maanantai 7. huhtikuuta 2014

Valheen vanki

Oon ollut työttömänä kohta vuoden ja kolme kuukautta. Sitä ennen mulla oli oma yritys toisen yrittäjän kanssa, no joo olinhan mä sen jälkeen vielä jonkin aikaa "palkka"töissäkin, eli perus-palkattomassa duunissa pelkän provikan varassa, ja kun homma ei toiminut niin pakkohan se oli lopettaa. Eli kortistoon kävi matka. Aluksi ansiosidonnaiselle ja nyt jo pitkäaikaistyöttömänä nautitaan työmarkkinatukea.

Työttömyysajan alussa mä auttelin täysin lainvastaisesti kaverin firmassa, josta itsekin omistan ihan pienen siivun. Tein siis ilmaista hommaa, talkootyötä, jollaistahan työtön ei saa tehdä. Se haittaa omaa työnhakua ja estää ehkä työnantajaa palkkaamasta jonkun ihan oikeesti. Halusin kuitenkin viedä start-upia eteenpäin tekemällä oman osani, korvaus olisi ehkä työllistyminen myöhemmin ko. puljuun - tai niin tj ainakin kovasti lupaili. Viime kesän alkupuolella oltiinkin jo melkein allekirjoittamassa työsopimusta, hakemassa lainaa ja palkkatukea, mutta sitten homma tyssäs. Lafka pääs mukaan rekrykoulutukseen jonka kautta sai ilmaista työvoimaa = harjoittelijan. Ehkä olin tyhmä ja ylpee mut siinä vaiheessa mä päätin, etten enää tekis ilmaiseksi työtä, jota oon niin kauan jo tehnyt ja siihen pätevyydenkin hankkinut, kyllä tässä vaiheessa olis maksettava jo kunnon työstä kunnon palkka. Kun harjoittelujakso loppui ja rekrykoulutukseen osallistunut henkilö olis pitänyt palkata töihin, tj soittikin mulle ettei tää tyyppi oo sovelias henkilö tähän hommaan. He haluu mut ja kesään mennessä olis työpaikka tiedossa. Mä en enää tiedä mitä uskoa tai ajatella. Toistaiseksi oon joka tapauksessa työtön.

Mä oon aktiivisesti mukana monenlaisessa, lasten harrastuksissa jne. Aikaa kun nyt useimmiten on vähän enemmän kuin keskiverto työssäkäyvällä. Ihme juttu kun joku kysyy, mitä teen työkseni tai missä käyn töissä, mä en voi vaan rehdisti ja reilusti paukauttaa et oon työtön. Mun pitää alkaa laulaa satuja niin kuin olisin edelleenkin yrittäjä. Sama juttu oli silloin kun mun mies oli työttömänä. Ikinä en kellekään kehdannut sanoo - siis yhtään vieraammille, toki ihan lähipiiri tietää tilanteet - että mies on omasta tahdostaan työttömänä kotona, aina puhuin niin kuin se tekis edelleenkin entisiä hommia. 

Mikä vittu tässä on niin vaikeeta? Miks ei voi olla ylpeenä, pää pystyssä t y ö t ö n?!?!? Meitähän on kuitenkin yli kolmesataa tuhatta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kissa kiitoksella elää. Bloggaaja kommenteilla. Kiitos kommentistasi!