CV-netti ja puhelinmyynti

Kävin pitkästä aikaa tarkistamassa roskapostilaatikon nettipostista, kun aprikoin erään oletetun viestin kohtaloa. Sattuipa siellä silmääni kaiken muun roskan seassa parikin viestiä eri puhelinmyyntifirmoilta, joista toinen oli tullut cv-netin kautta. Kyseisessä viestissä yritys kertoi olevansa innovatiivinen ja voimakkaasti kasvava asiakaspalvelu– ja myyntiyritys, joka tekee töitä rempseällä otteella, iloisin mielin ja pilke silmäkulmassa. Nettiosoitteeksi, josta lisätietoja voi käydä katsomassa ja täyttämässä hakemuksen, oli hämäävästi merkitty www.tyopaikka.net, eli ei suinkaan firman oikeaa nimeä.

Toisessa viestissä, ei CV-netin kautta tulleessa - mistä lie onkineet sähköpostiosoitteeni, ehkä jostain työnhakusivustolta? - kysyttiin, haluanko vaikuttaa omaan ansiotasooni motivoivassa työympäristössä. Kuulemma juuri minua, tulevaisuuden myyntitykkiä, etsitään joukkoon näyttämään kynteni. Kiitos vaan, mutta ei kiitos.

Gmail oli osannut raakata viestit juuri oikeaan laatikkoon. Tällä hetkellä en tunne minkäänlaista kutsua telemarkkinoinnin auvoisaan maailmaan. Nuorena sitä(kin) kokeilin eikä se nyt ihan hirveää ollut, itse vaan olin silloin niin pahassa jamassa etten sitä kauaa jaksanut.

Mutta nyt kypsällä aikuisiällä, työkokemuksen ja suoritetun tutkinnon jälkeen - ei kiitos. Vaikka telemarkkinoijista kuinka olisi huutava pula. Näihin viesteihin suhtaudun tismalleen samalla tavalla kuin muihinkin roskapostiin sulavasti sujahtaviin tarjouksiin. Kiitos ei minulle tällä kertaa.

(Kuva: FreeDigitalPhotos.net / mrsiraphol)

Työttömyys á la Miljoonasade

Olen suurella mielenkiinnolla seurannut TV2:lla lauantaisin pyörivää We Want More -tositv:tä, jossa jo hajonneita bändejä on koottu jälleen yhteen ja kuultu heidän tarinoitaan. Pyhiinvaeltajan pieteetillä olen tehnyt muusikoiden kanssa yhteistä matkaa, kuunnellut myös sarjaan liittyvät radio-ohjelmat Areenasta ja katsellut joitakin ekstrapätkiäkin.

Tänä iltana on ohjelmassa vihdoin vuorossa Miljoonasade, jonka musiikki on ollut voimakkaasti läsnä nuoruudessani ja varhaisaikuisuudessani niin c-kaseteilla, vinyyleillä kuin cd-levyilläkin. Yhtyeen ura on ollut pitkä ja tuotanto laaja ja monimuotoinen. Lämmittelyksi iltaa odotellessa kokosin tähän itselleni ja kaikille muille Työttömyyden Top Kolmosen Miljoonasateen tuotannosta:

1. Köyhät

Kaikki työttömät eivät ole köyhiä eivätkä kaikki köyhät työttömiä. Hekxa83 on kuitenkin tehnyt tähän biisiin niin osuvan kuvakollaasivideon, ettei paremmasta väliä. Video toimii edelleen vuonna 2014, jopa nykyinen pääministerimme vilahtaa kuvissa.

2. Ai mikä mua vaivaa?

Tää on ihan pakko laittaa tähän. Punkasennetta, josta tulee mieleen alkuaikojen Apulanta. Röyhkeän sanoituksen rivien välissä piilee loistokuvaus tilanteesta, jossa työttömyyden ja talousahdingon masentama päähenkilö kanavoi tuskansa ruumiillistumaan etusormeensa. On helpompi selittää, että sormeen sattuu kun se paloi, kuin että mikä kaikki muu ahdistaakaan. Sä köyhä, työtön, körttiläinen sinisilmä oot jo syntyjään.

3. Meitä jyrätään

Kaikkien työttömien voimalaulu 1990-luvun alun lamavuosilta. Toimii yhä ja antaa toivoa. Mutta rakas, rakkain, rakkaimpani me kyllä pärjätään kun vain elämän juoksuhaudassa saan sun syliisi painaa pään kuin kypärään.

Ei aihetta aktivointiin

Huh, selvisin säikähdyksellä aktivointihaastattelusta. Pala kakkua.

TE-palvelujen työnhakutietojeni mukaan kunnan palveluohjaaja eli työvalmentaja oli pyytänyt kutsumaan minut aktivointiin, koska 180 päivää työmarkkinatuella ansiosidonnaisen jälkeen oli tullut täyteen. Minä kun käyn kunnalle kovin kalliiksi (sakkomaksun takia), kun on lapsikorotukset ja kaikki. 

