keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Rekrytointipäivä

Olin tänään rekrytointipäivässä kaupungissa. Kaiken kaikkiaan oikein positiivinen kokemus.

Paikalle oli kutsuttu kolmetoista hakijaa, joista kaksi oli peruuttanut tulonsa. Meitä oli siis koolla yksitoista naista, yhtään miestä ei ollut osunut joukkoon, vaikka heitäkin kuulemma firmassa on paljon töissä. Yksi haastattelijoista oli kylläkin mies.

Suurin osa haastateltavista, elleivät peräti kaikki, oli minua nuorempia, aika monella oli pieniä lapsia kotona. Joukossa oli ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, jollakulla taisi olla jo toinen tutkinto menossa tai ainakin haaveissa. Yksi hakijoista, nuori ihminen, oli työkyvyttömyyseläkkeellä. Mieshaastattelijan mukaan heidän firmassaan edes vanhuuseläke ei ole ongelma, vanhin työntekijä on tällä hetkellä 74-vuotias. 

Oli virkistävää olla mukana joukossa, jossa kaikki taisivat olla opiskelijoita, työttömiä, kotiäitejä tai näiden yhdistelmiä - nuorella eläkeläiselläkin oli lapsi. Ja mikä upeinta, työttömät työnhakijat kajauttivat epäröimättä olevansa näitä pahamaineisia lusmuilijoita eli työttömiä. Ja taas tuli osoitettua, että maailma on pieni - yksi haastatteluun kutsutuista oli naapurimme lapsenlapsi, hänkin samalla kylällä meidän kanssa asuva.

Eikä kyse ollut telemarkkinoinnista - sitäkin yrityksessä kyllä tehdään - vaan jostain sellaisesta, mitä ainakin tehtäväkuvauksen perusteella tekisin todella mielelläni. Niin ryhmätehtäväosuudesta kuin henkilökohtaisesta haastattelusta jäi positiivinen fiilis, vaikka jäinkin viimeiseksi odottelemaan haastatteluun pääsyä. Mihinkäpä työttömällä olisi kiire ollutkaan... Tuntui, että ikäni ei ollut miinusta vaan plussaa ja työ- ja elämänkokemustani arvostettiin. Eikä suulaudestakaan tuntunut tällä kertaa olevan haittaa. Vai kuvittelinko vain?

Kilpailu on kuitenkin kovaa, ja huomenna selviää miten muijan kävi. Onneksi eivät roikota pitempään löysässä hirressä, ja kaikille haastattelussa käyneille soitetaan, kävi miten kävi. Voi kuinka toivoisinkaan että olisin niiden muutaman onnellisen joukossa, jotka tästä porukasta valitaan. Huomiseen on niiiin pitkä aika.


12 kommenttia:

  1. Oi tsemppiä, toivottavasti lykästää!! :)

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos myös sulle Maria! Johan on kumma ellei paikka irtoa kun on niin monet peukut pystyssä :)

      Mitähän mää ny sähläsin kun mun profiilikuva hävis tosta nimen edestä?!

      Poista
  3. Voi että, toivottavasti tärppää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itse asiassa tärppäskin :) :) Postaan tarkemmin vähän myöhemmin..

      Kiitos Sara ja muut mukana hengessä elämisestä, tais olla oikeat energiat liikkeellä oikeaan aikaan!

      Poista
    2. Oi mahtavaa! Hurjan hienoa! (Voi ei, tarkoittaako tämä samalla sitä, että Työtön luuseri katoaa? Tuleeko kenties tilalle jotain?)

      Poista
    3. No en ainakaan ihan vielä ole luopumassa tästä blogista, pesti on kuitenkin ainakin aluksi osa-aikainen, 20-30 viikkotuntia tulee nyt aluksi soppariin. Täytyy huomenna soitella työkkäriin voinko näillä tuntimäärillä jäädä vielä työkkärin kirjoille ja täydentää toimeentuloa aluksi sovitellulla työmarkkinatuella.

      Poista
  4. No jopas - välillä tällaisiakin uutisia! Onnea!

    VastaaPoista

Kissa kiitoksella elää. Bloggaaja kommenteilla. Kiitos kommentistasi!