torstai 13. marraskuuta 2014

Oikeus voitti?

Viime helmikuussa, riittävän kauan asiaa lykättyäni ja huonoilla talvirenkailla liukasteltuani, laitoin Tori.fi:hin ostoilmoituksen tietyntyyppisistä, autooni sopivista renkaista. Olin jo kysellyt niitä rengasliikkeistäkin, mutta varastot tuntuivat olevan melko vähissä kevään jo lähestyessä, kyseessä kun eivät olleet ihan tyypillisimmät kumit. Ainakin ne edullisimmat merkit oli jo loppuunmyyty siinä vaiheessa vuodenkiertoa.

Vain noin puoli tuntia ilmoitukseni julkaisemisesta puhelin soi ja miesääni kertoi, että häneltä oli jäänyt tarpeettomiksi juuri sellaiset renkaat, joita olin etsimässä. Oli kuulemma autoon tullut niin kalliisti korjattava vika, ettei korjaamiseen kannattanut ryhtyä. Minä hölmö nielin sujuvasti juttelevan myyjän joka sanan ja riensin siirtämään rahaa pikaisesti hänen tililleen, jotta hän saisi renkaat mahdollisimman pian Matkahuollon kyytiin.

Näin jälkeenpäin on vaikea tajuta, mikä ihme minuun meni, kun en yhtään harkinnut kauppaa ja rahansiirtoa. Jotenkin vaan hetki oli sellainen, että en ajatellut vaan luotin ja toimin. Liian pitkään olin jo yrittänyt löytää tarvitsemaani, ja tässä se nyt olisi. Melko pian tilisiirron jälkeen minulle tuli jostain syystä epämukava olo ja jokin puhelussa alkoi kaihertaa. Tein jotain, mitä olisi pitänyt tehdä jo ennen verkkopankissa käyntiä: googletin. 

Sekä puhelinnumerolla, josta minulle soitettiin, että tilinomistajan nimellä löytyi netistä useita varoituksia ihmisiltä, joita oli huijattu. Siinä hetkessä tiesin, että minä olin liittynyt jonon jatkoksi, ja laitoin omat varoitukseni nettiin. Useista puheluyrityksistä ja tekstiviesteistä huolimatta en saanut enää myyjään yhteyttä, enkä tietenkään koskaan myös maksamiani (olemattomia) renkaita. Jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, ei se yleensä olekaan.


Rahansiirtoa en pystynyt enää mitenkään peruuttamaan, vaikka otinkin pankkiin yhteyttä heti seuraavana aamuna. Turhaa se todennäköisesti olisi ollutkin, eiköhän huijari nostanut tilinsä samantien tyhjäksi, kun rahansa sai. Rikosilmoituksen tein netissä, ja pian minulle soittaneelta poliisilta kuulin, että kyseisen henkilön kontolla on useita petosepäilyjä. Tarkoitus oli niputtaa kaikki yhteen ja viedä kerralla syyttäjälle. Rangaistusvaatimuksen liitteeksi ja todisteeksi lähetin tositteen huijarin käytössä olleelle tilille suoritetusta maksusta.

Tänään sitten posti toi 13-sivuisen paperipinkan itäsuomalaisesta käräjäoikeudesta. Huijari oli saanut tuomionsa. Asianomistajia oli 17, joista yksi oli hotelli, jossa kyseinen henkilö oli yöpynyt maksamatta. Syytetyllä oli takanaan aiempikin rikostuomio, joka nyt muuttui ehdollisesta vankeusrangaistuksesta ehdottomaksi, koska henkilö oli tehnyt rötöksensä ehdollisen rangaistuksensa koeajalla ja teot olivat aikaisempia vastaavia. Tosin, vastaaja oli antanut suostumuksensa yhdyskuntapalvelurangaistukseen, ja viiden kuukauden ja 15 päivän vankeusrangaistus muuttui 150 tunniksi yhdyskuntapalvelua. Onko se oikein?

Huijari velvoitettiin korvaamaan rikoksella aiheuttamansa taloudelliset vahingot meille huijatuille. Summat vaihtelivat viidestäkympistä kahdeksaansataan euroon korkoineen. Ehkä minäkin saan joskus sen sataviiskymppiäni takaisin. Ehkä en.

13 kommenttia:

  1. Niin, rikoksista saa rangaistukseksi yhdyskuntapalvelua eli vastaavaa hommaa, jota työttömät joutuvat tekemään. Ainoa "rikos", jonka työtön on tehnyt, on joutuminen pitkäaikaistyöttömäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa olet kyllä harvinaisen oikeassa. Vilkaiskaapas muuten Areenasta viime tiistain Ajankohtainen kakkonen - siinä oli oiva juttu työttömien "yhdyskuntapalvelusta" eli kuntouttavasta työtoiminnasta.