Eilen sitten pyyhälsin paikalle sovittuun aikaan ja huutelin kunnanviraston aulassa, että missäs se työvalmentaja ottaa vastaan. Keskuksesta huikattiin takaisin, että tuolla kunnanhallituksen huoneessa se työkkärin ihminen oottelee, ovi on auki. Ja johan virkailija tulikin ovelle vastaan. Palveluohjaaja ei nyt valitettavasti olekaan paikalla, hänen piti lähteä palaveriin kaupunkiin. No eipä haittaa mittään, tuumasin.

Taisi olla parempi niin. Kunnan edustaja olisi saattanutkin nakittaa minut ihan piruuttaan - ja omia pointsejaan nostaakseen, koska hänenkin työsuhteensa on taas katkolla vuodenvaihteessa - johonkin ns. kuntouttavaan työtoimintaan, koska laki siihen mahdollisuuden antaa. Mutta te-toimiston virkailija oli onneksi ihan tolkun ihminen, ja näki ja kuuli jutuistani (joita tavalliseen tapaani taas tuli ja paljon), että olen aktiivinen työnhakija joka ei tarvitse erityistä tukea. 

Olen Työnvälitys- ja yrityspalvelulinjan asiakas edelleen, en sen toisen jonka nimeä en nyt muista, josta ihmisiä ohjataan aktivointitoimien piiriin. Aktivointisuunnitelmaa ei laadittu, koska virkailija ei nähnyt tarvetta sille. Mukaani sain palveluohjaajan jättämän kirjekuoren, joka sisälsi palveluohjaus- ja tilannekartoituksen sekä suostumuspapereita henkilötietojen vaihtoon ja keräämiseen viranomaistyössä, mutta niiden palauttaminen on vapaaehtoista ja täysin omassa harkinnassani. Hyyyyvin pitkällisen harkinnan jälkeen (noin 0,5 sekuntia) olen päättänyt jättää ne palauttamatta.

Vaara ohi siis ainakin joksikin aikaa. Voin taas keskittyä rauhassa omatoimiseen työnhakuun ja muuhun elämään sekä odotella mahdollista kutsua työvoimakoulutushaastatteluun saapuvaksi. Toki tilannetta katsotaan taas uudelleen, ellen pääse töihin tai koulutukseen. Lohduttaa kuitenkin huomata, että tässä mielivaltaisten kafkamaisten (lue: vorssalaisten) kuntouttamistoimenpiteiden maailmassa löytyy vielä ihan inhimillisesti ja maalaisjärjellisesti toimiviakin työvoima-asiantuntijoita elikkäs näitä työkkärin tätejä ja setiä.

Image: FreeDigitalPhotos.net by KEKO64

Vihapuheen kohteena

Luin äskettäin artikkelin ruoan ja ruumiin suhteista väitelleen Tiina Valkendorffin tutkimuksesta, jossa aineistona on syömishäiriöitä, ortoreksiaa, terveellisiä elämäntapoja ja lihavuutta koskevia verkkokeskusteluja. En voinut välttyä ajattelemasta, että artikkelin argumentit sopivat valitettavan hyvin myös työttömiä työnhakijoita koskeviin verkkokeskusteluihin tai yleisönosastokirjoituksiin. Käykääpä vaikka kurkkaamassa Suomi24:n työttömyysaiheisia viestiketjuja.

Seuraavat lauseet ovat otteita kyseisestä artikkelista, mutta lihavat ja lihavuus -sanojen tilalle on vaihdettu työttömät ja työttömyys.

– Tiesin että verkkokeskustelut ovat mitä ovat. Silti yllätti, miten raakaa keskustelu on, hän toteaa.

Monet puheenvuorot työttömyyttä koskevissa keskusteluissa täyttävät vihapuheen määritelmän.

– Yllättävää oli, että keskustelu on ilkeää ja julmaa ja samaan aikaan hyvin älyllistä ja rationaalista. Kyse ei ollut äkkipikaistuksissa tehdyistä heitoista, vaan asioita oli selvästi pohdittu pidempään.

Keskusteluissa kannetaan huolta siitä, mitä ihmisten työttömyys tekee yhteiskunnalle, taloustilanteelle ja suomalaiselle terveydenhuollolle.

Työttömät ovat joutuneet nyky-yhteiskunnassa alistettuun asemaan vähän samalla tavoin kuin esimerkiksi naiset tai maahanmuuttajat historian saatossa.

– Heitä pidetään tyhminä ja heidän kykynsä hallita omaa elämäänsä kyseenalaistetaan. Heidän nähdään olevan kontrollin ja kurinpidon tarpeessa.

– Näin voimakkaassa työttömyyskielteisyydessä ei ole mitään mieltä. Pitäisi saada muitakin näkökulmia, tutkija peräänkuuluttaa.