Lisää töitä, lisää työvoimaa

Tiimimme alkaa pikkuhiljaa muotoutua ja saada lisää tuulta purjeisiinsa. Viime viikolla järjestettiin toinen rekrytointipäivä (siitä ensimmäisestä kerroin täällä), ja perjantaina yksitoista uutta työntekijää tuli valituiksi. Kaiken kaikkiaan hommia olisi jatkossa tarkoitus tehdä 25 hengen voimin (entisen 30:n sijaan), eli säästöt, tehokkuuden ja palvelutason nosto on tietenkin tavoitteena toimintojen ulkoistamisessa. Meitä ensin aloittaneitahan oli kymmenen, viisi ihan uutta ja viisi talon sisältä muista projekteista, joten vielä muutamia rekrytoitaneen sisäisessä haussa nyt valittujen lisäksi. Itse en ole näitä uusia työntekijöitä vielä nähnyt, heillä alkaa koulutus ja sitä myötä työsuhde ensi torstaina. 

Tulin tässä miettineeksi väittämää, että jo työsuhteessa oleva saa a i n a helpommin töitä kuin työtön työnhakija. Usein kyllä, mutta poikkeuksiakin on. Tässä meidän asiakkuudessa aikataulu oli niin nopea, että vakityössä normaalilla irtisanomisajalla työskentelevät eivät olisi mitenkään ehtineet tähän junaan. Hakuaika kesti ehkä puolisen viikkoa ja päättyi sunnuntaina. Maanantaina hieman ennen neljää tuli kutsu rekrytointipäivään, keskiviikkona puolen päivän aikaan oltiin jo rekrytilaisuudessa, torstaina tehtiin valinnat ja kutsuttiin valitut töihin, jotka alkoivat seuraavana maanantaina. Edellytyksenä työn saamiselle oli siis se, että sen pystyi ottamaan vastaan nopealla aikataululla. Talon ulkopuolelta valitut olivat siis kaikki opiskelijoita, kotiäitejä tai työttömiä työnhakijoita. Pienten lasten äideillekin tuli aikas kiire järjestää päivähoitoasiat kuntoon, mikäli joku lapsista oli vielä kotihoidossa.

Helsingin päässä tunnutaan olevan hieman huolissaan, miten hommat nyt handlataan maakunnassa. Tämä on suuressa konsernissa ensimmäinen ulkoistus laatuaan. Puhelinlinjat käyvät kuumina, kun esimiehemme vakuuttelee pääkallonpaikan johtohenkilöille, että hyvin menee, aikataulussa ollaan ja jonot pysyy hallinnassa. Vaikka porukkaa on töissä vasta alle puolet tulevasta, lisääntyvät työtkin asteittain. Alkuviikosta hoidimme asiakasvirtaa vain pätkittäin reaaliajassa, ja vain sähköpostitse. Loppuviikosta koko pääkaupungin toimipaikan tilausvirta siirtyi meille, ja ensi viikolla mukaan liittyy myös Kymenlaakson toimipisteen touhut. Seuraava askel on puhelinpalvelun mukaan tulo, ja sitä rataa. Kun yksi homma käy tutummaksi, toisessa riittää uutta haastetta.

Ainakin tämän kuun loppuun saakka saamme me ensin aloittaneet osa-aikaisetkin tehdä täyttä päivää. S a a m m e, täytyy minunkin korostaa itselleni. Vaikka kuinka väsyttäisi herätä aamulla aikaisin ja lähteä ensin ajelemaan ja sitten tarpomaan loskan keskelle. Sen on työttömyysaikani minulle opettanut - ja muiden työttömien työnhakijoiden blogit ja kirjoitukset -, että vakituinen työpaikka ei ole nykyaikana itsestäänselvyys. Iloiten siis uuteen työviikkoon!