Lapsellinen vanhempi

Joskus voisi tämä keski-ikäinen kalkkis ottaa oppia nuoremmistaan, ainakin mitä nöyryyteen ja realismiin tulee...

Hain eilen poikani kotiin syyskierrokselle valmistavalta yhden yön ja puolen päivän pituiselta leiriltä. Autossa poika pamautti: "Mä pelaan nyt sitten harrastajissa." No eipä siinä mittään, olihan se jo ennalta tiedossa, että valmentaja saattaa tehdä kyseisen ratkaisun, kun haluaa joukkueeseen lisää fyysisyyttä ja nostaa harrastajista haastajiin uutterimpia treenaajia, jotka ovat turhautuneet, kun putosivat edellisissä valinnoissa "huonompaan" joukkueeseen. Eipä tuntunut poika pitävän asiaa kovin maata mullistavana, isänsä kysyessä miksi näin kävi hän sanoi: "Että saan enemmän peliaikaa. Ei taidot riittäny haastajissa."

Johon minä heti korjaamaan, et eihän se niin ollu, kyse ei ollut taitojen eikä peliälyn puutteesta vaan siitä, että fysiikka ei riitä isompien B17-peleissä. Ja että valmentajan mielestä poikamme kehitykselle on parempi pelata tässä vaiheessa ikäisiään vastaan. Ja niinhän se onkin; ei ne taidot kehity vaihtopenkillä istumalla. Mutta että olis kyse taitojen puutteesta - ei ikinä!

On se kumma, miten sitä vanhempana rakentaa päänsä sisälle kaikenlaisia odotuksia jälki-kasvuaan kohtaan ihan tiedostamattaan. Muutamankin kerran on pojan kanssa kättä väännetty siitä, että pitäis vähän kotonakin treenata, käydä lenkillä, nostella puntteja ja venytellä jne., kun kerran täältä asti kuskataan kaupunkiin harkkoihin monta kertaa viikossa. Että huvikseen vois pallotella omalla pihallakin tai oman paikkakunnan seurassa (jos sellainen olis...), jos ei kerran sen suurempia ambitioita ole. Ja ihmetelty, kun ei poika pyri edustusjoukkueeseen tai lukion liikuntaluokalle. Ei, hänhän haluaa olla vain "tavallinen" jalkapalloilija, omien sanojensa mukaan.

Mutta oikeesti, ehkä kyse ei olekaan mistään muusta kuin harvinaisen hyvästä itsetuntemuksesta ja realismista omien rahkeidensa suhteen. Kaikista ei vaan tule Idols-voittajia eikä ammattilaisjalkapalloilijoita. Sen sijaan poika meni peruskouluun vuoden etuajassa, päätti sen nyt 15-vuotiaana ysin päälle olevalla lukuaineiden keskiarvolla, ja pääsi haluamaansa lukioon, siihen, johon on tämän seudun lukioista vaikein päästä. Hänenkö vielä pitäisi olla huippujalkapalloilijakin - no ei nyt sentään!

Mutta jaliksesta hän tykkää ja sitä toivottavasti harrastaa edelleen opintojen vastapainona. Ilman suorituspaineita, ilman huonommuuden tunnetta. Ja toivottavasti äitikin oppii suhtautumaan tähän kilpaurheilussa väistämättä vastaan tulevaan pudotuspeliin muuten kuin henkilökohtaisena loukkauksena itseään - olinhan sentään joukkueenjohtajakin prkele! - ja hellantelttuaan vastaan. Hei haloo, pitäiskö vähän asettua niiden poikien asemaan, jotka takuulla ovat nyt onnesta soikeina päästyään vihdoin tähän himoitsemaansa joukkueeseen, piitkän odotuksen ja motivaatiokriisien jälkeen. Jonkun äidin poikia hekin...

Helteen pehmittämä?

Liekö auringonpistos iskenyt vai mikä, mutta tuli sitten haettua töihin oikein koiranvirkaan: TE-toimistoon! Vaikka kyllähän se vähän niin on, että jos aikoo työllistyä, on työnhakijan oltava valmis tarttumaan ties mihin oljenkorsiin. Itse en ole niitä viimeisiä vielä lähtenyt kurkottelemaan, viihdyn kyllä kotonakin ihan hyvin, eikä TE-toimisto tai työnvalmentaja ole toistaiseksi hätyytellyt millään pakkotyötarjouksilla, mutta kannattaako silti odotella ihan loputtomiin, että kaveri ottaisi firmaansa töihin?! Oli miten oli, nyt on hakemus lähtenyt pariin avoinna olevaan tehtävään.

Meidän maakunnan TE-toimisto on nimittäin asiakasmäärillä mitattuna maan kuormittunein - yhdellä virkailijalla voi nyt olla 600-1000 asiakasta. Nyt TE-toimisto palkkaa 15 uutta virkailijaa eduskunnan lisätalousarviossa saamansa kertaluontoisen 750 000 euron potin turvin. Lisäksi Keski-Suomi käyttää omia rahojaan, joita on säästynyt toimipaikkojen lakkauttamisten vuoksi. Aluksi paikat olivat haussa valtion virkajärjestelyn kautta, eli niitä voivat hakea irtisanomisuhan alla olevat valtion työntekijät. Nyt kun paikat olivat tulleet avoimeen hakuun, bongasin niitä mol.fi:stä kuusi kappaletta. Muodollista kelpoisuusvaatimusta ei tehtäviin ole, mutta toki kokeneet hakijat ovat aina etusijalla. Kun keväällä täytettiin TE-toimistossa kolme virkaa, kaikilla niihin valituilla oli jo kokemusta TE-toimistosta. No jaa, onhan minullakin, tosin vaan väärältä puolelta tiskiä...

