torstai 30. lokakuuta 2014

Koulutusviikko

Hassua, miten elämä muuttuu toisenlaiseksi yhdessä päivässä. En tiedä sitten, muuttuuko parempaan vai huonompaan, mutta muuttuu.

Tiistaista asti on tulvinut pään täydeltä uutta tietoa, sovelluksia, ohjelmia ja käsitteitä. Maanantai oli iisimpi ja lyhyempi päivä, allekirjoitettiin työsopimukset ja salassapitositoumukset, kuultiin yleistä tietoa uudesta työnantajastamme ja saatiin avainlätkät, tietoturvaohjeet ja kulkukoodit. Minun sopimukseeni merkittiin säännöllisen työajan pituudeksi 30 tuntia viikossa, joillekuille toisille 20 viikkotuntia, vähän omien toiveiden mukaan. Kun työterveyskyselyssä kysyttiin, montako päivää olen kuluneen vuoden aikana ollut poissa töistä sairauden takia, oli helppo vastata: En päivääkään. Enhän ollut ollut yhtään päivää töissäkään.

Sen jälkeen on paahdettu kahdeksasta neljään, me jatkossa osa-aikaisetkin. Onneksi tässä firmassa pidetään tauoista huolta, toisin kuin eräänkin entisen työnantajani hommissa, jossa taukoja ei juuri hyvällä katsottu. Nyt pitäisi antaa palautetta kouluttajille, joista yksi tosin tulee vielä avuksemme ensi viikon alkupäiviksi, kun tositoimet alkavat.



En oikein tiedä mitä kirjoittaa palautelomakkeeseen. Kouluttajat osasivat kyllä asiansa, mutta näin suurta asiakokonaisuutta on aivan mahdotonta omaksua kolmessa päivässä. Harjoitustehtävissä oli ainakin itselläni rutkasti virheitä, ja ajoittain kaikki tuntuu olevan sekaisin päässä kuin puurot ja vellit. Kouluttajat kehuivat meitä näppäriksi ja että kuulemma hyvin menee tähän lyhyeen aikaan nähden. Itsellä ei ole ollenkaan niin näppärä olo. Eilen romahti verkko koko yrityksessä ja ohjelmien toimimisen kanssa on vähän väliä ongelmia. Kaikki on niin uutta puolin ja toisin.

Maanantaina meille kerrottiin, että keski-ikä firmassamme on 29 vuotta. Tietotekniikan osaaminen on olennainen osa oikeastaan kaikkea talon toimintaa, ja nuoret aikuiset kuulemma hallitsevat uuden teknologian yleensä parhaiten. Minulla on aikamoiset paineet osoittaa, että kyllä minäkin. Ja jos en vielä, niin opin kyllä. Ensimmäistä kertaa elämässäni teen töitä kahdella isolla näytöllä, koska ikkunoita, tiedostoja ja ohjelmia on oltava auki niin monta yhtä aikaa. Etenkin niitä ohjetiedostoja ja käsitelistoja tässä vaiheessa.

Mutta ei auta kuin porskuttaa eteenpäin kuin mummo lumessa. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Tätä en haluaisi mokata.

6 kommenttia:

  1. Et sinä mokaa! Kaikki nämä somejutut jo osoittavat, että olet enemmän kuin kartalla järjestelmäasioissa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos hirmuisesti! Tuohan se työhön myös mielenkiintoa, kun siinä riittää uusia haasteita selätettäväksi. Juuri nyt kaiken ollessa uutta tuntuu, että aivot työskentelevät aika lailla äärirajoilla :)

      Poista
  2. Kiitos linkkauksesta Viikonlopun linkkirinkiin!

    Tsemppiä alkuhäsellykseen! Alku on aina vaikeaa ja stressaavaa uudessa työssä, mutta varmasti selviydyt :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos kovasti tsempistä! Eiköhän se siitä, skarppina täytyy kyllä olla koko ajan...

    Tottahan piti taas linkkirinkiin osallistua! Tulkaahan muutkin bloggaajat perässä - linkki löytyy tuosta sivupalkista.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista nähdä, milloin uusi ja outo tuntuu tutulta ja rutiinilta. Kirjoitathan niin pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetään... Viime aikoina ei ole oikein aika ja voimat riittäneet yhtä tiheään postaukseen kuin aikaisemmin, mutta en toki haluaisi jättää blogiani täysin oman onnensa nojaan. Mukavaa jos jaksat seurailla vaiheitani - liityhän lukijaksi!

      Poista

Kissa kiitoksella elää. Bloggaaja kommenteilla. Kiitos kommentistasi!