      Poista
    2. Katsoin tuon ohjelman. Ehkä oli ihan hyvä, että olivat kaivaneet haastateltavaksi kaksi erilaista tapausta, toinen oli tyytyväinen ja toinen ei. Toinen olikin kyllä työkokeilussa ja toinen kuntouttavassa työtoiminnassa. Minusta on ok, että se nainen, joka siellä tallilla työskenteli, saa luoda sitä lantaa sydämensä kyllyydestä. Jos ihan oikeasti vapaaehtoisesti haluaa, niin ei kai siinä mitään. Hänellä nyt vaan selvästi oli joku muu joka maksoi elämisen, sillä hevosten pitämistä ei mistään työmarkkinatuesta makseta (hänellä oli omiakin hevosia). Joko puoliso, pappa tai mamma betalar. Työllistymään hän tuskin tulee, vaikka tallinomistaja tietenkin suosittelee häntä palkattomana renkinä muuallekin. Sen miehen ristikoiden täyttäminen muka kuntouttavana työtoimintana on täysin ala-arvoista touhua, ei ihme, että otti pattiin.

      Studiovieraista Antti Parpo, oi tuo osallistavan sosiaaliturvan isä, valehteli oikein sujuvasti. Se on vapaaehtoista! Työttömälle tarjotaan paletti vaihtoehtoja joista valita. Eli pakko valita joku orjatyön muoto tai karenssia pukkaa. Otatko risusavottaa vai teetkö vuoron pesulassa tai vanhainkodissa?

      Poista
  2. Eniten ihmetyttää nämä rikolliset itse. Miksi he haluavat tuhota elämänsä? Luulisi jokaisen tajuavan, ettei kauaa mene, kun kiinni jäävät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Osa meistä näyttää valinneen elämänurakseen rikollisuuden.

      Poista
  3. Oho! Aika vyyhti. Olet selvästi toiminnan ihminen, kun heti maksoit, mutta aloit myös ottaa selvää ja viedä eteenpäin. Minä hölmö olen kerran menettänyt 40e vastaavasti, vaan enpä ymmärtänyt laittaa tapausta vireille. Tosin silloin googletus oli vasta lapsenkengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän perheessä tapaus ei ollut ensimmäinen laatuaan. Vuosia sitten mieheni menetti muistaakseni 30-40 € puhelinkaupoissa saamatta koskaan puhelinta. Hän teki rikosilmoituksen, ja ilmeni että kyseessä oli tuolloinkin taparikollinen. Juttu meni myöhemmin nippuna oikeuteen ja korvaukset ulosottoon, jota kautta mieheni sai menettämänsä rahat takaisin. Toivotaan että minullekin käy lopulta tässä yhtä hyvin.

      Poista
  4. Toivotaan, että saat rahasi vielä takaisin, mutta joka tapauksessa hyvä kun laitoit jutun vireille. Tulevaisuudessa on ainakin hetken hiljaisempi hetki, ettei tuo huijari huijaa toisia. Kiva kun olit taas mukana Viikonlopun linkkiringissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan toki aina linkkirinkiin pitää osallistua! Kiva kun emännöit - voisin vaikka itsekin joku kerta heittäytyä emännäksi jos Minttu minut siihen hommaan huolii ;)

      Poista
  5. Eli tällainen tarina. No, toivottavasti saat rahasi korkoineen takaisin pian!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tästähän mä mainitsinkin kerran kommentoidessani yhtä sun postaustasi, että Torissa liikkuu valitettavasti myös huijareita. Etenkin ostoilmoituksiin huijaamistarkoituksessa vastaavia ei pysty oikein mitenkään estämään, paitsi terveellä järjellä ja harkinnalla, joka minulta tässä tapauksessa puuttui.

      Poista
  6. Minä olen vähän ylivarovainen nettiostelija. Siksi en juuri teekään loistolöytöjä. Harmittaa varmasti moinen epärehellisyys - ja onko ne renkaatkin edelleen ostamatta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Renkaat oli sitten pakko ostaa rengasliikkeestä. Vähän kalliimmalla, mutta ostettava ne oli. Eniten harmittaa oma tyhmyys ja luottavaisuus. Jos olisin odottanut, että mies tulee kotiin ennen kuin päätän mitään ja siirrän rahaa, olisi vahinko jäänyt tapahtumatta. Hänellä kun on omakohtaista kokemusta huijareista ja osaa varoa. Tai jos olisin googlettanut e n n e n tilisiirtoa.

      Poista

Kissa kiitoksella elää. Bloggaaja kommenteilla. Kiitos kommentistasi!