Usko omiin mahdollisuuksiini tässäkään haussa ei ole valtava, mutta toivoa pitää aina olla. Ainakin minulla olisi omakohtaista kokemusta siitä, mitä on olla työtön työnhakija - ehkä sitä osaisi asennoitua muihin poloisiin hieman inhimillisemmin kuin mihin toisinaan on saanut törmätä. Lohdullista joka tapauksessa, että joku sentään rekrytoi näiden kaikkien lohduttomien yt- ja irtisanomisuutisten keskellä (ja ainakin meidän maakunnassa vaikuttaa vielä edellinen lamakin) - vaikka se nyt sitten olisikin "vain" TE-toimisto...

Uskon asia

Kirjoitan nyt aiheesta, josta suomalaiset mieluummin vaikenevat, elleivät sitten satu olemaan luonteeltaan tai ammatiltaan saarnamiehiä. Kyseessä on asia, joka on pitänyt ja pitää minut pinnalla läpi kaikkien vaikeidenkin vaiheiden. Tuli elämässä vastaan mitä hyvänsä tai on tulematta, yksi on ja pysyy: usko Jumalaan ja siihen, että kaikella on tarkoituksensa.

Viime aikoina nämä asiat ovat olleet normaalia enemmän mielessäni, koska esikoinen on käynyt rippikoulua, ja hänen mukanaan on tullut osallistuttua tavallista useampaan kirkolliseen tilaisuuteen. Muuten on seurakuntayhteyteni jäänytkin valitettavan vähäiseksi viime vuosina. Mieheni ei kuulu kirkkoon eikä meillä jeesustella - valitettavasti. Se, mitä sydämessäni tunnen ja uskon, on kuitenkin oma asiani, josta pidän tiukasti kiinni. Tänä kesänä minulla on ollut lisäksi onni osallistua vuorisaarnaluennoille ihan tuossa naapurissa :)

Hakiessani edellisen kerran avointa työpaikkaa juhannuksen jälkeen kirjoitin saman tien myös esirukouspyynnön eräälle kristilliselle nettisivustolle. Sen sijaan, että olisin suoraan rukoillut, että saisin sen paikan, pyysin esirukousapua siihen, että saisin töitä, jos niin on tarkoitettu. Näin yritän aina ajatella - tapahtukoon Sinun tahtosi. Se tapahtuu, minkä on tarkoitettu tapahtuvan. Ellen saa jotain työpaikkaa, ei se ollut tarkoitettu minulle; joku muu tarvitsi sitä enemmän. Näin minun on helpompi myös elää tätä hetkeä onnellisena, töissä tai ei, sen sijaan että murehtisin alinomaa työttömyyttäni.

Niinhän sitten kävikin - kun viime viikolla sain tutun sähköpostiviestin "Olemme tehneet valinnan ja valitettavasti valinta kohdistui tällä kertaa toiseen henkilöön", en suuremmin edes osannut olla pahoillani. Kyllä minä pärjään, tämä paikka oli tarkoitettu toiselle.

Uskoi kukin mihin uskoi, siitä olen joka tapauksessa satavarma, että positiivinen, eteenpäin katsova elämänasenne kantaa pitemmälle kuin katkeruus ja itsesääli. Tietenkään en voi väittää, ettenkö itsekin vajoaisi välillä masennuksen ja itsesäälin syövereihin, mutta aina sieltä on noustu - käsi Jumalan kädessä. Vaikka menettäisin kaiken muun, tämän suloisen lapsenuskon tahdon säilyttää. 

Tähän loppuun on pakko vielä laittaa linkki tähän ihanaan somessakin kiertäneeseen videoon: Ollaan enkeleitä toisillemme <3!

Työttömän turnausbiisit

Viime viikko vierähti turnausreissulla Helsingissä. Se reissu ja vihdoinkin luoksemme saapunut heinäkuun lämpö on puristanut tästä bloggarista mehut sen verran tehokkaasti, että kynän sijaan annan nyt musiikin puhua puolestaan. Paluumatkalla meidän nuoriso-deejiit pitivät huolen viihdepuolesta, ja osassa (ellei kaikissa) alla olevista onkin havaittavissa selkeitä vaikutteita takapenkin musiikkivalinnoista :)

Joukkueessamme urheilevat eri kansallisuudet sulassa sovussa, ja tää biisi kolahti. Toki nyt voi myös jo nostalgisoida noita Itä-Helsingin metrolinjoja, joita suhattiin viikon aikana edes sun takasin. Sinivalkoisia sirpaleita mustassa mullassa.

Tää  biisi soi itseoikeutetusti paluumatkalla, ja koti-ikävä sai kyyneleet herahtamaan silmiin. Siinä määrin olen kuudentoista vuoden aikana keskisuomalaistunut, että Jyväskylä mä tuun aina kotiin.

Tätä biisiä ei soitettu turnausmatkalla, tai ehkä soitettiinkin? Kappale lukeutuu kuitenkin omiin hyvän tuulen suosikkeihini ja videokin on nautittava. Ja sitä paitsi - seuraava reissukohteemme käy ilmi tästä biisistä...


Nautitaan musiikista yli sukupolvirajojen (turnausbussissa soi myös Kari Tapio ;-)), nautitaan heinäkuusta! Voimaannuttavaa kesää kaikille lukijoilleni!