Jotain uutta, jotain saavuttamatonta...

Edellisenä päivänä ennen Helsinkiin lähtöämme eli viime viikon sunnuntaina satuin juuri olemaan koneen ääressä, kun naapurimme ilmoitteli paikallisella facebook-kirppiksellä lahjoittavansa pois sohvan ja pari kaapistoa. Kysyin heti mieheltäni, olisko meillä niille käyttöä, kun ilmaiseksi saisi, ja mies sanoi, että kyllä niille varmaan jotain keksittäisiin. Laitoin siis samantien viestiä naapurille ja sain varattua kamat meille :) Heti kohta perään joku toinenkin ilmoitti halukkuudestaan vastaanottaa lahjoituksen, mutta jeee, minä olin jo ehtinyt ensin! Naapuri oli itse saanut sohvan lahjoituksena kuusi vuotta sitten ja halusi nyt laittaa hyvän kiertämään.

Helsinki Cupin aikaan keskiviikkona mieheni sitten oli hakenut sohvan, vienyt vanhan laverin - jo kertaalleen uudelleen verhoillun - saunalle, muutellut kaappien paikkoja ja vienyt yhden nojatuolin kuistille ja toisen yläkertaan, niin että sohva mahtui pikku tupaamme:

Sohva tyynyineen oli lähes samaa värisävyä kuin anopin R. Ruthin juhlasalin vanhoista verhoista - nekin ilmaiseksi saadut - tekemät aiemmat sohvatyynymme ja mallasi myös melko hyvin punakeltaisilla villataljoilla vuoraamamme, aikanaan poikamme sänkynä toimineen toisen laverin kanssa (nyt saunalle viety oli vaaleapintainen), joten olen kyllä ihan tyytyväinen. Ihanaa, kun löytyy vielä ihmisiä, jotka ovat valmiita lahjoittamaan omastaan! Kaapistot saamme varmaan syyskuussa, kunhan naapuri on puolestaan saanut liikkeestä tilaamansa uudet tilalle.

Yksi asia taitaa kuitenkin jäädä toteutumatta: tyttären soitonopettajan suosittelema klassisen pianon hankinta. Tyttö on tähän saakka soitellut sähköpianolla, mutta keväällä ope ehdotti ihan oikean pianon hankintaa, kun tyttö soitti jo niin hyvin. Klassisessa pianossa koskettimisto on pitempi kuin meidän sähköpianossa, ja sointi tietysti hieman erilainen. Kummitädiltämme olisimme saaneet edesmenneen kummisetäni 50 vuotta vanhan pianon ilmaiseksi, mutta eipä se taida valitettavasti meille mahtua. Pelkään nimittäin pahoin, ettei meiltä löydy pianolle sellaista paikkaa, missä se pysyisi vireessä. Meillä ei ole sisäseiniä, joille pianon sijoittaa; alun perin kesämökiksi rakennetun pikku talomme halkaisee iso vuolukiviuuni ja siihen liittyvä muuri, joilla taloa talvella lämmitetään. Piano pitäisi sijoittaa ulkoseinälle, ja talon lämpötila vaihtelee talvella 16-26 asteessa. Ja ulkoseinän veto ja lämmönvaihtelut veisivät vireen pois aika nopeasti.

Ja suurempaa pirttiä tuskin kukaan meille tälle paikalle kuitenkaan lahjoittaa...