Joka päivä jotain uutta

Ute Lias kommentoi aiempaa postaustani, että on mielenkiintoista nähdä, milloin uusi ja outo tuntuu tutulta ja rutiinilta. Kovin pian ei kannattane moista odottaa. Toki perusjutut töissä alkavat jo sujua itsenäisesti ja lähes ulkomuistista, mutta koska koko yksikkö ja asiakkuus on talossa uusi, tehtäviä siirretään meille asteittain ja se mitä opimme eilen, muuttuu taas pian. 

Puhelinjärjestelmän ulospäin soittoja varten saimme tänään, ja sähköpostiohjelma, jota olemme nyt muutaman päivän käyttäneet, on väliaikainen ja korvautuu uudella parin viikon kuluttua - tai itse asiassa sähköpostit siirtyvät samaan järjestelmään puheluiden kanssa. Eri ohjelmat toimivat eri selaimissa, joten selaimia on oltava yhtä aikaa auki kolme. Käyttäjätunnusten ja salasanojen lista kasvaa päivä päivältä. Fläppitaululle liimataan tunneittain uusia post-it -lappuja joihin on merkitty tukkimiehen kirjanpitoa selvitetyistä tehtävistä. Pikkuhiljaa aletaan seurata jo työn tehokkuuttakin, vaikka toistaiseksi on tärkeintä, että työtä tehdään virheittä, vaikka sitten hitaamminkin.

Täytyy sanoa, että olen itsekin yllättynyt siitä, kuinka mielelläni lähden töihin joka päivä. Vaikka päivät venyvät pitkiksi työmatkoineen, kaupassa käynteineen ja muine töiden jälkeisine asianhoitoineen (joita pystyin ennen hoitelemaan halutessani keskellä päivää) ja kello herättää aikaisin aamulla, on mielekästä lähteä tekemään työtä, jota riittää ja jolla kokee olevan merkitystä. Mitään suojatyöpaikkaahan en ole ollut hakemassa, olen viihtynyt vallan hyvin kotonakin, kuten blogissanikin olen kertonut. Nyt kuitenkin sydämessä läikähtää ihanasti, kun astelen kaupungin läpi työpaikalleni. Olo on vähän kuin vastarakastuneella.

Mikään ei ole turhauttavampaa kuin istua toimistossa, jossa oikeasti ei ole mitään tekemistä. Sellaistakin on tullut tehtyä, etenkin sesonkiherkemmillä työaloilla. Yrittäjänä taas mikään ei sitonut minua työaikoihin tai istumaan tyhjänpanttina yhtään missään; jos oli hiljaisempi hetki, voin ihan hyvin vaikka siivota tai tiskata. Sen tähden on erittäin palkitsevaa, kun tekemistä todellakin riittää niin, että aika kuluu kuin siivillä ja varhaisiän dementia ei puhkea ainakaan tylsistymisen takia. Toisaalta hieman hirvittää, pysynkö mukana tehokkuusvaatimuksissa, jotka ainakin tässä työpaikassa ovat melkoiset. Neljän kuukauden koeaika tuntuu lähes ikuisuudelta.

Sitä mukaa kun meidän hoidettavaksemme siirtyvät ensin yhden toimipaikan sähköpostit, sitten toisen toimipaikan ja lopulta myös puhelut, rekrytoidaan työvoimaakin lisää. Juuri nyt on haku päällä kahdeksaan uuteen tehtävään, ja talon sisältä muista projekteista koulutetaan vielä muutamia tasoittamaan ruuhkahuippuja. Muista asiakkuuksista meille siirtyneet puhuivat, että taisi palkka vähän laskea. Silti näihin tehtäviin olisi ollut sisäisessä haussakin erittäin paljon tulijoita. Työn mielekkyys ja ei-myynnillisyys on sen verran iso plussa. Joka päivä tulee vastaan jotain uutta.