keskiviikko 13. elokuuta 2014

Onnea vuosipäivänä?



Tuntui oudolta, kun LinkedInistä tuli viesti, että entinen työkaverini onnittelee minua vuosi-päivän johdosta: kaksi vuotta on tullut täyteen tässä yrityksessä. No joo, onhan siitä tosiaan reilu pari vuotta, kun ostin viiden prosentin osuuden ko. yrityksen osakepääomasta ja ilmoittelin asiasta tietysti myös LinkedIn -profiilissani. Ja kyseisen someyhteisön mukaan "työsuhde" jatkuu edelleen, olenhan edelleenkin yhtiön osakkeenomistaja. Töitäkin minulle on lupailtu firmasta moneen otteeseen, viimeksi helmikuussa tj lupasi ottaa minut töihin kesään mennessä - no, kesä taitaa olla kohta mennyt... Viimeksi kun oltiin sähköpostiyhteydessä, firma oli menossa messuille Kiovaan ja Kazakstaniin, mutta minun palkkaamisestani ei ollut mitään puhetta. Ja kun samassa yhteydessä kyselin, miten muuten menee, enpä saanut siihenkään vastausta.

Työkaveri joka minua onnitteli, oli samaan aikaan kanssani töissä firmassa, josta kerroin tämän postauksen ekassa kappaleessa. Enpä sitten lähtenyt oikomaan hänen käsityksiään tai selittelemään sen tarkemmin, vastasin vaan että kiitos onnitteluista. Luulkoon sitten että olen töissä. Profiilini viimeisimpänä statuksena on kylläkin "Looking for new career opportunities", mutta noissa sähköpostiin tulevissa työvuosipäiväilmoituksissa näkyy vain firman nimi ja montako vuotta tulee täyteen silloin ja silloin. En kylläkään ole varma onko onnittelija itsekään töissä, sillä yhteisestä työpaikastamme hän lähti nelivuotiseen pestiin hankkeeseen, jonka piti loppua tämän vuoden alkupuolella. Oisko hanketta sitten jatkettu vai profiili jäänyt päivittämättä; LinkedInin mukaan työsuhde kuitenkin jatkuu edelleen.

Jokin aika sitten näin tämän ex-työkaverini kirjastossa etäältä, enkä mennyt juttelemaan vaan painuin visusti piiloon. Samoin toimin kun nyt kesällä näin erästä toista alalla ennen vaikuttanutta henkilöä, jonka kanssa olen tehnyt aikanaan paljonkin yhteistyötä ja ollut opiskeluaikana samassa firmassa työssäoppimisjaksollakin. Teki mieli sanoa moi, mitä kuuluu, mutta en vaan kehdannut. En halunnut alkaa taas valehdella enkä myöskään myöntää olevani työtön, joten päätin vaan pysytellä hiljaa sivummalla. Mikä luuseri. En siksi että oon työtön vaan siksi että häpeän sitä. Damn.

2 kommenttia:

  1. Niin. Valitettavasti oma työttömyys on häpeä - ja sellaisena pysyy, vaikka muita työttömiä olisi kuinka paljon.

    VastaaPoista
  2. Valitettavasti niin. Usein oon omalla kohdallani huomannut, että mua ei niinkään ahdista itse työttömyys vaan se, mitä m u u t siitä ajattelevat. Miksi ihmeessä?

    VastaaPoista

Kissa kiitoksella elää. Bloggaaja kommenteilla. Kiitos kommentistasi!