Lämpenevää?

Grillikausi on avattu, ja mittari on meilläkin hiponut jo 16 astetta. Taitaa tulla kesä?

Lämpenevältä vaikuttaisi myös työrintamalla. Vaikka skype pysyikin hiljaa lukuun ottamatta tyttäreni näh näh -viestejä yläkerrasta, vastasi ehkä-tulevan-työpaikkani tj uteluihini sähkö-postitse kertoen, ettei firma tällä hetkellä toimi alalla, jota minulle tulleet kyselyt koskevat, vaan keskittyy muihin asioihin. Nyt tiedän sentään, mitä vastata kyselijöille, ja osaan ohjata heidät suoraan "muihin kohteisiin". Seuraava kysymys olikin tietysti: jos ei tätä niin mitä sitten? Mikä on tuleva roolini yrityksessä vai onko sitä ollenkaan? Siihen tj:llä oli melkoisen seikkaperäinen vastaus valmiina, tulevaisuuteni on siis ajateltu valmiiksi ja hyvissä käsissä. Eipä siinä mittään, toivotaan että kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan. Kysyessäni onko hänellä mitään uutisia, mitään uutta kerrottavaa, ei vastausta enää kuulunut.

On tää melekosta avaimenpiilotusta koko souvi. Lämpenee, lämpenee, polttaa, polttaa - mutta löytyykö avain? Odottaako sateenkaaren päässä aarre? Poikiiko sijoitukseni, osakkuuteni start-upissa vielä joku päivä työpaikan vai rakennellaanko tässä pilvilinnoja tuuleen? Liikaa kysymyksiä, liian vähän vastauksia. 

Entä kuinka kauan työkkäri jaksaa odottaa lupausten mahdollista täyttymistä? Olen saanut olla täysin rauhassa koko tämänkertaisen työttömyysaikani, yhtään työhönosoitusta tai edes ehdotusta ei ole tullut. Reilun parin viikon kuluessa on kuitenkin otettava yhteyttä te-toimistoon työnhaun uusimiseksi, ja tiedän että naapurin työvalmentajan sormet syyhyävät päästä työllistämään minut ihan mihin tahansa yhdeksän euron päiväpalkalla, kun me pitkä-aikaistyöttömät joilla on vielä lapsiakin tullaan kunnalle niiiin kalliiksi. Joten voipi olla, että pian työllistymissuunnitelmakseni ei enää riitäkään pelkästään omatoiminen työnhaku ja CV-nettiin tutustuminen...