siihen, että työllistyisin firmassa lähiaikoina. Tähän yritykseen sijoittamani summa ei ole suuren suuri, mutta kyllä silläkin jonkin aikaa ruokaa ostaisi. Tiedustelin jo tj:ltä mahdollisuutta myydä osakkeeni, ja hän sanoi, että ehkä vuoden loppupuolella, vielä heillä ei ole tarpeeksi rahaa. Töitä hän ei tarjonnut. Eläköön pienyrittäjyys ja start up -sijoitukset.